YLE Radio 1

Minä ymmärrän sen siten, että sataa metriä ja sataa jaardia käytettiin tuossa vain väljänä mittana, vähän kivenheittoa pitempänä (tai miksei kivikin lentäisi tuon verran - en ole hetkeen kokeillut). Kuulostaisi hassulta, jos sanottaisiin että "90 metriä on matka, jonka takaa...". Kääntäjä on siis kääntänyt ajatuksen suomeksi.

Enempää en voi kommentoida kun en nähnyt ohjelmaa.

Rento mutta informatiivinen Peter Rosenin dokumentti "Kuka sanoisi tuota taiteeksi?" loi onnistuneen katsauksen 1960-70 -lukujen newyorkilaiseen (kuva-) taide-elämään. Fokus oli Henry Geldzahlerissa, joka saapui kaupunkiin v. 1960, Metropolitanin taidemuseon kuraattoriksi.

Geldzahler svengaili kaupungin taiteilijoiden kanssa sangen intensiivisesti, mutta suhde osoittautui hdelmälliseksi. Jos taidemafian (kriitikot, galleristit, museoväki & tutkijat) piirissä oli yksi henkilö, joka avitti ns. pop-taiteen läpimurtoa, niin se lienee ollut Geldzahler. Jäin ihmettelemään pop-porukan jyrkkää asennetta abstraktiin ekspressionismiin. Sen piirissä tehtiin vallankumous ja juuri a.e.-jengi nosti amerikkalaisen kuvataiteen maailmanluokkaan.

Kuka muistaa Laajakulman 1960-luvun lopulta? En muista yksittäisiä ohjelmia ja niiden aiheita, mutta ohjelma on jäänyt muistin syvänteisiin ajankohtaisena ja iskevänä makasiini-tyyppisenä ohjelmana. Vahva nostalgian aalto pyyhkäisi ylitseni kuuskytluvun kuvia katsoessani.

Teemalle kiitos TV-historian esittelystä.

Viimeöinen Ateljeen "Matkalla syvään etelään" (Searching for the Wrong-Eyed Jesus, ohj. Andrew Douglas 2003) oli hauska ja hirvittävä ja informatiivinen dokkari.

Jim White on jutun päähenkilö, joka kiersi Etelää vanhalla auton rämällä. Takakontissa oli Jeesus-patsas. Kierosilmäinen. White pysähteli paikkoihin, joita turisti välttelisi. Joten pääsimme "valkoisen roskaväen" (white trash) köyhyyden maailmaan, huumeiden, viinan, seksin, vankilan ja väkivallan sekä uskonnon kosmokseen, jossa jokaiselta sillalta on ainakin yksi hypännyt tuonpuoleiseen.

Eräässä halvassa matkustajakodissa punkassa röhnöttävä David Johansen eli Buster Poindexter kaivoi kitaransa... Ääni oli tuttu, mutta partainen mies ei. Jutun lopulla joku puhui semmoisia, että jos haluat oppia tuntemaan Etelän... on sen oltava sinulla veressä ja sitä et saa veripankista verenvaihdolla.

Se oli hauska elokuva. Etelän väki on aiempaa luuloanikin omalaatuisempaa. Esille tuli sekoitus fanaattista uskonnollisuutta ja juopottelua ja vaikka mitä, mutta voimakas yhteenkuuluvaisuus kaiken yllä. Saarnajuhlat toivat kyllä mieleeni rokjuhlien eturivin meiningin. Ihmisen perustarve hillua tulee syvältä, mutta kanavat ovat erilaisia.

Satunnaiset vastaantulevat laulajamuusikot olivat hyviä, ja kitarasoundit hurjia. Kannattaa tsekata Wowen Hand, joka on elokuvassakin esiintyneen David Eugene Edwardsin nykyprojekti.

Elokuvan IMDB-sivulle

"Kuka sanoisi tuota taiteeksi?" odottaa vielä tallentimella esillepääsyä, mutta "Kuka tappoi dadan?" tuli jo puolittain katsotuksi. Hyvä, että tämmöisiä pläjäyksiä meille annetaan. Hieno oli myös La La La Human Steps- tanssiryhmän "Amelia". Ehkä vähän liian pitkä, mutta tyylikäs moderni koreografia, josta en ymmärtänyt paljon mitään; komeat yksinkertaiset lavasteet, valot, robottikamerakuvaus ja leikkaukset. Niin, ja musiikki, eikä ollenkaan vähäisessä määrin.

Joku tuolla risuissa ja ruusuissa rutisi eilisillan avaruusromuista. Jos ei pitänyt, olisi vaihtanut Teeman oopperaesitykseen. Oli musiikillisesti hyvä ja visuaalisesti hieno.

