Kirjoittaja Marja Salonen päivämäärä 14.7.08 - 20:03
Erään ystävällisen sielun kautta sain kuunneltavaksi tämän Reigin papin ja täytyy sanoa, ettei Tiia Louste huonosti lukenut lainkaan. Kirja kosketti minua aikanaan kovin ja jotain sellaista hiljaista, kovaa ja kuitenkin rauhaisaa viritystä oli saatu aikaan luennan avulla. Kuuntelen mielelläni, kun joku lukee minulle. Ääneen lukijaksi ei jokainen sovi. Tuomas Anhava on niitä parhaita, joita muistan. Louste ei onneksi lähtenyt tunteilemaan ja oikeastaan jo Aino Kallaksen tekstikin tunteilun kieltää. Hän aivan kuin tarttuu lukijaa kädestä ja sopii siitä, että näin se meni ja tapahtui, ei tässä tunteilu auta. Ja niinhän se onkin.
Mutta jotain lyhennystä sentään oli kait tehty? Miten ihmeessä se muuten niin nopeasti kulki. Toisaalta itse luen monia kirjoja hitaasti. Jos on hengästyttävä teksti ja mieli kiertää siellä sanojen ympärillä, niin en minä ainakaan pysty sellaista kuin Reigin pappia nopeasti lukemaan. Vaikka rauhallisestihan Louste sitä luki.
tähystyspaikkana Kallio