YLE Radio 1

punoja kirjoitti:

humalainen kirjoitti:

punoja kirjoitti:

humalainen kirjoitti:kerro minullekin jos löydät jostakinsaikkolan sinfonioiden äänityksiä. no. 5 ja 1. sinfonietta löytyy radiosta. levytetty niitä ei kai ainakaan ole.

Varmaan siksi että niitä ei kannata levyttää... Jotain kontrollia levyntuottajillakin sentään pitää olla.

...saman säveltäjän ympärillä jonka musiikki ei voisi vähempää kiinnostaa nimittäin sibelius josta ei koskaan ole edes tullut mozaerin tai beethovenin ja schubertin verioista klassikkoakaan klassistisista pyrkimyksistään huolimatta.
meriläisen huilukvartetille sävelletty karakteeriotekniikkaa soveltava jälkisarjallinen teos sai tropiikin lintujen sirkutukseen assosioituvalla lumoavalla ja subliimilla muotokielellään minut lumoutumaan eilen. usko meriläinen one of the finnish great masteris usko, olet toivoni.

Omapahan on ongelmasi jos ei Sibelius sytytä, on hän kuitenkin Suomen musiikinhistorian merkittävimpiä tekijöitä, ellei merkittävin. Vai olisiko levyteollisuus ja musiikinkuluttajat olleet täysin väärillä jäljillä kaikki nämä vuosikymmenet... Aika paksua puhetta, että hän ei ole M:n, B:n tai S:n veroinen "klassikko" - no ei nyt ainakaan wieniläisklassikko. Meriläinen on todellinen mestari minunkin mielestäni, mutta liian vähän soitettu, se myönnettäköön.

käsittäkseni ihmisillä on oikeus kuulla sitä taidemusiikkia joka hänen tunteisiinsa ja intohimoihinsa vetoaa niinkaun kun tällaista musiikkia suomalaiset amattimaiset säveltaiteilijat vain ovat luoneet kautta lyhyen historiamme jolloinkansakuntamme on itsenäisenä ollut olemassa kuten snellman joka tunsi myuötätuntoa pieniä kansoja kohtaan. luovina henkinä he kun ovat aikalaistensa yläpuolella kuten mozart omana aikanaan eikä heidän työnsä ja tuotteidena täydellistä laiminlyömistä ja väheksyntää pitäisi sallia.

mielestäni olisi hyvä idea perustaa jonkinlainen festivaali niille säveltäjille pohjoismaissa ja skandinaviassa jtka ovat kärsineet kaupallisesta hyötyajattelusta ja esitellä yleisölle repertoaarista poistunutta taidetta taiteen itsensä vuoksi jota varten se tietysti voi olla vain olemassa korkeimmassa merkityksessä olemisen puhtaana tuloksena jolla ei tule olla mitään toissijaista ja sekundääristä välinearvoa ja jota taiteilijat ovat luoneet uhraamalla prsoonallisen hyvänsä objektiiviselle ja teoreettiselle yksilön ukopuolelle suuntautuvaan vakavuuteen perustuvalle päämäärälle.

pientä on sen sijaan kaikki persoonallisiin tarkoituksiin tähdätty puuha sillä sen askarruttama tiedoitsee itsensä vain häviävän pienessä osassaan. suuri tiedouitsee itsensä yleisesti ja kaikessa.

kyllä ne ovat olleet väärillä jäljillä kaikki nämä vuodet. metafyysisen merkityksen ja sävelkielen moderniuden, pitkälinjaisen melodisen tyylin ja kompleksuisen myölhäisromanttisen kromaattisen harmonisen tai absoluuttista sointiväriefektiä tavoittelevan soinunkäytön osalta sibelius ei saanut juuri mitään mrkittävää aikaan. ja adornokin olisi toivonut hänen opiskelevan lisää kontrapunktia eikä vain piilotuvan tuhansien järvien maahan ja metsiin.

voin vain onnitella itseäni tiedoitessani tämän ja asttamalla lukluisia tuntemattomampia säveltäjiämme hänen yläpuolelleen joiden musiikissa on kiihdyttävää sielun dramatiikkaa ja aitoa tunnetta eikä vain mietoa kotiseututaidetta porvariston makuun. sibeliuksen musiikki yksinketaisuudessaan ei yksinkertaisesti vain puhuttele tunteitani sillä voimalla ja välittömyyellä jonka musiikin tahdon välittömänä ilmauksena kuuluu puhutella älyn mukaisia tahdonlikkeiden vastineita kiihoittaen. fordell on suurempi nero, melartin, pesonemn, linala karjalainen ym. heidän musiikissaan on ekspressiivistä tunnetta ja hyvinkikomopleklsista soinnunkäyttöä ja polyfoniaa. meriläisen kromatiikka saa pakahtumaan.

humalainen kirjoitti:käsittäkseni ihmisillä on oikeus kuulla sitä taidemusiikkia joka hänen tunteisiinsa ja intohimoihinsa vetoaa...

