YLE Radio 1

Tilastot maitotuotteiden kulutuksesta maittain antavat osittain myötätuulta kulttuuristen kulutustottumusten kultivoituneisuuden myytille, jonka mukaan vähemmällä maitotuotteiden kulutuksella saadaan enemmän terveyttä ja viimekädessä pitempi elämä, sekä parempi elämänlaatu joka tapauksessa, kun verenkierto pysyy luonnollisesti paremmassa kunnossa.

Myytinmurtamisen yrityksen voi kiteyttää karrikoiden faktaan, että esimerkiksi japanilaiset lapset juovat maitoa siinä missä suomalaisetkin, mutta likimain kaikilla japanilaisilla aikuisilla on laktoosi-intoleranssi.
Viitaten lasser 5.8.08 "Australia 106,3 - Yhdysvallat 83,6 - Japani 36,7 - Etelä-Afrikka (2004) 26,1 - Kiina 8,8"

Niinpä kun katsoo tilastoa laktoosi-intoleranssin yleisyydestä aikuisilla maittain, tullaan kulutustilastolukujen kääntöpuolelle. Yleisemmissä laktoosi-intoleranssi maissa lapset eivät ole intolerantteja, mutta valtaosa aikuisista taas on. ( http://en.wikipedia.org/wiki/Lactose_intolerance )
Kieltämättä ruokavalio tuntuu tukevan osittain terveystilastojakin, sikäli kuin niitä on saatavilla. Mutta niin yksinkertaisesti ei päästä väittämään että synnynnäinen laktoosi-intoleranssi geneettisen perimän kautta olisi luonut vähämaitoiset ruokakulttuurit.

Edelliseen lähteeseen viitaten nimittäin laktoosi-intoleranssin kahden päätyypin aiheuttajat ovat nimittäin ulkoisia - joista ensimmäinen ja tärkein on sitä paitsi teollisten maitotuotteiden vähäinen saatavuus lapsen kasvuiässä - tyypillinen useissa Afrikan ja Aasian kulttuureissa. Toinen päätyyppi on seurausta elimistön sairauksista ulkoisina aiheuttajina - yleisenä esimerkkinä rota-virus. Geneettinen ominaisuus on harvinaisin, ja sen vaikutus ilmenee jo lapsesta alkaen.

Näyttää siltä että myytinmurtamisyritys ei saa tukea laktoosi-intoleranssitilastosta. Päinvastoin näyttää 'terveyttä
edistävä ruokakulttuuri' vahvistavan itseään kehittämällä tuekseen aikuisiän laktoosi-intoleranssia. Intoleranttia, Enbuske - tyylipuhtaan epäkorrektia.

Mielenkiintoisen otoksen uusi keskustelijamme löysi,
jossa itsekin palautin mieliin kirjoittamaani em. sivulta...
Olin samalla klo 17:30-19:15 kuuntelemassa UrSalon esitelmää:
http://www.ursa.fi/yhd/ursalo , jossa Eeva-Kaisa Ahalmo
Turun Ursasta kertoi hienojen kuviensa kautta olemisestaan
tähtioppaana Uudessa-Seelannissa / Eteläisen taivaan ihmeitä.
Samalla keskustelussa kerrottiin, että Uusi-Seellanti olisi maailman
kärkimaa maidonviejänä (oli ollut myös eräällä maitotilalla töissä),
ja että sieltä Kiinaan sitä maitotuotetta eniten viety...
En muuten itse ole näitä laktoosi-intoleranssista estyneitä,
muuten vaan olen sitä puhtaan maidon juontiani vähentänyt...
Meni vähän vanhaan Enbuskeen tämä palaute, mutta kyllä kuulolla
oltu uusimpiin ohjelmiinsa asti (kommentteja vaan ei yleensä ehdi kirjoittaa).

Enbuskassa vängättiin aiheesta "Oliko Mauno Koivisto hyvä presidentti?" Vieraina Kalle Haatanen, sos.politiikan tutkija, ja Seppo Lindblom, Koiviston juhanisuomi, "Manun muistelmat" -kirjan kirjoittaja.

Lindblom luuli tulleensa keskustelemaan kirjastaan, jotenka valitti ettei ollut varautunut kriittiseen Koivisto-keskusteluun. Haatanen osasi ottaa Koivisto-hahmoon etäisyyttä, koska on eri ikäpolvea kuin Koivisto ja muutenkin politiikkaa tutkinut mies. Ja oikeassa siinä, että "arvojohtajuudesta" puhuminen on hölynpölyä. Lindblom koetti puolustella presidenttiä arvojohtajana, muttei tarjonnut argumentteja kun ei ole aksioloogi. Arvoista puhuminen ei ole arvo-teko, vai mitä Arvo-setä?

