Kun olin 11-vuotias koululainen, asuin alivuokralaisena Rautatienkatu 12 toisessa kerroksessa. Seinän takana oli Kauppahotelli. Kadun toisella puolella oli Viipurin musiikkiopisto. Myöhemmin siinä kulmassa oli apteekki.
Tietysti minä menin ilmoittautumaan Viipurin musiikkiopistoon. Minut vietiin toimistohuoneeseen, joka oli tupakansavua täynnä. Siellä oli Felix Krohn, Aarre Hemming ja kapelimestari Martti Similä. Similä oli tolkuttomassa humalassa.
Ei minulta musiikista mitään kysytty. Felix Krohn kysyi:"Oletteko syntynyt tai vanhempanne Viipurissa tai Karjalassa ?".
"Eikun olen syntynyt Hollolassa". "Valitettavasti ei ole yhtään vapaata oppilaspaikkaa".
Seuraavalla viikolla oli ESS:ssa artikkeli: Viipurin musiikkiopisto siirtyy Helsinkiin. Lahdessa ei ole oppilaita ja
lukukausimaksu on liian korkea.
Siihen tyssäsi minun musiikkiopinnot. No, ainahan voi itseopiskella.
Myöhemmin 1980-luvulla, kun oli lähettänyt muutamia orkesteripartituureja Lahden kaupunginorkesterille,
mitään vastausta ei tullut. Nämä herrat päättäjät kapelimestari Osmo Vänskä ja intendentti Tuomas KInberg eivät koskaan suostuneet edes puhelimeen tulemaan.
Sivistyneenä ihmisenä, alkuasukkaana haluan lähettää terveiset Hollolan ja Lahden kulttuurin päättäjille.
"Haistakaa paskat".
Bene vixit, qui bene latuit.
"Onnellinen se, joka on huomaamattomana elännyt".
TTA.
