YLE Radio 1

Mistä aloittaa itsensä sivistäminen? Mitä ihminen tekee sivistyksellä?

Itse olen kiinnostunut filosofiasta. Olen lukenut jo joitain aloittelijan kirjoja. Tarkoituksena olisi lukea filosofian historiaa ja perehtyä sitten yksilöiden teoksiin.

Mielestäni itsensä sivistäminen lähtee turhautumisesta omaan tietämättömyyteen ja uteliaisuudesta ympärillä olevaan maailmaan.

Uteliaisuus ja tiedon & totuuden tahto saattavat hyvinkin olla yksilöllisen sivistyskimmokkeen taustalla. Tiedä häntä. Saitilla liikkuu Humanismin, Sivistyksen ja Valistuksen Ekspertti, joka todennäköisesti virkkoo lauantaisella aamukahveellaan asiasta kaiken olennaisen ja vielä vähän lisää, joten esitän pari pointtia (vaikka kysyisitkin asiaa täysin kieli poskessa;).

Dietrich Schwanitzin Sivistyksen käsikirja (2004) on olennaista luettavaa. Opus on suorastaan hauska. Asiasta enämpi täällä.

Joku saattaa pitää tuota liian kevyenä. Kerron hieman raskaimmasta sivistys-käsityksestä: Bildung durch Wissenschaft on ankarin sivistysnormi: sivistykseen tieteen kautta! Wilhelm von Humboldt perusti n. 200 vuotta sitten Berliinin yliopiston, jota myöhemmin alettiin nimittää Humboldt-yliopistoksi. Tässä yliopistossa konkretisoitui 1. kerran ajatus tiedeyliopistosta, joka ei vain opeta (kuin koulu), vaan jossa tutkimus ja opiskelu kietoutuvat toisiinsa: tutkijat opettavat itselleen tutuimpia asioita joita tutkivatkin ja opiskelijat eivät vain omaksu käsitteitä ja tietoja vaan opintoihin liittyvät erilaiset demostraatiot, praktikumit ja muut tutkimusta muistuttavat käytännöt, joissa aletaan oppia tiedonhankinnan ja -muodostuksen toimia. Ja tutkimusseminaareissa opitaan jo pienimuotoista tutkimuksen tekoa. Tältä pohjalta kehittyy sivistynyt yksilö, joka osaa erottaa unelmoinnin ja luulottelun tiedostamisesta, koska ymmärtää omien hengentoimintojensa päälle.

Taustalla on Immanuel Kantin kriittisen filosofian mukainen jako erilaisiin hengenkykyihin ja niiden kehittämisen erilaisiin välineisiin. Kant totesi neljän kysymyksen olevan tärkeimmät, ja niihin hän koetti filosofiassaan vastata: Mitä voin tietää? Mitä minun olisi tehtävä? Mitä voin toivoa? Mikä ihminen on? (Vrt. myytti Delfoin oraakkelin kehotus: tunne itsesi!) Hän esitti keskeisimmät käsityksensä kolmen kritiikin* muodossa: olivat Puhtaan ja Käytännöllinen järjen kritiikit, sekä Arvostelukyvyn kritiikki. Ensimmäisessä Kant tarkasteli ajattelun ja päätelmien teon perimmäisiä ongelmia mm. hyläten metafysiikan mahdollisuuden uuden tiedon tarjoajana (tämän jälkeen kaikki moderni ajattelu on ollut ei-metafyysistä**). Toisessa hän tarkasteli inhimillisen toiminnan ja sen prinsiippien oikeellisuutta ja hyveellisyyttä, jos noin sopii sanoa. Kolmannessa hän tarkasteli arvostelman/arvostelmain tekemisen ongelmia.

Löyhässä mielessä voidaan sanoa, että kriittisen filosofian kritiikin momentit muuntuvat sivistys-ajattelussa siten, että kolmen erilaisen tiedostustavan tasapuolinen kehittäminen vie kypsän ihmisyyden kehitykseen (Kantin 'Mündigkeit', täysi-ikäisyys): ne ovat filosofinen, reaalitieteellinen ja aistimellisuuden tajuaminen. Tämä on valistus-ideaalin huipennus. Ihminen, joka (aika hyvin) tuntee itseään, käsittää mikä on tiedettävissä ja mikä on kuvitelmaa, sekä pystyy arvioimaan ihmistoimia (moraalifilosofiana) ja niiden prinsiippejä (etiikkana) hyvän ja pahan, oikean ja väärän kannalta, sekä muotoilemaan aistimellisia kokemuksia koskevia makuarvostelmia ('tämä kännykkä on kauniisti muotoiltu' jne.). Tämmöinen ihminen on demokratian kulmakivi ja siksi tärkeä ihanne valtiokehitykseen liittyen.

Kun/jos luet filosofian historioita, niin lue niiden rinnalla myös yksittäisiä monografioita. Se auttaa pääsemään sisään erilaisiin tarkastelu- ja argumentaatiotapoihin. Antiikin filosofian historian rinnalle Platonin parit dialogit ja Aristoteleelta vaikka Nikomakhoksen etiikka tai Metafysiikka tms. Uuden ajan filosofian yhteydessä Descartesin Metodin esitys, myöhemmin vaikka Kantin Prolegomena. Lukemista sen mukaan, mitä käsiisi saat: ei hyödytä tehdä orjallisesti noudatettavia lukulistoja, sillä seuraavalla viikolla saatat innostua seuraamaan jotain langanpäätä, joka vie 5 vuoden lenkille aivan jonnekin muualle...

Pahoittelen. Innostuin.

