YLE Radio 1

"CATcerto. Entire Performance".
Konsertto orkesterille ja kissapianisti Noralle. Performance erinomaista, mielikuvitusrikasta.
Nora 5 vuotias säveltäjä-nero kehrää soittaessa, dissonoivissa äänissä kehittyy atonaalista clusteria.
Äkkiä ollaankin mustissa koskettimissa ja tonaalisessa impreonistisuudessa.
Seuraa tekniillisesti vaikea paikka, missä on peilikuvan käännöksenä Kissertossa, Kissantassut.
En muista vuosiin kuunnelleeni näin rikasta ja persoonallista nykymusiikkia.
Noran soittoa on YouTuben kautta kuullut 22 miljoonaa ihastunutta nykymusiikin ystävää.
TTA.
http://www.youtube.com/watch?v=zeoT66v4EHg

Olisiko kyseessä vain improvisaatio ellei peräti performanssi. Cage 4'33" ei myöskään ole sävellys, vaan metaperformanssai.

Ensi viikolla jo museokamaa.

Tuskin. Museomusiikki on erinomaista viihdemusiikkia, mitä tuo kissan improvisaatio ei ole. Laatu!

lgrohn kirjoitti:Tuskin. Museomusiikki on erinomaista viihdemusiikkia, mitä tuo kissan improvisaatio ei ole. Laatu!

Tarkoitatko salieria, sartinia, piccinniä, naumannia, Kozaluchia,Cannabichia Meyerbeeriä et cetera joiden musiikki on vajonnut unholaan eikä sitä juurikaan kuule enää meidän päivinämme Mozartin ja Haydnin kyky saavuttaa yhä uustta ajankohtaisuutta ja uusia eksistenssin muotoja tarkoittattamatta vain heidän ylivoimaisuuttaan moniin keiskinkertaisiin aikalaisiin nähden joita yllä tuli hieman lueteltua. Ellet tarkoita sellaista viihdemusiikkia ja poppia tai sielutonta ja emotionaalisesti tyhjää tietokonemusiikkia ja uusromantiikkaa ja postmodernismia joka on jo syntyessään tuomittu históruan roskalaatikkoon edustamatta sitä korkeakulttuuriksi kutsuttua taidesuuntausta joka länsimaissa on ollut vallitsevana resennassista lähtien

Liittyykö tämä jotenkin taidefriikkien kuppikuntaisuuteen ja elitistiseen perifeeristen kulttuurikansojen luomiskykyä ja hegentuotteita syrjivään ajatteluun,. että mkään kotimainen nykymusiikkiteos ei ole kelvannut nykymusiikin klassikoksi sillä samuel barberin adagio jos mikä ei millään muotoa täytä modernin taiteen tuntomerkkejä vaan edustaa lähinnä jotakin uusromanttista sentimentaalisuudella kuorrutettua nostalgiaa. Kokkosen dodekafonia tai uusklassismi, merttisen taide, meriläisen jälkisarjallisuus, salmenhaara avantgardismin esitaistelijana ja monet muut, Sulho ranto Concerto orkesterille, Ernest Pingoudin uusia uria aukova sävelajattelu, hämmästyttävässä tuotteliaisuudessaan mysterrio profeetta, hymni yölle konsertot sinfoniat sarjat, tai väinö raition atonaaliset teokset ovat luoneet ensiluokkaisia post-ja moderneja teoksia.

Tuntematon tunnettu.
Lahtelainen katugallup. Kuka on Kaija Saariaho
Eiks hän ole Pääministerin morsian.
Joku rokki-laulaja, mutta en muista, missä bändissä se on.
En mä tiedä tollaista.
Se on niinkun selkeästi politiikassa ryvettynyt muija. Ministeri varmaan.
Vain yksi sadasta voi tietää, kuka Kaija Saariaho on. Vain yksi tuhannesta voi tunnistaa hänen musiikkiaan.
Berliinissä sai kantaesityksen Kaija Saariaho:"Laterna Magica".
Teos sai yleisöltä ja arvostelijoilta nihkeän, tylyn vastaanoton.
Suomessa ei kukaan uskalla Jumala Kaija Saariahoa arvostella. Valitettavasti paras kriitikko aika unohtaa tälläiset harvojen herkut. Tulee uudet sukupolvet ja uudet Kaija Saariahot.
Miksi Kaija Saariaho ei tie yhtään populaari-kappaletta?
Ei Beethoven hävennyt kaikkien kerrostalojen kauhu-kappaletta, "Fur Elisa".
TTA.
http://www.youtube.com/watch?v=FcKsyw8ezaI

Täältä se löytyy!

Harmittaa vieläkin, kun YLE Radio 1 Musiikkiosaamiskeskus päätti tyrmätä Hilary Hahnin viimetalvisen Schönberg-Sibelius -levyn. Studioon roudattiin joku maakuntaviulisti, joka ei ollut Hilaryä edes kuullut. Toinen indiisitodistaja oli vanha teinitähti - tiedättehän, "Itähelsinskin musiikkileikkikoulu" - nykyinen Sibiksen viuluope, joka osasi vain hokea jotain 'taiteellista tulkintaa'. Hänkään ei ollut levyä kuullut, joten palveli erinomaisesti YLE Radio 1 Musiikkiosaamiskeskuksen hämäriä tarkoiteperiä. Kateellinen voi olla niin monella tavalla. Olen sitä avoimesti - tosin vähemmätkin vinkutustaidot olisivat minulle riittäneet.

