YLE Radio 1

Onko tiedossanne ketään naissäveltäjää kuten Clara Schumannia, jota voitaisiin yleisesti pitää miehistä katsoen vastakkaisen sukupuolen johtohahmona musiikinhistoriassa? Nykysäveltäjistä Sofia Gubaidulina kenties? Oliko Mendelssohnin sisar säveltäjä?

Schhopenhauerin neroutta ja älyn ylimäärää koskevien teorioiden mukaan mukaan naisissa voi kuitenkin olla erittäin lahjakkaita, mutta ei milloinkaan neroja, sillä naiset pysyvät aina subjektiivisina, että sikäli kyse lienee makuasioista ketä haluaa pitää merkittävimpänä omasta mielestää mikäli haluaa pohjata ja nojata käsityksenä tämän sanallisen neron lausumia ajatellen.

Tuohon maailman aikaan ja paljon ennen sitä naisten osallistumista luovaan tateelliseen työhän olisi jossain määrin pidetty paheksuttavanakin seikkana ellei sitä olisi evätty kokonaan puutteellisista yhteiskunnallisista oikeuksista ja olemattomista tasa-arvokäsityksistä johtuen, mikä varmaankin osaltaan saattoi olla omiaan tyrehdyttämään naisnerojen esiinmarssin miesten rinnalla, koska historiallisesta ja yhteiskunta-sosiologisesta painolastista ja kontekstista johtuen säveltäjän ammatti oli luonnostaan ollut miesten heiniä hoveissa ja kirkon palveluksessa joissa naisia ei suvaittu ja jossa heidän oli vauikeneminen kuin muuri. Pöytälaatikkosäveltäjistä en mene takuseen.

Saariaho ilman epäilyksen häivää.

lgrohn kirjoitti:Saariaho ilman epäilyksen häivää.

Saattaa olla että olet oikeassa, mutta historiallisista syistä epäilen että nykymusiikki tuskin voi keskimäärin olla yhtä ilmaisuvoimaista ja emotionaalisesti rikasta ja vaikuttavaa kuin menneisyyden taiteilijoiden koska meiltä puuttuu riittävästi välimatkaa kyetäksemme arvioimaan heidän tuotantonsa taiteellisia ja musiikillisia ansioita täysin jäänneksettömästi siten kuin kykenemme samastumaan johonkin menneiden aikojen luovan hengen tuotteisiin joiden musiikillisen lingvistiikan ja harmonisen sanaston olemme saaneet ikään kuin itseemme äidinmaidosta omaksuneena eikä meidän tarvitse pohtia yleisöstään vieraantuneen taidelajin uutta asemaa muuttuvassa kulttuuriilmastossa kun se haparoiden yrittää tavoittaa uudelleen tuon kerran jo kadottamansa yleisön Schönbergin aiheuttaman väistämnättömän välirikon jälkeen kykenemättämme enää turvautumaan meille niin rakkaan menneen aikakauden harmoniseen sanastoon ja kieleen muutoin kuin klassikkokonsertteja ja äänilevyjä kuuntelemalla.