YLE Radio 1

Koskapa taide ja kilpailu eivät ole synonyymejä, ei taiteen sinällään voida edes ajatella olevan sijoitusjärjestyksen tuottaja, kuten taas kilpailut, jotka käytävät taidetta vain välinenä, jolloin kyse on pikemminkiin arvostelulajista taitoluistelun ja rytmisen kilpavoimistelun ideaa synkronisoiden.

Mitä mieltä olette? Ovatko esim. sävellyskilpalut paikallaan vain asettavatko häviämisen peikko ja tuska liian suuren vaatimuksen säveltäjän psyykkiselle hyvivoinnille ja kestävyydelle?

Kapellimestarikilpailussa voittajaa ei löydetty, ilmakitaran mestaruuskisoissa kylläkin. Molemmat tyhjää hosumista muden tekemän musiikin tahdissa.

Joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön ja tämän ovat tienneet kaikki ne, jotka ovat kulttuurialan kilpailuihin mukaan suostuneet lähtemään.
Ilmakitaroinnissa on ollut löydettävissä voittajan arvoinen suoritus ja varmasti moni hyvä on jäänyt palkinnottakin. Kapellimestarikisassa ei riittävän hyvää palkittavaa löytynyt ja tuomariston ratkaisu jättää palkinnot jakamatta oli täysin oikeutettu. Siinä se ero.

Pirkko Saision taannoinen ratkaisu luopua kirjallisuuden Finlandiapalkintorahoista oli asiallisessa mielessä järkevä, mutta sikäli outo, että jos hän olisi ehdottomasti kieltänyt taiteella kisaamisen arvon, olisi hänen pitänyt myös kieltää Punaisen Erokirjan asettaminen ehdolle ko.kisassa.

moxu kirjoitti:Pirkko Saision taannoinen ratkaisu luopua kirjallisuuden Finlandiapalkintorahoista oli asiallisessa mielessä järkevä, mutta sikäli outo, että jos hän olisi ehdottomasti kieltänyt taiteella kisaamisen arvon, olisi hänen pitänyt myös kieltää Punaisen Erokirjan asettaminen ehdolle ko.kisassa.

Se, että Pirkko Saisio luovutti palkintorahat Setalle, oli mitä johdonmukaisin päätös Punaiselle erokirjalle. Sivuilla kuuluu tekijän ääni, joka tulee suoraan lukijan korvaan. On kyse paitsi seksuaalisesta ja poliittisesta orientoitumisesta, myös näiden tekijöiden yleispätevästä vaikuttamisesta elämään häiriön tavoin. Nuoruus sekoittaa myös heteroita, samoin politiikka vaikkei kummallakaan laidalla kulkisi. Ensin ollaan rikollisia kunnes homoseksuaalisuus poistetaan rikoslaista. Asiaan liittyy kirjan mukaan ihmeen paljon avoimuutta mutta myös salailua. Tätä hämärtävää sumua on myös taistolaisessa vasemmistolaisuudessa, jolle kirjailija pystyy nauramaan. Toiselle puolelle, tälle yksityiselle vaikka monen tietämälle puolelle, hän ei juuri naura. Lopulta hän itkee asiaa julkisesti Teatterikoulussa tutkailtaessa. Miten on tämän orientoitumisen oikeellisuuden laita. Vallankumoukseen se ei kuin kuulu ja on silti ihmiselle ominainen mutta miten se on ominainen. Sosialistisissa maissa rikos. Erokirja liikkeeseen nähden lähtee oivalluksesta: miksi tukea liikettä jossa "meidät" hyväksytään vain päätä lyhyempinä.

Viime presidentinvaalien yhteydessä nostettiin kipakasti esiin Halosen entinen puheenjohtajuus Setassa. Asia kiiri yli rajojen. Venäjältä tuli ohjelma homoseksuaaleista, joiden olemista ja vapautta oltiin kiristämässä. Haastateltu henkilö pani toivonsa Suomen presidenttiin. Pienen maan presidenttiin. Ja samoihin aikoihin Pietarin johdossa ollut henkilö totesi jotain sellaista kuin että vain kaksi ulkomaalaista on saanut surmansa siellä edellisenä vuonna ja heistäkin toinen oli homoseksuaali.

Kyllä Saisio tiesi että Seta palkinnon ansaitsi ja hän sen kirjassaan osoittaa mitä selvimmin ja syvimmin.

mikään ei ole absoluuttisesti mitattavaa.

Kelane kirjoitti:mikään ei ole absoluuttisesti mitattavaa.

Kysymys ei koskenut ehdotonta mitattavuutta, vaan "onko taide absoluuttisin yksiköin mittaamatonta?"

