YLE Radio 1

Ah ja voih, haukoin henkeä ja näin tähtien tuikkivan kuunnellesani Deliusta taas eilen että voikin joku olla säveltänyt näin kaunista ja vaikuttavaa musiikkia, johon loi kontrastin mozartin lapsineron varhaisten näyttämöteosten suljetuihin numeroihin kuten apollon ja taikuri Colasin ja kaikkien muiden varhaisten näyttämöteosten ja etenkin 9 vuotiaana sävelletyt ensimmäiset lavantaudin ja isorokon kanssa hengestään kuoleman rajalla kamppailleen varhaisneron konserttiaariat mukaan lukien jotka tekevät vaikutuksen paitsi moduilatorisen ja melodien keksintänsä myös barokkihyveittensä vuoksi kuin säveltäjä musiikissaan kokenut iältän käänteisen metamorfoosin aikuisesta myöhäisvuosien lapsekkaisin ja okullisiin päähänpistoihin toteuttaessaan efektejä ja ideoita akateemisesta kontrapunktista, äänenkuljetuksen puhtaudesta ja rekisterisääntelystä vapautueneena ja irtaantuneena älyn vapautumisen ja ylimäärän tuloksena kirjeidensä yhtä infantiilinä musiikillisena paralleelina ja vastineena epäonnistuessaan johdonmukaisesti pyrkiessään muuttamaan keinotekoiset typeryytensä musiikiksi fekaalis-immanenteissa komponenteissa ja imperatiivissa nuole persettäni kehotuksen huolettomimpina aikoina aikalaisilleen antaessaan tai kuten Bandl-tertsetissään huvittava kskinketaisessa koomisessa tuokiossa singspiel-tyyliin jossa kadoksissa oleva ääniterkkailijan nauha löytyy keskeltä paskaa antaessaan paljon enemmän tietoa säveltäjän yksityiselämään ja yksityiseen huumorintajuun ja tietoisiin kokemuksiin liittyvine kiinnekohtineen kuin suurteokset jotka peittyvät hämärän varjoon säveltäjän käädessä musiikissaan luoksepääsemättömäksi musiikin kohotessa niin korkealla suggestionsa aiheen yläpuolelle paljaastamatta luojan persoonasta mitään jälkipolville

humalainen kirjoitti:Ah ja voih, haukoin henkeä ja näin tähtien tuikkivan kuunnellesani Deliusta taas eilen että voikin joku olla säveltänyt näin kaunista ja vaikuttavaa musiikkia, johon loi kontrastin mozartin lapsineron varhaisten näyttämöteosten suljetuihin numeroihin kuten apollon ja taikuri Colasin ja kaikkien muiden varhaisten näyttämöteosten ja etenkin 9 vuotiaana sävelletyt ensimmäiset lavantaudin ja isorokon kanssa hengestään kuoleman rajalla kamppailleen varhaisneron konserttiaariat mukaan lukien jotka tekevät vaikutuksen paitsi moduilatorisen ja melodien keksintänsä myös barokkihyveittensä vuoksi kuin säveltäjä musiikissaan kokenut iältän käänteisen metamorfoosin aikuisesta myöhäisvuosien lapsekkaisin ja okullisiin päähänpistoihin toteuttaessaan efektejä ja ideoita akateemisesta kontrapunktista, äänenkuljetuksen puhtaudesta ja rekisterisääntelystä vapautueneena ja irtaantuneena älyn vapautumisen ja ylimäärän tuloksena kirjeidensä yhtä infantiilinä musiikillisena paralleelina ja vastineena epäonnistuessaan johdonmukaisesti pyrkiessään muuttamaan keinotekoiset typeryytensä musiikiksi fekaalis-immanenteissa komponenteissa ja imperatiivissa nuole persettäni kehotuksen huolettomimpina aikoina aikalaisilleen antaessaan tai kuten Bandl-tertsetissään huvittava kskinketaisessa koomisessa tuokiossa singspiel-tyyliin jossa kadoksissa oleva ääniterkkailijan nauha löytyy keskeltä paskaa antaessaan paljon enemmän tietoa säveltäjän yksityiselämään ja yksityiseen huumorintajuun ja tietoisiin kokemuksiin liittyvine kiinnekohtineen kuin suurteokset jotka peittyvät hämärän varjoon säveltäjän käädessä musiikissaan luoksepääsemättömäksi musiikin kohotessa niin korkealla suggestionsa aiheen yläpuolelle paljaastamatta luojan persoonasta mitään jälkipolville

