YLE Radio 1

Nerot tuntuvat olevan aivan oma ihmislajinsa, ihmistyyppinsä, ellei peräti rotunsa ylivertaisen älyllisen energisyytensä puolesta, erotuksena meistä tavallisista järki-ihmisistä, joiden äly on lujasti sidottu tahtoon ja sen omiin mielitekoihin, palvellakseen uskollisesti sen tarkoitusperiä vähäisiäkin juolahduksia myöten, menemättä sinne minne sillä ei ole mitään asiaa. Äly, joka on vain vakuttimien välittäjä, tiedoitsee oliossa vain niiden erityisen puolen, ja välittömät, väliliset ja ehkä mahdollisetkin suhteet tahtoomme.

Tuntuu varsin kiehtovalta ajatella, että harvat ovat ne, joille luonto on pitkin hampain vasten sen alkuperäisiä suunnitelmia, suonut yliluonnollisen kyvyn välittää ja tuottaa sävelin ja sanoin taiteen kautta efektejä ja visioita, saaden vastaanottajassaan aikaiseksi väkeviä sielullisia kokemuksia ja emotionaalisia olotiloja sekä psykofyysisiä tunnetiloja, jotka eivät sublimoidun ja objektivoidun luonteensa vuoksi konvergoi tahtoamme kiihottavien tai kiusaaviin subjektiivisiin tunnetiloihimme, jotka ovat osa varsinaista itseyttämme, minäkokemustamme eli siis minuuttamme, vaan meillä on suuri onni kokea tulla nostetuksi pois tavanomaisesta minästämme, joka ei kokemuksena ole enempää eikä vähempää kuin minuuden menettäminen, ikään kuin jokin ulkopuolelta tuleva genius alkaisi toimia, kiihdyttämättä itse todellista mielihyvää, tai pahaa, vaan ainoastaan sen vastineita, sitä mikä on älyn mukaista, tahtoa enemmän taikka vähemmän vastaan hangoittelevana, pienemmän tai suuremman tuskan tai tyydytyksen kuvana heijastuen tahdosta ja sille otollisista tunteista riisutulle puhtaan mielteen alueelle, mistä kokemuksena saamme kiittää yksinomaan näiden henkien kykyä hallita siellulliset patoutumansa, sisäsyntyiset konfliktinsa ja tragiikiset kohtalontunteensa OBJEKTIIVISESTI, jolloin meillä tavallisillakin ihmmisillä on mahdollisuus osallistua niiden selittämättömään ja syvää tyydytystä tuottavaan sielullisesti puhdistavaan voimaan ja kokea kenties katharsiksen.

Pidätkö itseäsi nerona?

Nerouden ongelma on, ettei sellaista voi itsessään huomata. On tosin ihmisiä, jotka pitävät muiden vikana sitä, etteivät nämä ole huomanneet hänen nerouttaan...
Revi siitä sitten huumoria. Onnellisimmassa asemassa olemme me, jotka emme edes kuvittele, että joku voisi pitää meitä neroina...

Kauhuskenaario - luonnehäiriöinen vallankahvassa oleva nero.

Johannes kirjoitti:Kauhuskenaario - luonnehäiriöinen vallankahvassa oleva nero.

Eikö nerous ole itsessään jonkinlainen luonnehäiriö - kyky nähdä jokin asia aivan omalla, häiriintyneellä tavalla?

Mortimer kirjoitti:

Johannes kirjoitti:Kauhuskenaario - luonnehäiriöinen vallankahvassa oleva nero.

Eikö nerous ole itsessään jonkinlainen luonnehäiriö - kyky nähdä jokin asia aivan omalla, häiriintyneellä tavalla?

Mielisairauksisa tämä on tavallista; vaikka on totta, että nerot syyllistyuvät arkiewlämässäään suhteettomuuksiin ja sama energian valtava keskittäminen yhteen pisteeseen voi suurentua kuin kirppu norsuksi mikroskoopin lasissa.

Johannes kirjoitti:Kauhuskenaario - luonnehäiriöinen vallankahvassa oleva nero.

Entä sitten luonnehäiriöinen vallan kahvassa oleva keskikertaisuus tai typerys? Noitahan on ollut alvariinsa, siellä ja täällä.

Vieraampi kirjoitti:

Johannes kirjoitti:Kauhuskenaario - luonnehäiriöinen vallankahvassa oleva nero.

Entä sitten luonnehäiriöinen vallan kahvassa oleva keskikertaisuus tai typerys? Noitahan on ollut alvariinsa, siellä ja täällä.

Hehän ovat juuri näitä epäonnistuneita ja todellisuuteen ajautuneita taiteilijoita, jotka kuvittelevat valloittavansa maailman armeijoillaan.

Olen kerrankin MikkiHiiren kanssa samaa mieltä siitä,

mitä Hän ketjun aloituksessa kirjoitti LiveJasminista.

Toivoo MaraKatt!

Mitäs sitä kerran tulinkaan sanoneeksi: "Nerouden valo on vain harvain oikeus, mutta sen valaisemana on tietysti muillakin oikeus vaeltaa."
http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Tuore+kirja+hälventää+neron+sädekehää/1135225414386

HS oli perustellut "nerovalintansa" vähän kehnonlaisesti. Esimerkiksi Anna-Mari Kähärä ja Kerkko Koskinen mielestäni täyttävät kirkaasti neron tuntomerkit kyvyillään luoda monipuolista sävelmaisemaa ja myös hyödyntää sitä aikalaisten suosimina tekijöinä. Sen sijaan Kaija Saariahon, sinällään toki lahjakkaan säveltäjän, tuotanto on useimmille suomalaisille paljonkin vieraampaa. Onko "nerous" siis asia, joka sulkee populäärisyyden pois? Asianhan pitäisi olla juuri päinvastoin; neron valaisemana suuret kansanjoukot löytävät jotain sellaistakin, mitä ennen eivät...