Tilastonikkarit puhuvat asteikoista, joita käytetään analyyseissä. Samoin puhutaan aineistojen asteikollisuudesta. Kuten vaikkapa "luokitteluasteikollisuudesta". Se tarkoittaa, että ilmiön/havainnon ominaisuuksia voi "muuttujina" vain luokitella: kuuma/kylmä? "Absoluuttinen asteikko" merkitsee mahdollisuutta 0, ehdotonta nollapistetta. Kuten: palkka? Työttömällä ei moista ole.

Mitä tulee Mikin kysymykseen, niin vastaus on, tietenkin: Ei ole.

Tämmöinen taiteen mittaaminen ei kuitenkaan kerro mitään kiinnostavaa tarkasteltavan taiteen laadusta taiteena...

Joku (olisiko ollut vilosofi vai vastaava) sano jossakin että hyvässä taide-tilaisuudessa käy paljon ihmisiä ja se tuottaa paljon rahaa. Huonossa käy vähän ja se tuottaa tappiota.

k-meleon kirjoitti:

Kelane kirjoitti:mikään ei ole absoluuttisesti mitattavaa.

Kysymys ei koskenut ehdotonta mitattavuutta, vaan "onko taide absoluuttisin yksiköin mittaamatonta?"

Tilastonikkarit puhuvat asteikoista, joita käytetään analyyseissä. Samoin puhutaan aineistojen asteikollisuudesta. Kuten vaikkapa "luokitteluasteikollisuudesta". Se tarkoittaa, että ilmiön/havainnon ominaisuuksia voi "muuttujina" vain luokitella: kuuma/kylmä? "Absoluuttinen asteikko" merkitsee mahdollisuutta 0, ehdotonta nollapistetta. Kuten: palkka? Työttömällä ei moista ole.

Mitä tulee Mikin kysymykseen, niin vastaus on, tietenkin: Ei ole.

Tämmöinen taiteen mittaaminen ei kuitenkaan kerro mitään kiinnostavaa tarkasteltavan taiteen laadusta taiteena...

totta. vastasin vähän turhan hätäisesti.

jos jonkin asian taiteena kokeminen on ylipäätään mielipideasia, niin miten se voisi olla absoluuttisesti mitattavaa?

Kelane kirjoitti:

k-meleon kirjoitti:

Kelane kirjoitti:mikään ei ole absoluuttisesti mitattavaa.

Kysymys ei koskenut ehdotonta mitattavuutta, vaan "onko taide absoluuttisin yksiköin mittaamatonta?"

Tilastonikkarit puhuvat asteikoista, joita käytetään analyyseissä. Samoin puhutaan aineistojen asteikollisuudesta. Kuten vaikkapa "luokitteluasteikollisuudesta". Se tarkoittaa, että ilmiön/havainnon ominaisuuksia voi "muuttujina" vain luokitella: kuuma/kylmä? "Absoluuttinen asteikko" merkitsee mahdollisuutta 0, ehdotonta nollapistetta. Kuten: palkka? Työttömällä ei moista ole.

Mitä tulee Mikin kysymykseen, niin vastaus on, tietenkin: Ei ole.

Tämmöinen taiteen mittaaminen ei kuitenkaan kerro mitään kiinnostavaa tarkasteltavan taiteen laadusta taiteena...

totta. vastasin vähän turhan hätäisesti.

jos jonkin asian taiteena kokeminen on ylipäätään mielipideasia, niin miten se voisi olla absoluuttisesti mitattavaa?

Älyn vaopautuminen tahdon palveluksesta, maailman puhtaaksi kuvasitmeksi, ei ole mielipideasia. Siihenhän milloinkaan hellitämättömät taide-elämykethän pohjaavat, kun vastaanottajasta tulee puhtaasti tiedoitseva

Johanna Korhonen ottaa tämänpäiväisessä HS:ssa kantaa kysymykseen kulttuurilla kilpailemisen oikeutukseen hyvin mielenkiintoisella ja kannatettavalla tavalla:
http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Ve ... 5252430593

Olisi upeaa, jos muusikko kykenisi luomaan loisteliaan uran ilman kilpailumenestystä. Ja sitten vielä tekemään ohjelmanumeron siitä, että menestystä nimenomaan ei ole tullut, kun ei ole tarvinnut osallistua mihinkään kilpailuihin, vaan pärjännyt muutenkin.
Vain tämän mainitun kaavan toteutuessa saattaisi olla mahdollista, että kilpailemisen perverssi ihannointi lajeissa, joissa paremmuuden mittaaminen kilpailullisin kriteerein on pääsääntöisesti mahdotonta, saattaisi loppua. Epäilen sen olevan toiveajattelua.