Katsoittekos 6-osaista sarjaa TV ykkösen puolelta nimeltään Filosofia, kohti hyvää elämää, jossa päätösjakso mukaan luettuna esiteltiin suurten filosofien ajatuksia elämäntapakysymyksiin siveellisen vapauden probleemiin littyvien pohdintojen kera?
Friedrich Nietsche vertasi siinä uskontojen suomaa lohdutusta humalahakuiseen alkoholijuomien nauttimiseen samalla ymmärtämällä, että uskonto tarjosi samaa lohdutusta ja henkisten kriisien lievitystä kuin Pubit, mutta ei energiaa ja tarmoa ratkaista näitä kriiejä, joista tuska aiheutui.
Ja tästä johtuen hän piti kristinuskon lohdutusta siinä missä alkoholijuomienkin, turmiollisena, koska kriisit ja niiden voittaminen olivat onnellisuuden savuttamisen edellytyksenä ja vaikutukseltaan ihmistä jalostavia, vaikka kirjoituttikin nuorempana pappisisänsä hautakiveen UT:n sanat: Rakkaus ei koskaan kuole; UT:n hahmoista kaikkein kunniallisimpana hän piti Pontius Pilatusta, ehkäpä siksi, että tämä ei päätöksiään tehdessään ja ongelmiaan ratkaistessaan nojannut uskonnon suomaan väärään lohdutukseen ja rappioittavaa hyvänolontunteeseen, joka ei kehitä ja jalosta ihmistä hänen mukaansa henkisesti, vaan vaikuttaa ihmismieleen pikemminkin regressiivisesti. Emmekä näin pyri epäonnistumisten kautta kääntämään tappioitamme ja vaikeuksiamme voitoksi ja hyödyksemme kokemiemme koettelemusten kautta.