YLE Radio 1

Minuahan ei sinänsä kiinnosta uskonnot, kirkolliset juhlapyhät pääsiäinen mukaanluettuna laisinkaan, mutta Arthur Schopenhauer on todennut, että niinkuin vanhimmat kielet, niin myös vanhimmat uskonnot näyttäisivät hänestä olevan täydellisimpiä ja ilokseen toteaakin buddhalaisuudella olevan kannattajia maailmassa eniten. Kristinusko ei kuulu tähän joukkoon. Olen myös omin korvin kuullut kun eräs pappishenkilö uhkasi antaa turpaan eräälle tutulle aivan mitättömästä syystä. Pelihimo voi kiusata pappiakin.

Minä pidän buddhalaisuutta täydellisimpänä uskontona. Paras uskonto kun on sellainen, joka ei keksi jumalia ihmisen yläpuolelle. Harmi vain, että buddhalaisuus ei ole niitä vanhimpia uskontoja. Häviää iässä sekä hindulaisuudelle että juutalaisuudelle. Ja noita kahta on mahdotonta pitää edes siedettävinä...

Mikki Hiiri kirjoitti:Arthur Schopenhauer on todennut, että niinkuin vanhimmat kielet, niin myös vanhimmat uskonnot näyttäisivät hänestä olevan täydellisimpiä ja ilokseen toteaakin buddhalaisuudella olevan kannattajia maailmassa eniten. Kristinusko ei kuulu tähän joukkoon.

Hyvä Mikki Hiiri, Sinä melkein käännytät ihmiset uskovaisiksi niin sinnikkäästi olet täällä uskontoa ja uskontoja vastaan taistellut.
Buddhalaisuudesta sen verran että eikö Pol Pot ollut buddhalainen ainakin jossain vaiheessa elämässään.
Mutta kun Schopenhauer nyt on suuri opettaja niin hänhän on kuin uskonnon, erään sellaisen, kantaisä.

Samalla perusteella, millä Pol Pot mainitaan "jossain elämänsä vaiheessa" buddhalaiseksi, voidaan Josif Vissarionovits Stalinkin mainita kristityksi. Hänhän jopa aloitti opinnot pappisseminaarissa...

Mitä buddhalaisuuteen noin muuten tulee, se on yksi haastavimmista uskonnoista maan päällä. Siis nimenomaan siltä kannalta, mitä pidättäymisiä se kannattajaltaan edellyttää.

Ilman muuta buddhalaisuus on täydellisempi kuin kristinusko. Onhan kattokin täydellisempi kuin lattia.

Mikki Hiiri kirjoitti:Minuahan ei sinänsä kiinnosta uskonnot, kirkolliset juhlapyhät pääsiäinen mukaanluettuna laisinkaan, mutta Arthur Schopenhauer on todennut, että niinkuin vanhimmat kielet, niin myös vanhimmat uskonnot näyttäisivät hänestä olevan täydellisimpiä ja ilokseen toteaakin buddhalaisuudella olevan kannattajia maailmassa eniten. Kristinusko ei kuulu tähän joukkoon. Olen myös omin korvin kuullut kun eräs pappishenkilö uhkasi antaa turpaan eräälle tutulle aivan mitättömästä syystä. Pelihimo voi kiusata pappiakin.

Kun aikoinaan asuin ja työskentelin enemmistöltään budhalaisessa maassa, katosi illuusioni buhdalaisuuden rauhanomaisuudesta ja muustakin erinomaisuudesta. Kyseisen maan muita uskontoja tunnustavia syrjitään, hallinto on yhtä korruptoitunutta ja byrokraattista kuin muuallakin Aasiassa, maassa tapahtuu myös väkivaltaisia rikoksia jne.

Löysin kyllä siitä maasta ja kansasta paljon positiivisiakin piirteitä, mutta enää en kykene asettamaan budhalaisuutta yhtään korkeammalle kuin muutkaan uskonnot.