Tästä olemme ihan yhtä mieltä mutta tuo taidemusiikki on sen verran epämääräinen käsite, että se vaatisi jonkinlaista määrittelyä. Voisitko selittää tarkemmin?

VeHy kirjoitti:

humalainen kirjoitti:käsittäkseni ihmisillä on oikeus kuulla sitä taidemusiikkia joka hänen tunteisiinsa ja intohimoihinsa vetoaa...

Tästä olemme ihan yhtä mieltä mutta tuo taidemusiikki on sen verran epämääräinen käsite, että se vaatisi jonkinlaista määrittelyä. Voisitko selittää tarkemmin?

huomiotasi muiden maiden sekundäärikamalle? = )

siksi että olen kuunnellut koko ikäni muiden maiden musiikkia mutta en juuri lainkaan suomalaista, siis se ioli minulle entuudestaan tutkimaton alue sitä kun ei juuri kansaimvälisten levyfirmojen levytyksinä koskaan tapaa, , ja kun luin lehdestä että eräs kapellimestari sanoi sibeliuksen olevan omaa luokkaansa heräsi skeptillinen eppäily ylimalkaista väitettä kohtaan että tokkopa nyt sentään, kun olin jo vakuuttunut esim. deliuksen musiikin suvereenista emotinaalisesta voimasta voimakkaan kromaattisessa soinnukäytössään sibeliuksen haaleaan sävytykseen nähden ja tämän konservatiiviseenb modaalisuuteen ja duuri-mollitonaalisuuteen verrattuna että uskoin vahvasti myös suomessa sävelletyn paljon hienostuneempaa eurooppalaisten ideaalien mukaan sävellettyä musiikkia joka vaikuttaisi tuntaisiini sibeliusta voimakkaammin.

kyllähän impressionismi undesimi ja noonisointuineen palmgreninkin pianokonsertossa orientoituu likemmälle eurooppalaisia debussyn esikuvia ja tsaikovskin ja muiden vaikutus kuten debussyn ja mahler ynnä bruckner linnalalla ja melartinilla ja raitiolla skrjabinin ohella ovat tuntuvilla ja vieläpä tuukkanen tuotannossa alluusiot yleiseurooppalaiseen perinteeseen tumntuvlla kun madetojanki soinnussa on aavistelevinaan aina jotakin ranskalauista ja seinen kaupunkin soitinnusvalöörejä tai jouko tolosen sostakovistvaikutteet ja leiviskän ja pesosen fuugamuotoon kirjoitetut ankaran kontrapunktiset sinfoniat tonaalisuuden rajapuomien yli tunkeutuen ovat vaikuttava todiste sielullisesta elämästä ja saikkolan kummeina ovat olleet bartok ja shostakovits vaikka hänen oma ajaton ja vakava äänensä on kuuluvilla.

beethovenin 7.i sinfoniasta muistuttavine rytmikuvioineen lemmin poika hiiden hirveä ajaa vähennetyn septimin dramaattista tehoa hyödyntävässä huipennuksessa ei suomalainen sävyltään ja saarelle selälliselle jossa ikonen ei uhraa vähintäkään ranskalaiselle koloriitille madetojavaikuituksesta kumma kyllä huolimatta on kirjotustavaltaan kamarimusiikillisen selkeäpiirteinen ja alun maisemaa piirtävän imressionistisen huilusolonjäklkjeen beethoveniaaninen vaikutelmaltaan,. kova tfaktaa,

mutta syynä on mielestäni kuitenkin se tunne jonka tavoitan välittömämmin suomalaisten 1900-luvun ja järnefeltinkimusiikista kuten mozartinkin kuin monista eurooppalaisista kollgoiltaamn.. kyllä debussynkin meri sai jonkinlaiset kiksit siitä mutta melartin vahvampi mahleriaaniseen sankari paatokseen yltävässä 3. sinfoniassa tai tuukkasen merisinfonian aaltomaisesti kaartuilevassa melodiikassa noonisointuineen ja septimeineen.läähätin ja pakahduin

on kiihoittva ajatus että näin pieni kansakunta joka ei snelmanninkaan aikana 1840-luvulla ollut vielä edes itsenäinen voi saada aikaan tunnekylläistä kansallista myöhäisromanttista. yleis-ja jäklkiromanttistra klassistista ja uusklassista jälkisarjallista ja ekspressionistis-impressionistista hyvää ja vaikuttavaa musiikkia niin paljon että se tuntuu suoranaiselta imeeltä,m aitoja luovia taiteilijoita meillä on vaikka lampaat söis. jotka tyydyttää emotionaaliset tarpeet.ai pylkkäsen uniohdin, sinä ihana suuri romantikko jumaloin sua oi tauno. saat mut taivaisiin.