Mietin hautapaikkoja yön kuluksi. Pelaan pasianssia, koska minulla ei ole uuninpankoa, josta katselisin merta unettomuuden iskiessä kuten Bergmanilla omalla saarellaan. Kun joku länsimainen ihminen kuolee ulkomailla, niin ruumis kai yleensä pyritään tuomaan kotiin jos toisin ei ole määrätty, haluttu.
Napoleoninhauta on pasianssi ja helppokin. Aina välillä tulee paras tulos eli neljä kuningasta kumartaa hautaa, jonka päällä on ristiässä. Napoleonin hauta on
Invalidikirkkossa Pariisissa. Hän, Napoleon, oli ollut mahtava
keisari, jonka aikana Eurooppa, Aasia ja osa Afrikkaakin eli
sodan kurimuksessa. Kahdesti hänet karkotettiin, ensin
Elban saarelle ja sitten Waterloon häviön jälkeen Afrikan
St. Helenalle. Olisi näin laaja-alaisen (maantiede) henkilön voivan tulla haudatuksi minne tahansa.
Napoleonin valta tietenkin keskittyi Ranskaan ja siellä erittäin Pariisiin, joten oli ymmärrettävää, että ruumis, tärkeän mutta hankalan henkilön ruumis, tuotiin saarelta kotimaan mausoleumiin. Oli kuitenkin kyseessä siitä erikoinen ruumis, että Ranska tarvitsi ympäri maailman kuulua suurmiestään ja toisaalta oli ehkä hyvä tietää kivikuorisen arkun sisällä olevan ruumiin todella olevan keisarin ruumis. Koska henkilön maine on ja oli suuri, paikasta tuli turistikohde. Suomi on saanut mainetta siitä, että hautaan on käytetty suomalaista kiveä. Greta Garbo kävi lukuisia kertoja Invalidikirkossa ei niinkään elokuvan vuoksi, jossa hän oli esiintynyt filmin
Napoleonin kanssa, vaan kirkossa vallinneen ilmapiirin vuoksi.
Pelaan tässä samalla lautapeliä,
Afrikantähteä. Sehän on suomalaisen nuorukaisen keksimä peli, jossa myös St. Helena on nähtävissä. Tuo karttakuva kertoo myös kolonialismin tarinaa. Se on aarrekartta rosvoineen.
Hannu Taanilan sävelradio pyöri Aasian katastrofin ja globaalin maailman ympärillä. Hän käsitteli katastrofia siten, miten se tietoisuudessamme ilmenee. Miten me näemme sen. Hän pohti merkittävien ihmisten sanontatapoja joka ovat kuin alla olevan asian peitteitä: en näe, en katso, en ymmärrä. On näin ollen opittava ensin perusasiat, jotta voi astua johtoon. Ja jos on johdossa ilman perusasioita, niin sen tavallinen kansa taasen ymmärtää eli hoksaa. Taanila lainasi jostain iltalehden haastattelusta Niinistön repliikkejä, joissa N. ei ollut ymmärtänyt globalisaatiokriitikoita. Asia oli näin: Aasia maksaa USAn alijäämäbudjetista 60%. Jotenkin näin se oli. Köyhät näin ollen pystyvät maksamaan. (Sehän on jo tuttua, että USA elää velaksi.) Eli siinä oli ydin.
Tavattuaan sattumalta Niinistön Taanila jutteli muutaman sanan tämän kanssa Aasia katastrofista ja kysyi mm. sitä miten paljon apua annetaan. Hän totesi N:lle, että maailman rikkaimman maan eli USAn avustussumma on sama/pienempi (?) kuin Orionion osakkailleen vuonna 2004 jakamat verottomat osingot. Suomessa jaettuja osinkotuloja pohtiessaan HT päätyi siihen tulokseen, että siinä on katastrofi, miten paljon maan tuotannosta lähtee pois rahaa. Työläisten tuottama raha kerääntyy työttömille, kuten HT sanoi, osakkeenomistajille.
Pasianssi ja tähtipeli kulkevat osin samoilla alueilla kuin Aasian katastrofi ja Aasiaanhan Napoleonkin kaipasi. Sieltä on muulloinkin haettu lisämaata asuttavaksi ja maan hedelmiä jaettavaksi tai haltuunotettavaksi.
Haudattakoon vainajat sinne minne mikin maa niin parhaaksi katsoo. Mutta kyllähän tässä kaikessa on nähtävissä kaksi maailmaa: ne joilla on ja jotka haluavat enemmän ja ne joilla ei ole mitään ja jotka siitä huolimatta Taanilan ohjelman tapaan käyvät kiittämässä siitäkin olemattomasta korkeinta (=Jumalaa), mielestäni ketä tahansa kulloinkin korkeimpana olevaa tunkiokasan herraa.