Itseasissa on. Olen ostanut "Milleiimion" Jarren konserttiin kaksi lippua, Se on aika swou hehjh

Musiikissa sinänsä ei voi olla huumoria. Huumori pitää rakentaa kliseillä, tai sisäpiirijutuilla.

Kirjoitin taannoin aiheesta pitkän esseemuotoisen tutkielmankin mutta valitettavasti se ei juuri nyt sattuneesta syystä johtruen ei ole esillä käytettävissäni kun en sitä juuri tähän hätään tiennyt alkaa etsiä kirjoituspöydän laatikostani käsiotellessään enen muuta Haydnin oopperoissaan vbiuljelemää musiikillista huumoria ja ja pilailua sekä sen suhdetta hänen soitinmusiikissaan esiintyvään vastaavaan ilmiöön suurena leikinlaskijana joka hänen tuotantoaan tarkastellen tuntuu olevan asiaa tarkemmin ajatellessa ja syvällisemmin perin juurin pohdittaessa varsin myöhäissyntyinen ilmiö joka esiintyy vasta sturm und drang-kautta edustavien teosten jälkeen vaikka Haydn aloitti uransa koomisten oopperoiden ja singspielien säveltäjänä joissa hänen huumorinsa kukkii ensimmäistä kertaa sävellystuotannossa

lgrohn kirjoitti:Musiikissa sinänsä ei voi olla huumoria. Huumori pitää rakentaa kliseillä, tai sisäpiirijutuilla.

Siuksi toisekseen kyläpelimannien sekstetti ein Musikalischer spass on osoitus täysin päinvastaisesta ts. musiikin kyvystä omin keinoin ilman sanoja kutkuttamaan säveltäjän tietoisen harkinnan tuloksena kuulijan nauruhermoja sillä pilan kohteena ei ollut väärin soittaminen vaan tökereö säveltäminen

Aivan. tökeryys ja väärinsoittaminen ovat niitä typeriä vakiokliseitä.

lgrohn kirjoitti:Musiikissa sinänsä ei voi olla huumoria. Huumori pitää rakentaa kliseillä, tai sisäpiirijutuilla.

Ei asia noin ole. Maailmankaikkeuden kaikissa ilmiöissä on tilaa huumorille. Huumorivapaata harmaata vyöhykettä ei ole kertakaikkiaan missään.
Huumoria voi esiintyä missä vaan, mutta sen ymmärtäminen vaatii huumorintajun.

lgrohn kirjoitti:Aivan. tökeryys ja väärinsoittaminen ovat niitä typeriä vakiokliseitä.

Juuri musiikki on huumorinteon kannalta otollisimpia alueita.

Kaikki joukolla jäätä särkemään, jäätä särkemään,
jäätä särkemään.
Kaikki joukolla jäätä särkemään, jäätä särkemään,
jäätä särkemään.
Kaik,,,,,

Musiikinteossa huumorin voi sisällyttää tekstiin, tai sävellystekniikkaan, sekä yksittäisten soitinten humoristiseen tulkintaan.
Kaikki on mahdollista. Se ei ole vierasta millekään musiikkityylille. Rockista klassiseen se onnistuu.
Huumorimuusikoita on ollut maailman sivu. Keskiajalla kuningaskuntien hoveihin kuului palkatut huumorimusiikin taitajat mm.

Mutta se tärkein Igrohn, se vaatii sen huumorintajun että sen voi löytää sieltä.
"Totinen torvensoittajakin" on huumorimusiikin esittäjä, tosin tahattoman huumorin sellainen.