Nyt voi rahatonkin kansalainen tsekata, miten Hilary tämän mestariteoksen soittaa. Bändi on toki toinen. Ja kapellimaisteri.

Vastaus otsikkoon : Tällä hetkellä ilman muuta Olli Virtaperkon Kuru . Kuunnelkaa,ihmetelkää ,liikuttukaa,ryhdistäytykää,menkää itseenne ja ottakaa osaa vaikka jollekin kurssille .Kamu oli onneksi ymmärtänyt Virtaperkon vision,vaikka K edustaakin aivan eri ajattelumallia .Joku koiranleuka , ja se en ole minä , voisi ehkä sanoa että kyllä ,kyllä , Kamun siskohan lauloi Agit Propissa mutta se on pelkkä sattuma .

Pitääkö mennä Kuruun kuullakseen Virtaperkon Kurua?

Miten Schönbergin Viulukonsertto on 'mestariteos'? (Ja miten 1930-luvun teos on 'nykymusiikkia'?)

Lienee minulle?

Arvo Konservatiivi kirjoitti:Miten Schönbergin Viulukonsertto on 'mestariteos'? (Ja miten 1930-luvun teos on 'nykymusiikkia'?)

No miten mikään on jotain/mitään...?

Mutta perustelen, että se on mestaristeos: (a) sellaisena sitä alan gurut pitävät; (b) se on intensiivinen teos, jota kuunnellessa mielenkiinto ei herpaannu; (c) viulukonserttokirjallisuudessa se on uusia uria aukonut työ ja ko. urilla ovat toiset myöhemmin löytöretkeilleet. (No miten mikään on jotain...? Nykymusiikkia siten, ettei viimeisten 70 vuoden aikana ole tullut vastaavaa aikakausia erottavaa vallankumousta, jollainen oli Schönbergin & knit (Berg, Webern) vallankumous: musiikin nykyaika alkoi heidän myötään, sanotaan.)

Arvo Konservatiivi kirjoitti:Pitääkö mennä Kuruun kuullakseen Virtaperkon Kurua?

Miten Schönbergin Viulukonsertto on 'mestariteos'? (Ja miten 1930-luvun teos on 'nykymusiikkia'?)

Se taas johtunee siitä että schönberg sai aikaan 12-sävelteoriallaan aikaan musiikin mullistavan vallankumouksen ja reformaation luopuessaan siihen saakka vallineesta tonaalisesta järjestelmästä joka muutoksensa radikaaliutensa vuoksi heijastui pitkälle omaan aikaamme saakka josta paluuta takaisin ei enää ollut vaikka jotkut neoklassista ja uusromanttista tyliä viljelleet säveltäjät polemisoivatkin rakkaan aikakauden ja sen mukana kadonneen musiikillisen järjestyksen puolesta etsiäöseenolemassaolon oikeutusta perinteeisiin nojaavalle tylilleen ja jonka buoksi hänen jälkeensä vaikuttaneet säveltäjät joutuivat ottamaan kantaa

Tampere Biennale. 2010.
Jousia-kvartetti. ( Radio )
Klaus Wiede: "Jousikvartetto" .ke.
Tylsä, tylsempi, voi voi sentään.
Tapio Tuomela: "Jousikvartetto".ke.
Huonosti viritettyä tasavireistä pelimannimusiikkia.
Jossakin katkelmassa oli jotakin, mutta sävellyksen muoto oli muodoton.
Kimmo Hakola: "Jousikvartetto nr.3".
Neljällä jousisoittimella yritettiin saada kymmenen jousisoittimen äänet. Paksua satsia. Olisihan niitä soitinsoolojakin
voinnut olla. Loppupuolella oli melodiaa, mutta se oli kuin eri sävellys.
Tämä oli pätkätyönnä tehtyä sekasotkua.
TTA.

Re: Nykymusiikin mestariteos.
Siitä en tiedä mutta kun kotona välillä joutuu kuuntelemaan tällaista
http://www.youtube.com/watch?v=lpxpHQ9ggUE&feature=fvst

Ja itse olen Elvis Fani, ollu lapsuudestani asti. Niinpä laitan vastapainoksi jotain muuta. Koska minun korvat/äly ei kertakaikkiaan jaksa/tajua kuunnella tuota.
http://www.youtube.com/watch?v=E924bkJB ... re=related
Tämä kappele saa minun karvat pystyyn, kun kuuntelee sanojakin. Liian kauniita sanoja.
http://www.youtube.com/watch?v=FcXyAxua ... re=related
Ja varsinkin tämä kappale OIKEASTI SAA MINUT KYYNNELHITTÄMÄÄN. Koska kappale ja minun elämäni on melkeinpä laitettu tuohon laulun pakettiin.