Tuomas Enbuskessa juteltiin vieraiden kanssa viinasta, sen mausta, vaikutuksista kehoon ja sosiaaliseen olotilaan. Kaikki vieraat (nimiä en nyt löytänyt) ja Tuomaskin olivat sitä mieltä, että viina sinällään maistuu pahalta. Olipa viinitietäjä opetellut monta vuotta tuota makua sietämään. Eräs asia, josta olin toista mieltä, täytyy mainita. Oli puhetta, että jos joku kokouksissa tms. (varsinkin työhön liittyvissä - en tarkoita kokouksia, jotka pidetään keskellä työpäivää) on juomatta, niin sellaista ihmistä katsotaan kieroon. Näin tapahtuu ohjelman mukaan helpommin, jos mies ei juo viinaa. Ehkä näin on nyt, mutta 70-luvulla esim. tanssipaikoilla katsottiin kieroon naista, joka joi limpsaa. Eipä nainen kertonut, että raskaus on alkanut, kun se ei kellekään kuulunut, mutta hänen ilo ilman viinaa -olemisensa otti pannuun juuri miespuolisia henkilöitä tilanteessa. Että sellaisia muistikuvia. Kovin paljon muistikuvia muuten ohjelmassa kaiveltiin. Aarno Laitinen meni kieltolakiinkin ja se on ollut kyllä tapahtuma, joka sai suomalaiset juomaan. Äitini eno oli nuori poika kun kavereittensa kanssa löysi trokareitten kätkön. Sitten se vähin erin oli menoa.

Tällä viikolla kysyttiin: "Millaista suomen kieltä puhumme sadan vuoden päästä? Valtio muuttaa liikelaitostensa nimiä ihmeelliseksi ''mukalatinaksi''. Postista tuli Itella, Tieliikelaitoksesta Destia ja Ilmailulaitos on Finavia. Onko tämä asia, josta pitäisi olla huolissaan, vai onko se vain luonnollista kehitystä?"

Stutiossa olivat FT Pirjo Hiidenmaa, FL, KM Elina Kouki ja kirjailija-toimittaja Roman Schatz.

Kouki valitti, etteivät abit hallitse kirjallisuudentutkimuksen käsitteitä, joita pitäisi äidinkielen opetuksen yhteydessä opettaa ja oppia (asia ilmenee ylioppilaskirjoituksissa). Hän myös ilmoitti, että muutenkin kirjallisuustieteellinen painotus on pahasta, koska enää ei käsitellä sisältöjä! Höh. Ei ole niitä "sisältöjä" ilman muotoja, joihin "sisällöt" puetaan ja vasta joissa ne olemisensa saavat.

Koulin mielestä käsitteet ovat suuri ongelma myös kirjallisuuden tutkimuksessa, koska ne ovat ongelmallisia ja vaikeita. Käsitteet kun perustuvat sopimukseen ja käsitteitä on valtava määrä... Tuo sama päteen kyllä ihan kaikkiin ns. ihmistieteisiin. Paljon ongelmaisempaa olisi, jos koulussa ei koetettaisi lapsosia totutella tieteellisluontoiseen jargoniin.

Muuten, filosofian lukeminen vierailla ei paljoa kielitaitoa edellytä: käytetty kieli on suht simppeliä, kun on oltava mahtollisimman yksiselitteinen ja tarkka. Sen sijaan esim. arkikielen moninaisuus on liki pelottavaa - ja kaunokirjallisuuden lukeminen... Huh!

Saavutettiin myös sukupuolitetun "keskustelun" riemuvoitto: uusimman totuuden mukaan vain naiset puhuvat lapsilleen Rikasta Suomea...

Ehdolla viikon huumorpaukuksi.

[sorry tää sotkeminen... en saanut ylijäämää enää pois...]

Enbuskessa kysyttiin: "Miten meni presidentti Barack Obaman ensimmäinen vuosi?" Läsnä toim.joht. Kristiina Helenius, prof. Keijo Korhonen ja dos. Markku Ruotsila. Eläväistä keskustelua, ilahduttavan vähän päällepuhumisia, Korhonen tapansa mukaan heitteli suht pirullisia kommentteja. Jotain olisi voinut huomioida paremminkin, kuten tilastotuuksia, kun jo 1980-luvulla prouvan piti mennä töihin jotta siihen toiseenkin "maasturiin" oli varaa. Niin ja asuntovelkoihin...

Oliko Clinton psykopaatti? Ei, vaan ihan tyypillinen keskivertoa parempi poliitikko, eikä ole lainkaan varmaa, että asiat hänen 1990-luvun skandaaleihinsa liittyen oikeasti olivat kuten tuolloin isosti väitettiin: kannattaa tsekata Ken Gormleyn tuore The Death of American Virtue: Clinton vs. Starr, josta selviää, miten likaista peliä tuolloin pelattiin mm. Starrin toimistossa (Monica Lewinsky uhkailtiin ja peloteltiin sanomaan asioita ja häneltä kiellettiin lakimiehen apu (jotta ahdistettuna sanoisi mitä pitikin sanoa)). Janet Maslin on lukenut kirjan: ks.Damages: Bill Clinton's Legal Mess.