Veikkaanpa, että Schopenhauer ei ole edes käynytkään missään sellaisessa maassa, jossa budhalaisuus on vallalla. Joistain kirjoituksista voi varmasti valikoiden löytää perusteluja hänen väitteilleen, mutta asuminen uskontoa harjoittavien keskuudessa avaa useimpien silmät reaalimaailmalle. Sitä en tiedä, pystyykö mikään avaamaan ns. filosofien silmiä.

Hitleristä on kirjoitettu kilometrikaupalla ja viime sunnuntain Hesarissa hänen seksielämästään ja tyttöystävän "yhdyntätarvikelaukusta" mutta en muista olisinko koskaan lukenut hänen suhteestaan uskontoon tai uskontoihin. Kansallissosialistiseen aatteeseen taisi liittyä joitain sidoksia vanhoihin germaanisiin pakanallisiiin tapoihin mutta kävikö Hitler koskaan kirkossa ja jos kävi, niin kummassa, luterilaisessa vai katolisessa? Molempiahan Saksasta ja Itävallasta löytyy.

Hitler oli kovin kiinnostunut arkkitehtuurista ja muistelen hänen jossain katolisessa kirkossa mietiskelleen sellaista kansaa, joka on tuottanut Juudaksen ja Kainin tapaiset henkilöt elämän piiriin. Kristuksesta hän kirjoitti, käsitin, maailman parhaana ihmisenä. Juutalaisuutta hän ei tässä viimeisessä asiassa maininnut lainkaan.
Kai hänen lapsuuteensakin uskonto jotenkin kuului. Kaikkea tällaista on Taisteluni-kirjassa, mutta en mene aivan takuuseen muistanko just täsmälleen oikein.

k-meleon kirjoitti:Minä pidän buddhalaisuutta täydellisimpänä uskontona. Paras uskonto kun on sellainen, joka ei keksi jumalia ihmisen yläpuolelle. Harmi vain, että buddhalaisuus ei ole niitä vanhimpia uskontoja. Häviää iässä sekä hindulaisuudelle että juutalaisuudelle. Ja noita kahta on mahdotonta pitää edes siedettävinä...

Mikki Hiiri kirjoitti:Arthur Schopenhauer on todennut, että niinkuin vanhimmat kielet, niin myös vanhimmat uskonnot näyttäisivät hänestä olevan täydellisimpiä ja ilokseen toteaakin buddhalaisuudella olevan kannattajia maailmassa eniten. Kristinusko ei kuulu tähän joukkoon.

Nin, uskontoje peruseroavaisuutena ei voi pitää sitä ovatko ne monoteistisia ja polyteistisia, vaan ainoastaan sitä, ovatko ne pessimistisiä vai optimistisia, jota mm. juutalaisuus edustaa. Noh noh, minua ei uskonto kiinnosta hevonhäntää.

Ja äläkä saata meitä kiusaukseen.

Uskonnon olemassaolon oikeutus perustuu siihen väärinkläsitykseen, että on katsottu voivan ulkoitaa ja ja esineellistä kansanrunouden käsitteellis-ilmaisullinen sisältö palvelemaan taikauskolla saavutettavia tarkoitusperiä.

Mikki Hiiri kirjoitti:Nin, uskontoje peruseroavaisuutena ei voi pitää sitä ovatko ne monoteistisia ja polyteistisia, vaan ainoastaan sitä, ovatko ne pessimistisiä vai optimistisia, jota mm. juutalaisuus edustaa.

En käsitä... miten juutalaisuus voi edustaa sekä pessimismiä että optimismia, kuten ystävämme Musse Pigg antaa ymmärtää?

Mä näin yhdessä uskonnon kirjassa kuvan miehestä, joka oli sytyttänyt itsensä palamaan. Oliskohan se ollut buddhalainen...

Red Cloud kirjoitti:Mä näin yhdessä uskonnon kirjassa kuvan miehestä, joka oli sytyttänyt itsensä palamaan. Oliskohan se ollut buddhalainen...

Mitä yrität vihjata?

Tietääkseni Hitler oli katolilainen, sehän on valtauskonto Itävallassa ja luultavasti Pol Pot oli buddhalainen syntyjään, olihan hän kotoisin buddhalaisesta maasta. Mutta ihminenhän ei useimmiten valitse itse uskontoaan, vaan se tulee kotitaustan mukana.

