YLE Radio 1

Joka viikko iso risukimppu Kultaa ja Hopeaa "musiikki"tuokiosta.
Sekin vielä tarpeettoman ykkösaamun jälkimaininkina. Risuja molemmille.

Kiitos taas Nalle Valtialan kuunnelmasta Minä syön lapsia. Aivan herkullinen ja hykerryttävä. Näyttelijät ovat sielun kermaa?! Nämä naiset, niin upeasti esiintuodut ja nuo ajat, menneisyys ja nykyisyys, oli siinä ihastelemista. Uusinnasta kiitos ja ruusu.

Pahus se olikin telkkariohjelmista keskustelu!!!!!!!

No niinhän se oli ja minäkin sinne kirjoitin mutta sitten kun olisi ollut oikein aikaa katsoa vastauksia niin koko homma oli lopetettu eikä viestejä enää näkynyt. Se oli väärin. Olisin halunnut katsoa kysymykset ja vastaukset kunnolla.

Suuret ja lumiset kiitokset Risto Nurmen tämän viikon luonto-ojelmasta.
Aihe oli ihanan ajankohtainen ja teki hyvää lumitöissä hieman rasittuneel-
le mielelle ja selälle.

Ruusuja kaikille Risto Nurmen ohjelmille ja niissä mukana oleville asian-
tuntijoille. Ohjelmissa puhutaan kaunista suomen kieltä. Niitä on ilo kuun-
nella. Kiitos.

Ruusuja:

Annelin Tempakalle huimista verbaalisista kuvataide-esittelyistä. En keksi toista, joka pystyisi välittämään niin aistimusvoimaisesti katselemiensa töiden kokemuksellisuutta kuin Anneli Tempakka. (Toivottavasti tuli nimi oikein.)

Risukasaan: Säästämme tällä viikolla jopa V. Vileenin julkiselta nöyryytykseltä (HS jo teki sen).

Ruusun annan Outi Nyytäjän kolmiosaisen kuunnelman ensi osalle Vapaa nainen. Monipuolisesti kuvattua työttömyyden tuskaa. Valistavaa myös lisäksi. Eihän tietenkään kaikilla näyttelijöilläkään mene hyvin. Ei edes niillä jotka lööpeissä ovat. Tsehovin rinnakkaisteoksena tämä nykypäivän Suomeen sijoitettu kuunnelma porskuttaa vallan hyvin. Odotan seuraavaa osaa.

Kuka ken on tuo risukasaan toivotettu Vileeni (sellainen hahmo esiintyi Nyytäjän kuunnelmassa fiktiona mutta nyt ei liene hänestä kyse). Jossain muuallakin luulen hänen nimensä nähneeni. Kysyy nimimerkki tietämätön.

Olipa hauska kuunnella Jaakko Tahkolahden ohjelmaa kello 16.10 Svengaava iltapäivä Yle Radio Ykköseltä.Ohjelmassa soi aivan loistava musa jonka päätti huikea Sarah Vaughanin esitys My fanny Valentine.Ystävän päivää kaikille jazz-dikkareille ja muillekin

En kuunnellut ypö yksin, olohuoneen pöytä ei ollut typö tyhjä mutta työpöytä näyttää olevan täpö täysi.
Ruusuja Kirsti Beckerin toimittamalle Mistä sanat tulevat -ohjelmalle.
Sanojen maailma on ihmeellinen.

Viikolta 7/2004 pitää nyt kehua

Radioateljee: Särkynyt malja
- rakkauden ja väkivallan kipeydestä.

Olen pitänyt muutamia Radioateljeen ohjelmia oudon (teko)taiteellisina vääntöinä, mutta tämä oli vangitseva kokemus.

Maantie on hieno aihe. Niinpä Seija Walliukselle ja seuralle ruusu vaikken alusta lähtien aivan kuullutkaan. Ajastus oli mennyt jotenkin vinoon. Mutta moninaisesti keskusteltiin, sijoitettiin pohjalainen mies Veijo Meren novellista Hämäläisten härkätielle (ilmeisesti).
Ajatukseni lentää heti koivujen reunustamalle tieosuudelle, jonka kautta peruskodista kuljimme isän työpaikkoihin. Kakaroita auton takapenkki täynnä, se kuva on jo sinällään paljon puhuva. Niinhän sitä mentiin ja mennään. Mutta ajattelen itseäni kulkemassa kävellen tai polkupyörällä. Moottoriteillähän polkupyörät eivät sovi mukaan kuvioon.
Ja todella tie on filosofinen käsite jos mikä kuten todettiin.

Kun te nyt kerran olette hankkineet sen Classica-lehdessäkin kehutun Salieri-ooppera-aarialevyn, niin soittakaapas se jossakin äänilevykonsertissa kokonaisuudessaan, niin minäkin kuulen, kun en Faunin iltapäivä-ohjelmaa tajunnut kuunnella, jossa eräs Salierin aaria, Calloandran-aaria, jostakin venetsialaisaiheisesta oopperasta pääsi eetteriin.

Tässäpä samalla viestillä kaksi asiaa:risut ja ruusut.

Ensin ruusut,eli hyvät ensin ja huonot lopussa,että jäisivät Ylessä miettimään niitä risuja.
Lauantaina(2102) aamulla oopperatunnissa esiintyi Tähti-sopraano Renee Fleming monipuolisella ohjelmistolla.Vanhaa Jazz-diggaria jäi lämmittämänään tieto,että Fleming oli ihastunut myös Jazziin!Kyllä siellä Jazzin saralla on paljon kaunis- ja hyvä-äänisiä laulajia,että en yhtään ihmettele Reneen mieltymistä.

Ja sitten ne risut:Ilmeisesti me viimeiset kuuntelijat,jotka haluaisimme,että Lauantain Toivotut palautettaisiin entiselleen(55min),saa kaiken toivon heittää.Viime lauantain toivottujen lähetys oli typistetty 36 minuttiin!!! Ohjelma loppui 17.56 ja sitten alettiin odottaa ehtookellojen lyöntejä.

Joskus kuuluttajat puhuvat vielä aikamerkkien päälle,mutta nyt oli tärkeää lopettaa ajoissa,että kuulisimme ehtookellojen pimputuksia.

Niskavuoren nuoren emännän uusinnasta kiitos ja ruusu. On se ihmeellistä, miten voimakkaasti radio vaikuttaa verrattuna elokuvaan. Kun on vain ääni, niin sen kokee kuin olisi välillä siellä ihmisten keskellä, liiankin lähellä.
Nyt kun seuraa Niskavuoren naiset, niin osaisiko joku sanoa minne se Anna-Liisa Niskavuori oikein myöhemmin katoaa. Loviisalla ja Juhanilla oli viisi lasta ja vain neljä näissä myöhemmissä näytelmissä on esillä.