Tutkitaanpa asiaa. Saisinko esimerkin jostain kaikkien tuntemasta klassisesta sävellyksestä (ei laulettua) jossa on "musiikillista huumoria" ilman kliseitä ja sisäpiirijuttuja.

Hei Igrohn, tuo seuraava ei ole omaa tekstiäni. Kirjoittaja paljastuu lopusta.

lgrohn kirjoitti:Tutkitaanpa asiaa. Saisinko esimerkin jostain kaikkien tuntemasta klassisesta sävellyksestä (ei laulettua) jossa on "musiikillista huumoria" ilman kliseitä ja sisäpiirijuttuja.

Minulla ei ole harmainta aavistusta minkäkaisesta teoksesta tuossa jutussa on kysymys. Otin sen vaan kuriositeettina tuohon esimerkiksi, että musiikissa on huumoria. Klisee,- tai ei klisee, ei huumoria mikään voi kahlita. Sisäpiirijuttu,- tai ei sisäpiirijuttu, ei huumoria voi mikään kahlita.
Tiedätkö Igrohn, että nauruhermot ovat ihmisen tahdosta riippumattomia. Suupielet alkavat venyä korvia kohti,- halusit, tai et jos niikseen tulee. Ei tosin tosikoilta. Kuten todettu,- huumorintaju on taju,,- siis taju. Taju, tajunta, tajuton, siinä suomea.

Tosin, on totta, että ns. kevyessä musiikissa esiintyy huumoria enemmän, koska huumori on kevyttä. Se on huumorin peruselementti, -tehdä keveäksi.
Klassisessa vähemmän, koska se on vakavaa. Eräs klassisen määritteitä on vakava musiikki. Naura siinä sitten, kun toinen puhaltaa alppitorveensa posket lommollaan ja viulistin olkapää osuu aina viereistä viulistia ohimoon kun on ahtaat esiintymistilat.
Jos sinä kliseitä haluat, niin on totta, että ei se paljon naurata, jos kapellimestarilla kesken viuhtomisen halkeaa frakki selkäpuolelta,,,-tosin minä ainakin repeäisin kuollakseni.

‹ Takaisin
Tekstikoko: A A A
Huumoria ja railakasta menoa

04.08. 15:45
Mikkelin musiikkijuhlat 2.7.2008

Mikaeli, Martti Talvela -sali

Miroslav Kultishev, piano

Sergei Roldugin, sello

Mariinski-teatterin orkesteri

Valeri Gergijev ja Gavriel Heine, johtajat


Huumori on taitolaji, ja musiikillinen huumori vaatii tekijältään aivan erityistä tyylitajua. Itävaltalaiselta pianisti-säveltäjä Friedrich Guldalta tämä onnistuu. Gulda (1930-2000) oli klassisen musiikin toisinajattelija ja hänen sellokonserttonsa onkin teos, josta ei tiedä onko se lintu vai kala, kuuluko se kivi- vai kasvikuntaan. Vitsiksi sitä tuskin on tarkoitettu, vaikka huumoria siitä kyllä löytyy.

Konsertossa soivat rinta rinnan niin jazz, klassinen kuin räväkkä marssimusiikkikin. Orkesteriosuudesta vastaava puhallinorkesteri taipuu Guldan käsissä yllättävän moni-ilmeiseen menoon.

Sellisti Sergei Roldugin soitti konserton sopivasti pilke silmäkulmassa. Tekemistä Gulda oli hänelle kyllä järjestänytkin, virtuoosinen soolo-osuus pyrki tosin ajoittain jäämään orkesterin jalkoihin, sähköisestä vahvistuksesta huolimatta.

Gergijev jakoi konsertin johtotehtävät assistenttinsa, yhdysvaltalaisen Gavriel Heinen kanssa.

Gergijevin johtaman konsertin jälkipuoliskon aloittanut Rimski- Korsakovin Espanjalainen kapriisi on kiitollinen näytöskappale ja Mariinskin orkesteri soitti sen kutakuinkin täydellisesti.

Orkesteri oli elementissään myös Rodion Shchedrinin baletissa Pieni kyttyräselkäinen hevonen. Shchedriniä olisi mieluusti kuunnellut enemmänkin. Hänen musiikissaan on mukaansatempaavaa elämänmyönteisyyttä, jota nykymusiikissa kuulee liian harvoin.