Palava munkki esimerkiksi Saigonin torilla aikanaan oli bensiinillä valeltu vastalause Vietnamin sotaa vastaan, mutta muistanette, että Pyhä Laurentinus puolestaan grillattiin halstarilla marttyyraikana. Pakanat olivat ihmeissään, kun P. Laurentinus pyysi vaan tyynesti kääntämään hänet toiselle kyljelle, koska arveli jo toisen kylkensä grillaantuneen kylliksi.

Tässä on siis palava buddhalainen munkki sotaa vastaan, epäsuorasti ehkä myös kristinuskoa vastaan. Kristinuskon legenda taas kertoo pyhästä, joka on joutunt uskonsa tähden halstarille.

Jos näitten esimerkkien valossa tarkastelee uskontoja, löytää niistä vastaavuuksia, jotka osoittavat, että ihmiset ovat samantapaisesti pistäneet henkensäkin likoon uskonsa puolesta. Uskontojen tai uskon puolesta uskalletaan siis paljon tai kaikki ja tämä koskee kaikkia, miekkalähetysuskontojakin.

Paavi oli äskeisessä pääsiäistervehdyksessään säälittävän sairas, mutta uskoo silti olevansa Pietarin seuraaja virassaan suksession kautta. Varhaisimman alkukirkon historiassa esiintyy myös väittämiä, että suksessio ei olisikaan todistettavissa. (Valitettavasti minulla ei ole tässä teosta, josta asiasta luin enkä muista sen nimeä tai tekijää, mutta kaivelen sen kyllä esiin, mikäli sitä joku kyselee.) Hänen kirjojensa tekstit ovat kuitenkin runoina ja mietelauseina erinomaisia, vaikka en hänen tiettyjä virallisia johtamansa Kirkon kannanottoja pysty ymmärtämään.

Dalai Lama puolestaan hymyilee aurinkoisesti parinkin kirjani kansikuvassa, kirjojen sisällys kertoo aurinkoisesti ajattelevasta viisaasta ihmisestä, joka omalla tavallaan tahtoisi ihmiskunnalle rauhaa. Minkäs hän sille voi, että jotkut muut eivät tahdo.

Katolinen kirkko on hyvin hierarkkinen laitos, budhalaisuus mielestäni vähemmän hierarkkinen, mutta pirstaleisia ovat molemmat. Lahkoja on ja luostareita kummassakin.

Ja mihin ne niillä pääsevät? Tavoitteeseen, joihin ihmisen PITÄISI päästä ja johon jotkut pääsevät helpomman tien kautta, toiset taas joutuvat hankalammille poluille.

Molempi parempi/pahempi? Ei mitään?

Mitä tahdotte toisten itsellenne tekevän, tehkää se myös heille.

Tämä teema sisältyy kaikkiin uskontoihin, ehkä erilaisessa sanamuodossa, mutta ajatus on kuitenkin sama.

Hitler organisoi kolmanteen valtakuntaan germaanisiin pakanariitteihin sekoittuneen luterilaisen kirkon, jonka johdossa olevat papit olivat natsipuolueen riveissä ja pitivät huolen siitä, että protestiliikkeet hävitettiin pappeineen mahdollisimman tarkoin. Luthein juutalaisviha sinänsä on tunnettua, hän piti aikoinaan varsin tulikivenkatkuisia juutalaisvastaisia saarnoja ja nehän sopivat Hitlerin ideoihin. Mihin Hitler uskoi hirvittävän vihansa lisäksi, sitä en osaa sanoa, mutta tiettävästi hän rakasti Wagnerin muusiikkia, Chaplinin elokuvia
(pitipäs sattua: Diktaattori!!! C totesi, ettei koskaan olisi tehnyt ko. elokuvaa, jos olisi tiennyt H:n hallinnin todellisuuden.)
saksanpaimenkoiria ja kasvisruokaa.

(Pahoittelen tyylirikkoista tekstiäni, ei aikaa korjailuun!)

Kirkkaan Viikon terveiset!
heilah