Kuten jo Tom Wolfe aikoinaan todisti: Clinton ei vannonut väärää valaa, koska poskeenotto ei ole seksiä - senhän tietää jokainen (iki-) teini siinä missä Clintonkin...

-Tuomas Enbuske, meni kihloihin. Joten, ONNEA MINUN PUOLESTANI

Puolen vuoden takaisen Tuomas Enbusken uusinta oli hassu kuunneltava.

Essi Avellan (viiniasiantuntija) ei edes pitänyt viinistä ennen kuin suoritti 3-vuotisen viinimaistaja- ja huippuasiantuntijakoulutuksen. Hänen mielestään on "luonnollista" viinitellä ylen aikaa, koska se on "keskieurooppalaista". Aarno ''Loka'' Laitinen toisteli vanhoja "faktoja" 1800-1900 -luvuilta, kröhi ja jankutti pitääkseen puheenvuoron itsellään mahdollisimman pitkään. Tylsä tyyppi, kun sille päälle sattuu. Juhani Seppänen (lääkäri-kirjailija) muistutti, että alkoholi on etanolia, hermomyrkkyä, jonka käytön kanssa on syytä olla varovainen, ja että "keskiolut R-kioskeihin" -kampanja oli rock'n'rollia ja vitsi, joka tosikkomaassa kuitenkin meni läpi.

Päälle puhumista oli jonkin verran. Vain kerran se oli hyväksyttävää: Avellan pyrki toistamaan alkoholibisneksen mainosta etanoli-hermomyrkyn terveysvaikutuksista, mutta Seppänen tuumasi törkeästi päälle, että tuo on täyttä potaskaa.

Keskustelu ei tuonut mitään uutta tietoa, vaan kierrätti kuluneita väitteitä. Juon jatkossakin pari olutta saunan päälle, jos haluttaa. Viikonloppuisin opiskelemme vaimon kanssa "keskieurooppalaisia tapoja" eli kokeilemme joitakin punaviinejä ruoan kanssa. Minusta viini tosin on parhaimmillaan runokirjan kanssa. Ruoan kanssa puhdas, viileä vesi on parasta.

Minä juon mökillä päiväsaikaan vain Lidlin täysin alkoholitonta oleutta, joka ei ole ollenkaan pahaa. Näin pysyn koko ajan ajokunnossa ja nyt remontin aikana uskallan kiipeillä rakennustelineillä. Illalla voin sitten ottaa jotain, jossa on vaikuttavaa ainettakin, siis teknistä liuotinta, etanolia. Mutta nykyisin en enää usein enkä paljoa kerralla. Juomatapani ovat selvästi siistiytyneet 60- ja 70-luvun kosteista vuosista. Eipä juuri koskaan enää lipsahda kankkusen puolelle.

Enbuske on kunkku!

Kuka puolustaisi keskiluokkaa? kyseltiin aamusessa Enbuskessa.

Äänessä olivat maist. Hannu Jouhki, tutkija Nina Kahma ja jokapaikan-Kalle Isokallio. Hieman sekavanoloinen yleisvaikutelma, ehkä osin keskiluokan käsitteen riidanalaisuuden takia, osin epäkäsitteellisen "keskustelun" takia. Isokallo esitti hyvää sdp-kritiikkiä, mutta myös sekoitti käsitteet valtio/yhteiskunta ja keskiluokkaiset/keskituloiset. Teesi että "vähemmistö (yksit. sektori) maksaa verot" on ehkä vähän yksiniitinen, mutta jos tuostakin jotain irtoaisi. Ainakaan huipputeknisessä huippuosaamisyhteiskunnassa ei huippusektoria olisi ilman julkista sektoria, että siinä mielessä on turha huudella yhtään mitään: kaikkia tarvitaan. Mutta on ihan totta, etteivät urheilupyhättöjen kustannukset kuulu julkiselle sektorille. Eivätkä oikeastaan yritystukiaisetkaan, mitä Kalle Isokallo ei tainnut - nyt - sanoa. On puhunut tuonsuuntaisia kyllä joskus aiemmin.

Enpuskalle tiedoksi, että ne "liberaalit jenkkiproffat" ovat nimenomaan keskiluokkaa. Jenkkilässä kuten ei Europassakaan intelligentsija asetu millään mittareilla yläluokkaan - ei ainakaan sääty-yhteiskunnan hävittämisen jälkeen. Mutta kultuuripääoma on sitä luokkaa, ettei asetu proletariaattiinkaan, vaikka tulot jäisivätkin keskimäärin alhaisiksi (ei tietenkään proffilla, jotka ovat kahmaisseet yliopistojen sisäisissä taisteluissa leijonanosan - muuten niitä ei olisi saatu nykyisen bisnesyliopiston kannattajiksi).