* Kriittisyys on kritisoitavan asian mahdollisuuden ehtojen selventämistä. Se ei ole pelkkää irvimistä eikä suun louskutusta, mihin joku keskustelija tälläkin Voorumilla tiedottomasti uskoo.

** Metafyysisyys vs. ei-metafyysisyys: tätä ongelmaa voi tarkata useasta eri vinkkelistä. Tyydyn toteamaan, että metafyysinen asenne pyrkii perustelemaan ajattelun ja tiedostuksen jollakin perimmäisellä ei-läsnäolevalla tekijällä, jollakin "substantiaalisella" (Substansi, Jumala, Absoluutti tms.). Moderni ei-metafyysinen ajattelu ei tunnusta kuin elävän tässä-ja-nyt-kokemuksen sekä sitä konstituoivan, ylösrakentavan, kategoriaalis-käsitteellisen piiristön.

k-meleon kirjoitti:Kriittisyys on kritisoitavan asian mahdollisuuden ehtojen selventämistä. Se ei ole pelkkää irvimistä eikä suun louskutusta, mihin joku keskustelija tälläkin Voorumilla tiedottomasti uskoo.

...Kuitattu- ja ylös kirjattu.
Met olemma reiluja,
met emme unohda...

Kas kun ei Erityisasiantuntija.

Onhan tämä kuin kuumilla hiilillä kävelisi, mutta koetan kestää aamuun asti.

k-meleon kirjoitti:Saitilla liikkuu Humanismin, Sivistyksen ja Valistuksen Ekspertti, joka todennäköisesti virkkoo lauantaisella aamukahveellaan asiasta kaiken olennaisen ja vielä vähän lisää, joten esitän pari pointtia (...)

Metafyysisyys vs. ei-metafyysisyys: tätä ongelmaa voi tarkata useasta eri vinkkelistä. Tyydyn toteamaan, että metafyysinen asenne pyrkii perustelemaan ajattelun ja tiedostuksen jollakin perimmäisellä ei-läsnäolevalla tekijällä, jollakin "substantiaalisella" (Substansi, Jumala, Absoluutti tms.). Moderni ei-metafyysinen ajattelu ei tunnusta kuin elävän tässä-ja-nyt-kokemuksen sekä sitä konstituoivan, ylösrakentavan, kategoriaalis-käsitteellisen piiristön.

Myös Luonto ja Materia ovat metafyysisiä opinkappaleita. Samoin Historia ja Yhteiskunta. Siis filosofisessa katsannossa. (Tietenkin se koskee, jos iskee päätään seinään tai harmaakiveen. Siitä tässä ei tietenkään ole kyse.) Hyväksyn viimeisen lauseen (ehkä suorastaan varauksetta).

Pahoitteluni, Nuorimies, kun jo ensimmäiset vastaukset hyvään kysymykseesi nostavat esiin keskinäisen nokittelun.

Nuorimies kirjoitti:Mielestäni itsensä sivistäminen lähtee turhautumisesta omaan tietämättömyyteen ja uteliaisuudesta ympärillä olevaan maailmaan.

Muistan itseäni harmittaneen (joskus nuorena), kun en käsittänyt mistä ihmiset puhuivat. Oli kyse sitten jostakin radion tai tv:n asiaohjelmasta tai lähipiirin ihmisten keskusteluista. Asiat eivät olleet käsitteellisesti hallussani, joten tutut sanat eivät "kommunikoineet" minulle. Ymmärsin ne väärin.

Minusta oli erinomaisen kiinnostavaa räplätä polkupyörää, kasata kaiuttimia. Suunnittelin jopa yksinkertaisen radion rakentamista ja hetkisen halusin radioinsinööriksi. Kuitenkin näemmä halu käsittää aatteita ja uskomuksia vei voiton.

Muistuttaisin, ettei sivistys ole samanlainen projekti kuin bodaaminen, laihduttaminen tai vaikka maratonille harjoittelu. Myöskään se ei ole kuin kielten tai matematiikan opiskelu. Se on enemmän palkinto itsessään kuin suurin osa muusta tekemisestämme ja harrasteestamme: se ei käänny rahaksi eikä ulkoiseksi palkinnoksi. Se ei ole aivan yhtä välineellistä kielet ja matematiikka, vaikka näihin totuusarvo ja valistuksellisuus liittyvätkin.

Sivistys ei ole knoppitietoa eikä kaikkien mahdollisten kirjojen lukemista. Parhaimmillaan se saattaa tehdä meistä hieman siveellisempiä olentoja. Luulisin kuitenkin sen palkitsevuuden ilmenevän tietynlaisessa varmuudessa, joka nousee siitä, että "salaisuudet", "mysteerit" ja vastaavat joutuvat tekemään tilaa ymmärryksen piirin laajenemiselle.

Peter von Baghista oli hiljan Teemalla esittely. Hän kaipaili pakollisiakin kirjoja kouluun (jota hän tuntui arvostavan omassa elämässään suuresti). Pitäisi olla jotain yhteistä siteerauspohjaa, voisi puhua Eerosta, Aaposta jne. ilman että joutuu selittämään koko kirjan juonen jne. Hän sanoi olevansa viimeistä sukupolvea niitä, jotka eivät ole aikanaan saaneet mitään oppia sille alalle, jolla ovat vaikuttaneet. Paitsi konekirjoituskoulun. Sitä on pitänyt katsoa ja miettiä itse, löytää kavereitten kanssa myös jos ymmärsin oikein. Oikein nauratti. Konkreettisenhan on joutunut itse etsimään vaikka nyt ei olekaan filosofiasta kysymys, ainakaan minun kohdallani.

Minä en ole käynyt edes konekirjoituskoulua.