YLE Radio 1

Juu, tuon kuusikymmenluvun kuuntelin nyt jossakin Kotkan ja Loviisan tietämillä, autoradiosta. Kuuluihan siinä kymmenen runoa, sekin kokoelma kumarsi menneeseen ja muustakin huomasi, että ne aivan tietyt viisikymmenlukulaiset edelleen selittivät senaikaisille kuulijoille mitä hyvää kirjallisuudessa on. Saman porukan hegemonia on jatkunut ihan näihin päiviin asti, vaikka ovat kuolleet, perikunnat jatkavat, eivätkä kovin innovatiivisina.

Niin, suomalaisessa taide-elämässä - etenkin musiikissa ja kirjallisuudessa - näyttää olevan eräitä sukuja, jotka ovat asettaneet itsensä paljon vartijoiksi...

Kiitokset: Musiikkia vanhasta Euroopasta, tämänaamuinen oli täysosuma.

Turkulainen heinäkuu ei ole saanut sellaista "korkeaa profiilia", mikä leimasi eräitä varhaisia 'radioheinäkuita'. Ehkei ole tarviskaan. Joitakin sangen hersyviä pätkiä on korviini Turusta kantautunut.

Helsingissä asuvana turkulaisena olisin mielelläni kuullut enemmän Aristoteleen kanstapäässä turkulaiskaskuista, myös runsaammin esimerkkejä. Vierailevan professorin jutustelu oli kuiten ympäripyöreää lätinää, risut siitä.

Kiitosta yköselle taas Kaustisen radioinneista, mukavata oli kuulla haitarin ja viulun vinguitusta kansan malliin. Lauvantain suora lähetys kuulosti kyllä välillä kuin Tempakan hortoilulta taidenäyttelyssä kun toimittaja yritti viivytellä juontoja että pääsisi salista toiseen.

Minusta Kirjakerhon kymmenluvut puolustaa paikkaansa: on ihan hyvä saada hieman infoa siitä, mitä ja miten kirjallisuutta on radiossa käsitelty.

Seppo Puttosen toimittama "Naiskirjailijoiden esiinnousu 80-luvulla" oli selkeä valinta. Etu: Muutama läpimurron tuolloin tehnyt kirjailija on oikeasti (hieman) muuttanut kirjallista Suomea ja ansaitsee fokusoinnin. Kääntöpuoli: yhtä jos toista tärkeää on saattanut jäädä huomiotta. Etu on tässä tärkeämpää.

Ei ruusu eikä risu: Epookin tämänaamuinen Eva Illoisen tyttökirjojen käsittely "Perri ja muuta pula-ajan nuorisoa" oli melko odotetun kaltainen kolmen naisen keskustelu (dos. Ritva Hapuli, kirjailija Vilja-Tuulia Huotarinen, toim. Maritta Alander-Valtonen). Taisi liittyä Turku-teemaan tämäkin.

Huomiota kiinnitti keskittyminen Illosen kirjojen psykologiseen ja sosiaalipsykologiseen antiin. Ehkä tämä oli kirjojen keskeisintä ainesta, koska kirjat oli kirjoitettu ala-asteikäisistä (varhaisin kirja) luokioikäisille tytöille (viimeisin kirja). Kirjallis-tekniset ja muotoseikat jäivät joka tapauksessa paitsioon.

Jokunen kommentti paljasti keskustelijoiden nuoruuden ja lievän tietämättömyyden sivistyshistoriasta. Kuten hassu väite keskikoulusta vanhana "muotona" kansakoulun ja lukion välissä. Oli oppikoulu, joka jakautui alempiin luokkiin, joilla vaihtoehtona kansa- ja kansalaiskoululle täytettiin oppivelvollisuus ja saavutettiin kelpoisuus ns. keskiasteen koulutukseen, ja ylempiin luokkiin, joita nimitettiin lukioksi. (Keskiasteen koulutusta olivat lukioluokkien ohella mm. ammatilliset opistot kuten kauppa- ja teknillinen opisto.) Paradoksaalisesti oppikoulun alimpia luokkian nimitettiin keskikouluksi, eikä niitä sovi nimittää keskiasteen koulutukseksi. Yleensä keskikouluaste oli 5-luokkainen, tyttökouluissa 6-luokkainen, lukion ollessa 3-luokkainen.

Ajatus Turusta kahviloiden kaupunkina on varmaankin totuudenmukainen: itsenäisyyden alkuvuosikymmeninä suomalainen kahvilakulttuuri oli rikkaampaa kuin keskioluen baareihin ja kahviloihin (joiden käsite-ero on Suomessa valitettavasti hämärretty) päästämisen jälkeen. Tällöinhän niiden viihtyisyys kaljaporukoiden möykän myötä katosi. Uskoisin, että kaikilla selvästi yli 10 000 asukkaan paikkakunnilla oli jokunen kahvila (tai baari) vielä 1960-luvulla. Paikkakunnan elinkeinorakenteella on asialle ollut merkitystä: teollisuuskauppalassa ei ole ollut yhtä suurta kysyntää herraskaiselle kahvilalle kuten samankokoisessa kaupungissa, jonka väestö on saanut toimeentulonsa pikemminkin hallinnon ja kaupan saralla. Tuota hieman suuremmissa kaupungeissa on ollut mitä ihastuttavin pienen levähdyksen paikka, konditoria-kahvila, jossa leipomon kahvileipätuotteita on voinut nautiskella hyvän tuoreen kahvin kera. Leipomo on tietenkin edellyttänyt suurempaa asukaspohjaa.

