Nallekarhu kirjoitti:Musikaaleja!
Inhoan kaikkia musikaaleja, uusia ja vanhoja, ulkomaisia ja kotimaisia esityksiä.
Esimerkiksi 'Sound of Music', voiko enää teennäisempää esitystä olla! Ihan puistattaa!
Nallekarhu
Täsmälleen, Nallekarhu. Muistanpa (ristikoista tutun) Hair-musikaalin esityksen Tampereen Työväen Teatterissa. Istuimme koko perhe oikeassa etulohkossa. Etukäteishaloota oli nuorison esittämälle musikaalille ollut niin, että poika tosin istui nenä esittäjiin päin noin kolmannes aikaa, mutta kääntyi sitten selin polvilleen istuimelle - sanan pukahtamatta, tuskin ilme värähtäen tarkkaamassa yleisöä. Toki jokikinen huomasi, mutta mitään häiriötä hän ehdottomasti ei tuottanut. On muuten aikuisella iällä päätynyt muusikon ammattiin (itse soittaa, ei laula, opettaa ja äänittää laatua).
Matkustellessamme 60-70-luvuilla Eurooppaa ja eritoten Saksaa, herätti isoa ihmetystä kuinka osasimme operetteja ulkoa. Nehän olivat tartuttavan tanssillisia, ja esittäjätkin olivat usein laatua.
Mistä taas lumoudun? En ainakaan sinfoniamöykästä, missä ei ole linjaa eikä mieltä. Kamarimusiikkityyppisestä jossa säikeet ovat ajatuskykyni hallittavissa (yllätyksineen). 1956 pääsiäisenä oli koko Sibeliuksen orkesterituotanto radiossa, kuuntelin yömyöhät olohuoneessa hiljaa kun kaikki nukkuivat. Viime ajat kirkkomusiikkia harrastaen - olosuhteiden pakosta. Nokialla on tarkkaan tapettu kaikki muut sekakuoromahdollisuudet paitsi seurakunnan! En valitettavasti ole mies, mutta täällä on Nokian Työväen Mieskuoro (tavoitteellinen, laulaa presidentille, jos käy Tampereella), porvarillinen mieskuoro, Kansallisten Seniorien mieskuoro sekä Suomessa ainoa seurakunnan mieskuoro! Ilmankos meidän kirkkokuorossa on nolla miestä - oli kaksi sitten yksi eikä nyt ainuttakaan. Onneksi pitkäaikaisessa kamarikuorossani Hymnalessa on tasapainoisesti kirjoissa kymmenen naista ja alta kymmenen miestä. Laulamme vaativia mutta myös pieniä, harjoituksissa meidät hajoitetaan kaikki sekaisin heti kun auttavasti osaamme keskittyä samalla nuottiin ja johtajaan.
Oli juuri kaksipäiväinen 160-henkinen kuorokurssi Valkeakosken Pappilanniemessä. Gounod Messe C Gloria, Jan Hellbergin psalmi, 1600-luvun Lotti, Communio. Kirkkomusiikkipiirin kirkkokuoroista innokkaimmat läsnä - saimme kolme nuottia vasta samalla viikolla ja jotkut vasta kurssipaikalla. Suoranainen ihme oli yhteisyys Valkeakosken modernissa kirkossa - A-muotoinen rakenne ja mieleenpainuva alttarilasimaalaus - käykää ihmeessä vilkaisemassa. Seurakuntaa oli tosi paljon, osa rippikoulupoikia, jotka eivät tahtoneet millään pysyä nahoissaan, vaan pomppivat vuoronperää. Myös tummia opiskelijapoikia. Ylitimme itsemme. Virsissä on eroa eri puolella Suomea, en ilkiä sanoa missä suunnalla parhaat. Lestadiolaisten ja körttiläisten veisuut on eri laatua kuin muut.
Vielä ruuan lumosta. Laulun konkarit varovat raskasta nauttimista, vaikka laulutreenit lisäävät energiantarvetta. Kahvia ja mehuja oli kurssilla alati tarjolla, mutta join vain ne tavalliset aamukahvit, ennen sunnuntaikirkon harjoitusta söin vain kukkuralautasen puuroa, johon sipulsin rojosti juustoa. Illansuussa kotona keitin matikkasopan ukolle ja aamulla ihme paikallislehdessä: muikkutarjous Säkylää! Kolmesta ja puolesta kilosta on vielä osa perkkaamatta - suolamuikkumme oli käymässä vähiin kun jäät odottelittevat tuloaan.