YLE Radio 1

humalainen kirjoitti:miksi igrohn ei enää aktivoio palstaa.

a) Teor.Fys.Prof. ymmärsi viimein että hänen markkinoimansa ohjelman on kehittänyt jo ajat sitten joku muu (Nicolas Fournel).

b) Teor.Fys.Prof. yrittää edelleen hissukseen piilossa kehittää ohjelmaa jolla voidaan hävittää säveltäjät maailmasta, nappia painamalla.

c) Teor.Fys.Prof on (vahingossa?) kehittänyt ohjelman jolla on hävittänyt itsensä.

säveltäjän jälkimaineen kannalta on historian valossa ainakin suomessa ollut edullisinta mikäli hän ei tyylipyrkimyksiltään ole edustanut aikaansa liian edellä olevia tendenssejä ja trendejä, kuten sulho ranta, elmer diktonius, väinö raitio, aarre merikanto , leo härkönen, eikä käänteisesti ole ollut aikaansa tyylillisin perustein kovin paljon jäljessäkään, koska suurin osa alalla toimivista ei kykene erottamaan teknologiaa ja taidetta toisistaan vaan taide on rinastettavissa ilmiöön johon perustuvan valaisevan esimerkin mukaan 50-luvun vuosimallillia olevalla autolla ajavaa pidettäisiin epämuodikkaana autoilijana, joka ei seuraa aikansa tekniikan kehitystä hankkimalla uusinta mallia olevaa kulkupeliä, samalla tavoin kuin taide ja käyttöhyödykkeet on rinnastettu keskenään .

taiteesta ei kuitenkaan ole mitään ja vain käytännön hyötyä, koska se on olemassa oman itsensä vuoksi, olemisen puhtaana kukkana ja tuloksena, jonka reseption ja luomisaktin tietotapaan ei kuulu olioiden suhteiden tiedoitseminen osaksi toisiinsa ja osaksi tiedoitsevan subjektin tahtoon vaan olioiden puhtaasti objektiivisen merkityksen käsittäminen . eivätkä ne pyri kuten useimmat tarve-ja käyttöesineet ja välineet vain helpottamaan ja säilyttämään elämää vaan antamaan sille sisäisen merkityksen omalla itseisarvollaan.

sellaista se nino on. hän yritti kopioida musiikkia kirjaston levyiltä mutta ei onnistunut tai osannut niksejä saati äänitietokannasta. kuvitella että inttää saada rahaa lainaksi juuri jkovan oksennustaudin sairastaneelta toipilaalta ja tulee 2 kertaa vain saadakseen rahaa lainaksi.

sibeliuksen hän itsekin myöntää melartinin maisemissa asuessaan heikoimmaksi ja voimattomimmaksi suomalaiseksi säveltäksi sävelkieleltään joka ei synnytä kuulijassa muiden säveltäjien teoksille ominaista sisäistä ja tunnevoimaista kokemusta muuta kuin sentimentaalista nyyhkytunteilua jolla tavoin hänen maineensakin on selitettävissä sekä vähäisten säveltäjäkandidaattien vuoksi tuohon aikaan.

voin vain onnitella itseäni että olen kyennyt tajuamaan mikä suomessa on parasta ja mikä heikointa musiikkia..

miksi vain minä osaan pohtia täällä asioita folosofisesti?

humalainen kirjoitti:miksi vain minä osaan pohtia täällä asioita folosofisesti?

Liekö folosofia valon ja sanan hybridi, vaiko foliohattuista viisautta?

humalainen kirjoitti:taiteesta ei kuitenkaan ole mitään ja vain käytännön hyötyä, koska se on olemassa oman itsensä vuoksi, olemisen puhtaana kukkana...

Näin siis silloin kun ihminen ei koske taiteeseen, eli luontoon.

Ender Etheric kirjoitti:

humalainen kirjoitti:miksi vain minä osaan pohtia täällä asioita folosofisesti?

Liekö folosofia valon ja sanan hybridi, vaiko foliohattuista viisautta?

humalainen kirjoitti:taiteesta ei kuitenkaan ole mitään ja vain käytännön hyötyä, koska se on olemassa oman itsensä vuoksi, olemisen puhtaana kukkana...

Näin siis silloin kun ihminen ei koske taiteeseen, eli luontoon.