Underground-sarjassa "Maanalaista menoa" Christian Moustgaard muisteli 1960-lukua aikana, jolloin oli täystyöllisyys ja jokainen saattoi hakeutua minne tahansa (ilmeisestikin opiskelemaan, töihin, "happeningiä" puuhastelemaan).

Millähän planeetalla hän eli?

Pekka Airaksinen sanoi tylysti, että the Spermin "musiikki" oli kamalaa mökää. Sitäpä juuri. J. O. Mallander tuumi, ettei ole erityisen ylpeä Sperm-osallisuudestaan.

Mattijuhani Koponen puolestaan kertoi sen mistä itsekin olen eri suunnilta kuullut: Vanhalla ei naitu, flyygelin kannella vain näyteltiin eikä yhdyntää tapahtunut. Hän naureskeli, että istui Keravalla alastomuudesta, jossa kävi vierailulla mm. Hair-näytelmä esittäen samaa alasatomuutta, josta hänet oli tuomittu. Parasta undergroundia on aina ollut se, joka on praktisesti päässyt osoittamaan valtakulttuurin tai "sosieteen" kaksinaismoralismin. Koponen on tässä suomalaisen U:n suurin "sankari".

Respect.

Louvren kummitusoli lapsuuteni jännittävintä katsottavaa. Vieläköhän se puree... Ainakin laitan sarjan talteen.

Nyt sitä, sit tulee
Ainakin minulle . Kenties monille muillekkin, Elvistä pitäville.
Nimittäin Teema, on ainut kanava Suomessa, joka noteeraa tämän
kultturipersoonan katsottavaksi. Katsoin telkku.com:sta. Että varsin
mielenkiintoinen ja hyvä pläjäys (konsertteineen). Itse olen pienestä pitäen pitänyt Elviksen lauluäänestä+dvd-konserteista, mitä niitä on saatavana. Joten nauhotukset vaan päälle ja katsomaan/nauttimaan .

Kiitos TEEMA . Kerrankin katsomisen arvoinen pläjäys Elvistä . Kiitos

Todella mukavaa oli nähdä eilisillan teemalta "Kaseva"! (alkuperäisessä "Pop-Liisa"-ohjelmassa, jonka kokematon juontaja oli Vesa-matti Loiri).

Olen aina pitänyt tuon yhtyeen lauluista, jonka pääsäveltäjä ja -esittäjä oli (turhan nuorena hukkunut) Asko Raivio.

Onneksi, ainakin minua tänä iltana lykästää . Viime kerralla Kun oli Elvis ilta, niin se kaatui teknillisiin ongelmiin. Eipä haitannut, koska silloin ei ollu tallentavaa digiboksia, mutta nyt on . Joten tänä iltana uusiksi .
Kello 20.00 Elviksen 200 Cadillacia
21.00 Elvis Presley-Comeback-68
22.15 Viva Las Vegas
23.35 Tämä on Elvis (-70 Hieno ja paras konsertti, mielestäni)

Ai ai ai tätä nautintoa tänä iltana, vaikkakin on nuo kaikki ja vähän tai sen päällekkin kyseisen artistin musiikkia . Eiköhän tää hehkutus ala jo riittää, jotta tekin pääsette sitten illalla nauttimaan, ainakin kahdesta musiikki pläjäyksestä .

MUUTAMA MINUUTTI JA SIT SAAPUU "ITE VIERAILIJA REISKAN"

KOTIIN RAUHA, PELIT SOIMAAN JA ELVISTÄ KUUNTELEMAAN

"Mulle selvis,
on Elvis
sun suosikkis
ja kaverisi
mua pitää pilkkanaan."

Voisiko joku selvittää mitä tarkoittaa elvistely?
Minuakin on siitä erään kerran syytetty, vaikka Elvis ei ole edes ykkössuosikkini.
Elvistelikö Elvis?

Idea kysymykseen tuli tuosta radiostakin tutuksi tulleesta "Minun sanani"- tai jotain sinnepäin-ohjelmapätkästä.

Minun sanani on siis: Elvistely.

Ottaen huomioon Elviksen, sanana Elvis. Hänhän teki näitä "tempauksia", joista voin kuvitella, mistä moinen sana on tullut.
Esim. Hän meni tapaamaan silloista Presidentti Nixonia valkoiseen taloon ja sai itselleen sieltä DEA-huume poliisin virkamerkin ja Elvis puolestaan antoi Nixonille kromatun 45 coltin tai veti turvamiestä turpaan tai ykstempporee antoi ohi kulkevalle miehelle/naiselle auton avaimet käteen näin aluksi.