Kirjoittaja kritiikki päivämäärä 16.10.08 - 17:37
Ere delas. 70-vuotta sillä kesti tällä pallolla tallustelu.
Tunnetuimmaks se tuli semmosista kulttuuriteoista kuin elokuvateatterien ohuen elämänlangan pitämisestä katkeamattomana. Noihin aikoihin kun oli noita ylikylttyyrejä leffaohjaajia, niinku Donner joka teki semmosta paskaa ettei se kiinnostanu sen kummemin elokuvateattereita, kun yleisöäkään. Tarkotan tätä laiskaDonneria, sitä velton näköistä. Eikä se ollut sen ajan ylikyltyrelleistä edes epäkaupattomin.Edes muista niitten muitten nimiä. Roskaa ohjasivat valtion tuella kuitenkin sen ajan taideohjaajat.
Sitten oli nämä "Ere" Kokkonen ja kumpp. Spedet, taitelija Loirot, paakari Salmiset jne, jotka ajattelivat, että kansalle pitää tehdä sitä, mitä kansa haluaa. Taidepläjäykset Uuno Turhapurosta niistä tunnetuin. Etten sanoisi; suurta taidetta, jotka kilisyttivät elokuvateattereiden kassalippaita, ja näin pysyi ylipäätään se toimiala pystyssä. Lisäksi Eren taiteesta muistetaan Vääpeli Körmyn seikkailut, joista James Bondkin saisi ottaa oppia. Heikki Kinnunen olisi ilmetty J. Bond, mutta eihän noilla ulkomaan elävillä ole mitään tajua näyttelijävalinnoista. Mutta, jos Ere olisi saanut valita niin,,,
Ereltä kysästiin yhdessä ohjelmassa: Mitkä ovat sinun elämässäsi kolme tärkeintä musiikkikappaletta. Hän vastasi, " Ensimmäinen on Uuno, Uuno on numero yksi, ja kahta seuraavaa se jo miettikin pitempään.
Kokkonen tunnettiin erityisesti naurettavan taiteen osaajana. Ei unettavan ja vakavan.