Niin on ihmettely pannut ihmisen niin nyt kuin aina, filosofoimaan, filosofoi jo aikanaan aristoteles.

kysymys nyt kúitenkin koskee taidetta ja sen ajattomuutta johon ajanmukaisuuden vaatimus sopii varsin huonosti kun sen tuotteet eivät edusta mitään ,mielivaltaista muotioikkua, joka pätee vain lyhyen tuokion palvellen ihmisten turhamaisuiutta joille ulkonainen merkitsee sisäistä enemmän.tämän ei tietenkään tarvitse merkitä sitä että meidän tulisi pukeutua aina mahdollisimman epäsiististi ja epähygienisesti näyttääksemme erikoisilta ja ulkoisesta pintakiillosta piittaamatttomilta boheemeilta taiteilijoilta ja syvällisiltä filosofeilta erottuaksemme massasta.
kaikki riippuu vain siitä mihin todellinen vakavuutemme kuuluu. mikä on tärkeintä.

beethovenin ja schubertin nuhruinen vaatetus heijasti vain heidän älynsä kuulumattomuutta heille itselleen ja sen palveleman tahdon tarpeita varten syntyneenä vaan kuulumalla koko ihmiskunnalle. siksi he myös pitivät varsin huonoa huolta vaatetuksestaankin jolle heidän todellinen vakavuutensa ei siis kuulunut vaan teoreettiseen ja objektiiviseen, ei käytännölliseen feminiinisen subjektiiviseen vaan objektiiviseen johon älyn ylimäärä kohdistaa kaiken energiansa.


meidän konservatiivisuutta suosivasta reseptiohistoriasta ja kultuurista poiketen germaaniset katastrofaalisen kehnon vastaanoton saaneet haukutut säveltäjät kohosivat myöhempien sukupolvien silmissä ja tietoisuudessa maineikkaiksi, siuuriksi ja kuuluisiksi taiteilijoiksi koko maailmassa. meidän edistyksellisimmille neroille kävi köpelömmin. heidät torjuttiin ja unohdettiin radikaaleimmalta osiltaan vuosikymmeniksi kokonaan.jota pidetään musiikinhistoriamme surullisina lukuina.

sibeliuksenkin pieni gal kallelan muistoksi sävelletty vähäpätöinen urkuteos kuvaa hyvin sitä epätoivoista tilannetta jossa säveltäjä oli tuona aikana 8. säveltäessään sen vaatimattomuus kaikkien muiden tupla cdlle sijoitettulle urkuteoksiin verrattuna ilmenee sen modaalissävyisessä kansanlaulumeloksessa muutamasta voimakaammasta soinnullisesta dissonanssista huolimatta jonka uskotaan sisältävän 8. sinfonian materiaalia kun esim. väinö hannikaisen regeriläisen kromaattisen polyfoninen passacaglia tekee häikäisevän vaikutuksen kuulijaan rohkeudellaan ja oppineisuudellaan.raition koloristisen urkupaletti soi moderneimmillaan

humalainen kirjoitti:kysymys nyt kúitenkin koskee taidetta...

Jos kerran haluat filofosoida taiteesta, niin voisitko vastata ensin kahteen kysymykseen:


1) Kuka määrittelee sen mikä on taidetta?

2) mikä on taidetta?

Ender Etheric kirjoitti:1) Kuka määrittelee sen mikä on taidetta?

Minun havaintojeni mukaan mikä tahansa, josta sen tekijä niin väittää.

Ender Etheric kirjoitti:2) mikä on taidetta?

Siitä ei ota pirukaan selvää. Esimerkiksi vaikka kissan tappaminen ja runkkaaminen raadon päälle.

Taide on sitä, mitä taideinstituutio taiteeksi nimittää.

k-meleon kirjoitti:Taide on sitä, mitä taideinstituutio taiteeksi nimittää.

suomen säveltaiteen tuotteisiin tuo pätee sangen huonosti, sille sen ainoa funktio historiallisten säveltäjien osalta piilee ainoastaan sen kompetenssissa välittää isänmaallisia ja hurra-patriotistisia aarteita ja tunteita kuuljoille.