Konsertin alkupuolisko oli omistettu kahdelle yhdysvaltalaisen musiikin ikonille: George Gershwinille ja Leonard Bernsteinille.

Bernsteinin Sinfonisia tansseja musikaalista West Side Story osoitti, että Mariinskin orkesteri taipuu hyvin tähänkin musiikkiin. Vaikka pieniä horjahduksia sattuikin, oli meno vauhdikasta ja voimakkaat jazz-vaikutteet kuulostivat autenttisilta, kiitos eloisasti johtaneen Gavriel Heinen.

GershwininRhapsody in Blue toi lavalle vuoden 2007 Tshaikovskipianokilpailun voittajan Miroslav Kultishevin. Kultishev on herkkävaistoinen muusikko, jolle ei tuottanut vaikeuksia eläytyä Gershwinin sävelmaailmaan. Rytmin kipunoivat jäntevästi ja teoksen rapsodinen kokonaismuoto pysyi hyvin kasassa. Mariinskin orkesteri ei aina pysynyt nopealiikkeisen solistinsa kintereillä, mutta se ei hyvää meininkiä haitannut.

Jaakko Haapaniemi

"Konsertossa soivat rinta rinnan niin jazz, klassinen kuin räväkkä marssimusiikkikin. Orkesteriosuudesta vastaava puhallinorkesteri taipuu Guldan käsissä yllättävän moni-ilmeiseen menoon. "

Tyypillinen klisee "musiikillisesta huumorista". Analogia pieruhuumorille.

Tehdäänkö Ighorn välillä toisinpäin, minä kysäsen.

Mikä sinua musiikissa naurattaa?

Mikä sinua ylipäänsä naurattaa?

Toistanpa jälleen. Absoluuttisella musiikilla ei ole semantiikkaa eikä siis voi olla huumoriakaan, siis itse musiikissa. Musiikin yhteyteen liitetty huumori johtuu kliseistä, muistumista, sisäpiirijutuista ja ties miestä. Oivallallinen gradun aihe...

Valekertausta joka osoittautuu oikeaksi kertaukseksi voidaan pitää tällaisena musiikillisen huumnorintajun pilkahduksena sonaattimuotoisessa osassa joka saa kuulijan hörähtämään huvittuneena kuten pilakvartetossa.

Koomisten aarioiden itsepintaisesti toistuvat ja tarkoituksellisen banaalit rytmi-ja sävelkuviot, oikulliset ja yllättävät melodiset käänteet tai yllättävät ja odottamattomat dynaamiset korostukset ja teeskennellyn mahtipontiset eleet ovat keino luoda musikillista huumoria joka saa kuulijan purskahtamaan nauruun puhtaasti musiikillisin keinoin ja perustein ilman ulko-ja ei-musiikillisia yhteyksiä ja semanttista sisältöä jonka tietysti antaa musiikillille vasta sanallisesti ilmoitettu ohjelma, jota musiikki voi jäljitellä deskriptiivisesti ohjelmamusikin keinoin kun puhtaasti musiikillisin keinoin luotu komiikan jokainen ymmärtää omalla tavallaan vaikka todellisuudessa musiikkia sanan syvimmässä merkityksessä ei ymmärrä kukaan ollessaan meille kuin suljettu kirja.

humalainen kirjoitti:Koomisten aarioiden itsepintaisesti toistuvat ja tarkoituksellisen banaalit rytmi-ja sävelkuviot, oikulliset ja yllättävät melodiset käänteet tai yllättävät ja odottamattomat dynaamiset korostukset ja teeskennellyn mahtipontiset eleet ovat keino luoda musikillista huumoria

Tuohan on nimenomaan sitä, mitä LG on toistanut: kliseitä, sisäpiirijuttuja jne. Koomisen oopperan koomiseksi ja oopperaksi tajuaminenkin edellyttää kokonaisen sivilisaation ja sen kulttuurihistorian edes pintapuolisen tuntemisen.