(Sivumennen: minulla ei ole muuta näyttöä väitteelle kahvilan "herraskaisuudesta" kuin jotkin omat kokemuksen lapsuusajoilta, etenkin muistiin selvinä jäänet kokemukset sukuloinnista suuremmilla paikkakunnilla, joissa oli selvästi siistimpiä ja aistikkaampia kahvila-nimellä varustettuja virvokkeiden nautintapaikkoja kuin lapsuusympyröideni karu baari, joka sekin tosin oli kahvin ja viinerin takia mieluinen paikka. Pahoittelen pitkää asian ohi kirjoittamista.)

Vieläköhän on kuunneltavissa kahvilajuttu. Kirjastosta tarttui talvella mukaan silmäiltäväksi kiva kahvilakulttuurista kertova Kahvilan pöydässä. http://www.moreenikustannus.fi/Products ... &cat_id=52
(Kaupungeissa kahvilakulttuuri oli varmaankin vireätä, mutta veikkaanpa että monissa kauppaloissa myös, Ikaalisissa esim.
Olikos tästä puodista puhetta.. http://www.wanhapuoti.com/_sgg/f10000.htm )

(Nimittäin Puoti kyllä ihan puatipuati, mutta puodin isäntä perehtynyt kahvilakulttuuriinkin.
http://www.apu.fi/artikkeli/kahvikupposella-turussa ..hankkivat pööninsä Tampereelta Hyvä niin.
http://www.brander.fi/viewarticle.php?article=15
http://www.makutuote.fi/?page_id=24
http://www.linkosuo.fi/kahvilat/siilinkari.html

Jokaisesta taloudesta löytyi entisaikaan kotiruokaa ja Kotiruoka. Meidän opuksemme oli varmaankin jostakin ennen sotia ajalta. Kakut olivat kuvissa aivan konditoriakakkujen veroisia huikeita ilmestyksiä, veisivät kirkkaasti voiton nykyisten kakkublogien väkerryksistä.

Piknikit (pique-nique) tulivat nekin muotiin jo kaaauavan aikaa sitten.
http://www.tampere.fi/ekstrat/vapriikki ... itauko.htm
http://www.tampere.fi/ekstrat/vapriikki ... _retki.htm

http://fr.wikipedia.org/wiki/Pique-nique
"Le pique-nique évoque le partage et la convivialité, aujourd'hui ici associés aux loisirs, autrefois aux travaux des champs, mais pourrait aussi être une réminiscence du « manger nomade ».. eli liittyy vapaa-aikaan tai toisinaan peltotöihin, nomadit ruohikolla.
http://www.editions-breal.fr/fiche-le-p ... -1607.html http://geocarrefour.revues.org/4352
Ei ranskalaisten keksintöä nimestään huolimatta, universaali juttu.

"Täällä seuraelämä häikäisee minut loistollaan", kuvailee I.K. Inha Ikaalisten kauppalaa.
http://www.minervakustannus.fi/kirjat/k ... ?kirja=664 )

Tietokoneetta omasta tahdostaan. Miksi moni yli kuusikymppinen valitsee tietokoneettoman elämän? toim. Esa Aallas.

Samaa mieltä, että hävytöntä stumpata tuotetietoihin kehote ks. www.meitinsivu.com.

Toisaalta: niin sitä vaan oltiin Gutenberginkin keksinnön käyttöönoton jälkeen niin kauhian huolissaan kirjapaholaisen rappeuttavista vaikutuksista. Parempi oli kuitenkin vaikka käväistä kirjaston käsikirjastosta tsekkaamassa jokin fakta tai tieto kuin tehdä pyhiinvaellusmatka Vatikaaniin kysymään neuvoa paavinketkulta. Samoin on hyvä, jos jonkin seikan saa tänään tsekattua ilman että tarttee raahautua kirjastoon, saati että senkin matkan tekee autolla tahi busalla.

On myös naurettavaa äyvätä tietokoneistumista aikana, jolloin lähes kaikki muu jo on koneistettua. Kyllä kelepaa siellä Lapin perukoillakin sstana omalla autolla hurahuttaa 85 km lähikauppaan viikonloppueineksiä hakemaan, öljylämmittää, käytellä jää- ja pakkaskaappia, pesukonetta, kahvinkeitintä, töllömöllöä, raatiotoosaa, jopa astianpesukonetta ja pyykinkuivaajaa helevetinlaiskurit, mutta prkl tietokonetta ette meitin talouteen tuputa sstanan ropelipäät!!!

Väheneekö vanhojen kirjojen lukeminen? Kyllä, sanoo divarin pitäjä. Noin on: divarit alkavat olla "vanhoja kirjoja" täpösen täynnä - myynti on heikentynyt, kierto lähes pysähtynyt.