tämän mukaan taide on taidetta vain propagandan palveluksessa kansallisen heräämisen ajatusta palvellen ei puhtaana olemisen ja tuloksena ja kukkana sen itsensä vuoksi jollaisena suuret filosofit sen ovat määritelleet, ja niinkuin se syvimmöän ja korkeimman henkisen mrkityksensä puolesta itsensä ilmaiseekin,

sibelius sopii hyvin tähän rajoittuuneeseen kansallistunnetta ilmaisevaan taidekäsitykseen hyvin koska sen ainoa funktio on ilmaista kuulijoille säveltäjänsä kotimaan ja kansallisuuden keskeiset ominaispiirteet ja ilmenemismuodot ohjelmallisessa tendenssissään ja virityksessään joihin on vaivattomasti yhdistettävissä ja samaistettavissa suomalaisen luonnon ilmiömaailma ilman sisäistä yhteenkuuluvuutta sen metafyysisen olemuksen kanssa jota suurin taide yksin kykenevä ilmauisemaan. sibeliuksen taide on sangen heikkoa absoluuttisen taidekäsityksen näkökulmasta ilman siiden ympättyä kansallisväritystä jota ilman se on kuin paita ilman pöksyjä.

Varsinkin valse tristen kepeämpi duurijakson salonkimainen luonne sai mahlerin kutsumaan sitä kansallisneron luomaksi kitschiksi, mutta ymmärrän myös melodiikasta parjatun epäplastillisuuden ja triviaaliuden leiman huomautukset adornolta jonka sapen törne sai kiehumaan sibeliusta ihannoivilla kirjoituksilla.

vaikkei tuollaiset tyypilliset kansallisromanttiset pikkukappaleet syvimpiä tuntoja usein voikaan tilapäistyön leimaa kantavalla profiilillaan koskettaa mutta surullisinta on tietysti se että tällaiset sepitteet tekevät säveltäjästä niin tunnetun ja kuuluisan että kaikki arvokas sen vanavedessä luotu kulttuuriomaisuus ikään kuin huuhtoutuu mereen saamatta ansaitsemaansa asemaa joka sille musiikillisen merkityksen puolesta kuuluisi, ja vakavasti otettavat sydänverellä kirjoitetut mestariteokset populistisemman säveltäjän varjoon jääneiltä neroilta on joutunut kokemaan lähes kiirastulen arkistojen uumeniin unohtuneina musiikillisina testamentteina ja tilityksinä.

mutta jotta esim. ylen hallussa tai arkistoissa lojuvat vanhat äänitteet voitaisiin digitoida ja saattaa kaupalliseen levutykseen tuntuvat edellytykset tätä ajatellen varsin kohtuuttomilta, jokaisen yksittäisen orkesterimuusikon suostumuksen varassa voi olla äänitteen julkaisu. siksi tarjonta on niin köyhää ja jotaki levytystä saa odottaa vuositolkulla. mm. eräältä polyfonisimmin ajattelevalta naissinfonikolta 60-70 luvulta.

humalainen kirjoitti:sibelius sopii hyvin tähän rajoittuuneeseen kansallistunnetta ilmaisevaan taidekäsitykseen hyvin koska sen ainoa funktio on ilmaista kuulijoille säveltäjänsä kotimaan ja kansallisuuden keskeiset ominaispiirteet ja ilmenemismuodot ohjelmallisessa tendenssissään ja virityksessään joihin on vaivattomasti yhdistettävissä ja samaistettavissa suomalaisen luonnon ilmiömaailma ilman sisäistä yhteenkuuluvuutta sen metafyysisen olemuksen kanssa jota suurin taide yksin kykenevä ilmauisemaan. sibeliuksen taide on sangen heikkoa absoluuttisen taidekäsityksen näkökulmasta ilman siiden ympättyä kansallisväritystä jota ilman se on kuin paita ilman pöksyjä.

"absoluuttinen taidekäsitys"...?? Onko se jotain fundamentalistista huumetta?

On pahasti addiktoiva psykotrooppinen, mielihyväkeskuksia seksuaallisen häikäisevästi hivelevä laillinen päihde, jota saavat Sibbelius Akademian ohella levittää ja myydä mm. Musiikkitietojen Laitos ja Kolme Valittua Orkesteria (ennen vain 2), mutta ennen kaikkea Erik Werner Tawaststjerna, jonka menoa ja wapinaa ei hiljennä edes väitetty kuolema.

Ender Etheric kirjoitti:

humalainen kirjoitti:sibelius sopii hyvin tähän rajoittuuneeseen kansallistunnetta ilmaisevaan taidekäsitykseen hyvin koska sen ainoa funktio on ilmaista kuulijoille säveltäjänsä kotimaan ja kansallisuuden keskeiset ominaispiirteet ja ilmenemismuodot ohjelmallisessa tendenssissään ja virityksessään joihin on vaivattomasti yhdistettävissä ja samaistettavissa suomalaisen luonnon ilmiömaailma ilman sisäistä yhteenkuuluvuutta sen metafyysisen olemuksen kanssa jota suurin taide yksin kykenevä ilmauisemaan. sibeliuksen taide on sangen heikkoa absoluuttisen taidekäsityksen näkökulmasta ilman siiden ympättyä kansallisväritystä jota ilman se on kuin paita ilman pöksyjä.

