Kirjoittaja Mikki Hiiri päivämäärä 4.7.06 - 19:52
Kirkolista kuoromusiikkiakaan ei sovi unohtaa:
Miltei kaikki muut Schubertin juuri kuulokkeilla kuuntelemani liturgiset tai kvasiliturgiset teokset olivat toisinaan raskaasti soitinnetusta orkesteriasustaankin huolimatta lumnoavia, esim. Offertorium D 136, Totus in Corde lanque Deo sopraanolle ja ork. pehmeästi virtaavine koloratuurikuvioineen ja taiturillisine klarinettiobbligatoineen, 1-osainen Stabat mater n:o 1, D 175 g-molli koskettavana inhimillisen surun ja tuskan kuvauksena, barokkimaisempi Tres Sunt a-molli D 161, Salve Reginat tenorille tai sopraanolle ja ork. D 106, jonka muuten Peter Schreier on tulkinnut aivan upeasti, mutta myös Araizan suussa menettelee, D 224, D 676, A-duuri, mahtavat Kyriet D 31, 49 ja 66, loppujan lopuksi 10 vuoden pähkäilyn jälkeen ihastuttavan klassis-ilmeinen mozartismejä pullisteleva Auguste jam Caelestium-duetto, ja sittenkin jopa rytmisesti ja melodisesti niin monotoninen teos kuin Tantum Ergo D 461 C-duuri tai tematiikaltaan klassisen sovinainen D 460, jonka tunnistaa Schubertin taianomaista modulaatioista, vaikka on sanbottava, että Tantum ergot, orkestraalisesti loistava D 750, ehkä Mozartin Ave verumin melodisten käänteiden muistumia siteeraava D 739, D 730, B-duuri ja ennen muuta hivelevän kaunis D 962 lienevät tämän lajityypin kypsimmät työnäytteet muita Schubetin kirkkomusiikkiteoksia toki unohtamatta, kuten hänen viimeiseksi mewrkittäväksi teoksekseen ennen Der hirt auf dem felseniä jäänyt Ofertorium D 963 tenorille, kuorolle ja orkesterille. Latinalaisista messuista, Stabat materista D 383 (Corbozin tulkitsemana), joka alkaa oikeastaan vasta tenoriaariasta 2 lämittelyosan jälkeen jne. n. 50 yhteensä