Tyhmistyykö kansa, kun 10% ei enää osaa kunnolla lukea ja muutkin lukemista vähentävät? Ei, ei tyhmisty. (Ainakaan vielä.) Ehkä se yksiulotteistuu?

Tämänaamuinen Kirjakerho - Mekö murrerunoilijoita! toim. T. Sammalkorpi - oli pikauusinta alkukesältä. Vieraat: Heli Laaksonen, Varsinais-Suomi, ja Jouni Tossavainen, Savo.

Jotain kiehtovaa on ajatuksessa murrerunoudesta, etenkin tämmöiselle heimottomalle, joka ei ole oikein mistään kotoisin: mitä enemmän Heli Laaksosta kuulen, mitä positiivisemmin ajatukseen suhtaudun. Vieläkin on oikein "hyvä mieli", kuten sanotaan.

Aamulla yritin kuunnella Markku Heikkisen ohjelmaa vaikka aihe, Riittäisikö Kainuuseen yksi kunta? ei minua kiinnostanutkaan. Ihmeellistä sähellystä, päälle puhumista ja asiasta toiseen hyppimistä. Risuja kimppu Markulle.

Suuri kimppu ruusuja Jorma Kallenautiolle ja Aaro Söderlundille, jotka tällä kertaa ovat olleet Euroopan kulttuurin juurilla Vähässä-Aasiassa asiantuntevasti, perusteellisesti ja kiinnostavasti. En usko, että antiikin historiaa kovin laajasti luetaan arkkitehtikoulussa mutta jostain Söderlund on hankkinut todella mittavan tietomäärän. Kallenautio puhuu hitaasti mutta selkeästi, änkyttämättä ja niinkuttelematta, sitäkin on mukava kuunnella. Tämä kaksikko taisi tehdä myös aikaisemmin moniosaisen ohjelmasarjan Venäjän historiasta, samaa taattua laatua muuten paitsi että se sisälsi teknisesti todella heikkoja nauhoitettuja osuuksia.

Juu, muistan kuunnelleeni noita juttuja Euroopan kulttuurin juurilla... jo tuolloin kun ne ensi kertaa lähetettiin. Ja olen kuunnellut nyt uusintoina aina kun on mahdollisuus ollut. Sivistäviä, sanalla sanoen.

arvieno kirjoitti:Juu, muistan kuunnelleeni noita juttuja Euroopan kulttuurin juurilla... jo tuolloin kun ne ensi kertaa lähetettiin. Ja olen kuunnellut nyt uusintoina aina kun on mahdollisuus ollut. Sivistäviä, sanalla sanoen.

Huomasin juuri, että ne löytyvät myös Elävästä arkistosta. Täytyy syssymmällä kuunnella ne putkeen takkatulen hämärässä.

http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=27&t=185&a=10217

Edit: huomasin myös senkin, että ohjelmat voi ladata mp3-muotoisena koneelleen ja siitä pikku soittimeen.

Kyllä. Kallenaution ohjelmat ovat olleet yksi tärkeä säie Ykkösen (kohta) kuopattua sivistysprojektia. Hänellä ei tosiaankaan ollut kiire keskeyttää haastateltavaa. Keskeistä taisi olla ulosannin selkeys ja viestin perillemenon varmistaminen. Muistan vieläkin lievällä apeudella, ettei kukaan aikoinaan reagoinut hänen "jäähyväisiinsä". Viihdetoimittajien eläköitymistä kyllä nyyhkitään.

Kesäsäveleissä kuultiin wanha Jascha Heifetzin (& RCA Victorin sinfoniaorkan) äänitys Chaussonin Poemesta (Poème op. 25 pour violon et orchestre). Sangen "meditatiivinen", sanoisin, mutta hyvä kuulla tuokin. Koko ajan kuulosti kuin lähetystä olisi häirinnyt vaihevirhe - syy lienee signaalin tikitikisiivoaminen šellakan rahinoista ym. (Joutuupissa on rahinainen versio, josta puuttuvat vaihevirheet). On muuten hassua, että elämän kiivastahtistumisesta huolimatta (vai siksi?) esim. Poemea soitetaan tänään rauhallisemmin kuin ½ vuosisataa sitten: Ferras, Heifetz, Oistrah kiihkoilivat biisin ihmetempoilla 14 minuuttiin, mutta tänään Fischer, Juillet & knit nautiskelevat Asiaa yli 16 min. ja orkkakin soi kuten sen pitää soida...

Kirjakerhossa oli tänä aamuna vuorossa Sini Sovijärven haastattelulähetys "Bestseller-naisia maailmalta 2011": kahden ranskalaisen ja yhden kuubalaispakolaisen kirjailijattaren tuoreimpia romaaneja ei tosin arvioitu, mutta haastattelut olivat omilla tavoillaan informatiivisia. En ohjelmasta erityisiä ruusuja, mutten risujakaan jakaisi. Asiallista perusohjelmaa, jonka pitäisi täyttää ainakin Radio 1:n ohjelmataulukko (musiikin ohella).