"absoluuttinen taidekäsitys"...?? Onko se jotain fundamentalistista huumetta?

Säveltaiteen tulee välttämättä olla yksilön sisäisen elämän täysipainoista ilmentämistä pelkillä soittimen sävelillä. kaikki ulkomusiikilliset ja ei-musiikilliset yhteydet ovat sille vieras lisä. musiikki kyllä on parasta huumetta. poikkeuksena sibeliuksen musiikki,josta en jäänyt edes koukkuun. nino kympin velkaa. piti mennä heittelee korista pihlajiston kentälle, mutta ei se ole mihinkään lähtenyt. mun piti tuoda pallokin. menin turhaan sinne tänään.

humalainen kirjoitti:Säveltaiteen tulee välttämättä olla yksilön sisäisen elämän täysipainoista ilmentämistä pelkillä soittimen sävelillä. kaikki ulkomusiikilliset ja ei-musiikilliset yhteydet ovat sille vieras lisä. musiikki kyllä on parasta huumetta. poikkeuksena sibeliuksen musiikki,josta en jäänyt edes koukkuun. nino kympin velkaa. piti mennä heittelee korista pihlajiston kentälle, mutta ei se ole mihinkään lähtenyt. mun piti tuoda pallokin. menin turhaan sinne tänään.

Pitäisikö/saisiko teosta kuunnellessa siten ajatella vain teoksen tekijän sisäistä elämää?

Ender Etheric kirjoitti:

humalainen kirjoitti:Säveltaiteen tulee välttämättä olla yksilön sisäisen elämän täysipainoista ilmentämistä pelkillä soittimen sävelillä. kaikki ulkomusiikilliset ja ei-musiikilliset yhteydet ovat sille vieras lisä. musiikki kyllä on parasta huumetta. poikkeuksena sibeliuksen musiikki,josta en jäänyt edes koukkuun. nino kympin velkaa. piti mennä heittelee korista pihlajiston kentälle, mutta ei se ole mihinkään lähtenyt. mun piti tuoda pallokin. menin turhaan sinne tänään.

Pitäisikö/saisiko teosta kuunnellessa siten ajatella vain teoksen tekijän sisäistä elämää?

musiikkia kuunneltaessa ei ole tarkoitus operoida abstraktisin kästtein ajattelemalla kuten filosofiaa luettaessa eikä nähdä siinä luonnonilmiöitä vaan parempi on tajuta se puhtaana nauttien erään ihmisen katastrofin sublimoinnista ja kokemalla katharsiksen. musiikki tyydyttää emotionaalisten kkemustemme trpeen pastremmin kuin mikään nmuu ja korkeamalla henkisellä tasolla luoen oman maalmankaikkeutensa ja mjkrokosmksensa joka ei tarvitse lisäkseen mitään käsitteeölistä ajttelua sati uskonoppeja jotkla eivät perustu olioiden ohjeltivisen olemuksen ksttämisee vaan immanettin ja subjektiivisen tajunnan elättelemiin toiveisiin ja tunteisiin jotka ovat suuressa ristiriidassa luonnonjrjestyksen ja maailman kanssa johon olenmme sidottuja. merestä olemme tulleet ja maaksi muutumme jälleen luonnonkiertokulun pakosta, kun tajunta ja äly aivjen kuolemanjohdosta sammuvat meiilä ei ole enää mitän jäljelläjka tiedoitsisi maaimaa.

kaikki kaupallisesti argumentoitu uusklassinen älyllisesti konstruoitu sosialistibolsevismi musiikki stravinsky, sostakovits, kuten ei nielsen ontossa diatonisuudessa tai imeläsentimentaalinen mahlr ja brahms jotka aavat oksentaan vanhan siirapin vuodatuksestaan voi olla muuta kuin paskaa ja kusetusta hölmöläisille jotka luulevat kuntelevansa parasta 1900 luvun klassista. paskaa sanon minä.suomalaiset tuntemattomammat historiallist ja historiattomat saman akakaiden nerot loivat ehdottomasti hengästyttävämpää, hiostavampaa ja pakahduttavampaa säveltaidetta imaginaarisia intohimoja ilmentäessään kuin tämä kaupallistn levy-yhtiöiden sirkusmusikki joka on omaksunut vain ulkokoren ytimen sijasta aidoista taideteoksista. sibelius on myös tähän kateoriaan sopivaa 3. luokan musiikkia jossa ei ole energiaa ja voimantunneta.


voin onitella itseäni että ymmärrä korkeampa filosofiaa ja arvostan suomalaiten historialisten säveltäjien saavutuksia joita markkinavoimat hyljeksivät muista kuin musiikilllisista syistä..tämä ei tarkoit etteikö aaltonen olisi voinut käyttääö hiroshhma sinfoniassa leningrad sinfonialle tyypilisiä staattisesta sointimaisemsta kuuluvia signaaleja ja groteskeja marseja kun taas vrsin atonaalinen fuugateema to jo 15 ensimmäisnsdävelen joukossa esiin koko 12 svelikön.

Lukuiisista fuugistaan ja fugatoistaan huolimatta erkki aaltosen 2. sinfonia ei operoi niinkään itsenäisten äänten polyfonialla kuin sinänsä paljon liikettä sisältävillä orkestraalisilla sointikentillä, joiden repetitiivisyys ja urkupisteet etc luovat tavallaan minimalistista musiikkia jos näin anakronistinen ilmaisu sallitaan hieman samaan tapaan kuin wagnerin reininkulta alkusoitossa.

groteskit marssit ja staattisesta sointimaisemasta kajahtavat signaalit tuovat taas mieleen sostakovitsin leningrad-sinfonian ja hymniainekset viittaavat sibeliuksen finlandian suuntaan ja sibeliaanisia ovat hiukan myös matalien jousien mollisävyt.

lukuisista tehokkaista tuokioistaan huolimatta teoksesta puuttuu sinfonisen jännitteen tuntua mikä ei johdu niinkään ainesten paljoudesta kuin ehkä niiden hieman rapsodisesta ja hajanaisesta käsittelystä. salmenhaaran kommentteihin perustuen. aaltosen 3. kansansinfonia käyttää myös wagnerilaisia orkesterimassoja ja yhtäläisyydet beethovenin pastoraalisinfoniaankin ovat ilmeisiä.

vaikkakaan melartinin ja aaltosen sinfonisessa tyylissä ei voitane havaita mitään selviä yhtäläisyyksiä oli kontrapunkti melartinillakin varsin itsetarkoituksellista joskin hän sentään tyytyi enimmillään vain yhteen fuugaan ja lisäksi poikkeuksellisesti fugatoon sinfoniaa kohti vaikka saattoi muuten yhdistää teemoja taidokkaisiin kotrapunktisiin sommitelmiin mikä tietystio on sangen antoisaa yksinkertaisempaan modaaliseen sinfoniatyyliin verrattuna sibeliuksella.

2. e-molli sinfonian avoimien kvinttien kromaattisessa rinnakkaisliikkeessä vaskien bassorekisterissä liikkuva uhmakas kuin jättiläisen naurua muistuttava johtoaihe joka toistuu hitaan osan lopussa ja finaalissa hiiukan modifioituna assosioituu vahvasti mielessäni tsaikovskin funktioltaan identtiseen kehysteemaan joskaan ei ole yhtä kliseenomainen ja päälleliimatun oloinen vaan musiikillisesti kompleksisempi ja metafyysistä kauhua ilmentävä.

täytyy vain todeta että melartin oli sinfonikkona rahamaninoviakin paljon etevämpi arkkitehtonisessa suunnittelussaan ja affektiensa voimakkuudessa ja teemojen yksilöllisyydessä jonka totesin eilen niitä kuunnellessani vaikka sentimentaalinen romanttinen lämpimästi soljuva melodiikka viehättääkin niissä yleisöä nuoruuden uhmakkaan sturm und drang henkisen paatoksen ja intohimon vaihduttua seuraavissa paljon lempeämpiin tunnelmiin ja temaattisesta yhtenäisyydestä huolimatta epäsinfoniseen käsittelyyn ja vaikutelmaan joka tuo mieleen ohjelmallisten sinfonioiden atmosfäärin jossa tunelmien auikaansaaminen on arkkitehtonista rakentelua ja pakottavaa eteenpäinrientämistä iilmestyksenomaista apoteoosia ja lopullista päämäärää kohti oleellisempaa.

mutta tiettty sentimentaalisuushan on slaavilaiselle taiteelle olennainen piirre jonka sibeliuskin omaksui tsaikovskilta.