Kahma valitti, ettei keskiluokka tappele ja etteivät akateemiset saa koulutuksen mukaista palkkaa. Mistä hyvästä Ilokallo vähän irvi... Niin se on, että tietyt hommat ovat kutsumushommia, kuten munkkius ja tietävyys. Jos tahtoo piispaksi tai poliitikoksi, niin on paras kyseisiin firmoihin.

Ai niin, se kysymys (Kuka puolustaisi keskiluokkaa?) taisi ohjelmassa jäädä vastausta vaille. Ei keskiluokka tarvitse mitään erityistä puolustajaa, kun kerta iso osa kansanedustajista nykyään on keskiluokkaa, ja viime aikojen hallitukset olleet leimallisen keskiluokkaisia. Sehän näkyy nimenomaan toteutetussa politiikassa, joka on ollut suoraan keskiluokkasen inssiekonomijengin pussiin, siis lompsaan.

Niin, kuulin kyllä tämän k-m:n esille ottaman keskustelun vaikka en siitä
suoraan olisikaan kirjoittanut mitään erityistä.
Tähän k-m:n kirjoitukseen teen joitakin lisäyksiä.

Kalle Isokallio on ollut Nokian johdossa lyhyen ajan ennen Jorma Ollila nostetta
Nokian johtoon, ja erostaan Isokallio sai myöskin isohkon korvauksen -
jota summia en nyt muista/tiedä likimainkaan...
Isokallio nykyisin kirjoittanut mm. kolumnia iltapäivälehdessä ja Ylen eri ohjelmissa
ollut mukana keskustelukommentaattorina.
Tänään Isokallio kertoi jostain pääkirjoitusten tekijästä 1970-luvulta jonka kaltaista
olisi myöskin toivonut kirjoittaneensa. Isokallion kirjoitukset ja puheenvuorot ovatkin
hiukan rönsyileviä, joten niiden ydinkohdat ovat monitulkintaisia hahmotettaviksi.
Pääotsikoissa Isokallio osaa mennä suoraan asiaan vaikka k-m:n kertoman mukaisesti
sitten lähteekin selostuksissaan laveammalle...

Tämä keskiluokkaisuus tuo mieleen lähinnä koulujaottelua, joten keskituloisuus selkeämpää
jaottelua aiheessa olisikin ollut.
Vähän samaa kaipuuta näissä keskivertaisuuksien haussa on kuin siinä poliittisten puolueiden
ainaisessa pyrkimyksessä hakeutua poliittisen tilanteen keskustaan ja sitä kautta saavuttaa
mahdollisimman suuren kansansuosionsa...

Aamun Enbuskessa veivasivat vanhaa aihetta uusin eväin. Asialla Maria Lindroos (Demeter-työn koordinaattori - waas?), Johanna Pakkanen (vs. pääsihteeri, Naisasialiitto Union) ja Hannu T. Sepponen (freelans-toim. & "miesasiamies").

Juur'ikään on ilmestynyt tutkimusraportti Tuhansien iskujen maa. Sen mukaan "miehet ovat parisuhdeväkivallan uhreja yhtä usein kuin naiset." Enbuske nosti kisulin tiskille: "Mistä tässä on kyse? Onko aina ollut näin, mutta asiasta vaiettu? Eroavatko miehen ja naisen tekemä ja kokema väkivalta toisistaan laadullisesti? Mikä on feminismin vaikutus naisten aggressiivisuuteen tai siitä puhumiseen?"

Valitettavasti viimeisen kysymyksen veivaukseen ei ollut aikaa. Sepponen nosti esiin sen, miten yksisilmäisesti feminismissä on vinojen totuuksien pohjalta edetty, mutta nyt on tullut pää vetävän käteen ja telaketjufemmareilla syytä tilannearvioon. Olen joskun minäkin esittänyt samanlaista ryhmän- ja Liikkeen-muodostusdynamiikkaa löytyneen sekä uusmarxismista että feminismistä. (Kummassakaan en ollut mukana, edelliseen aivan liian nuori vaikka luultavasti pyrkyä olisi saattanut olla, jos olisin syntynyt sopivasti aiemmin, ja jälkimmäiseen aivan vääränlajinen olio.) Ensin tosiasioista piittaamatta nuijitaan tiukka agenda maailman tai ainakin oman porukan "vapauttamiseksi" pahasta ja saadaan joukko käännynnäisiä kiilusilmäiseksi Liikkeen Asian edistäjäporukaksi. Sitten omia perusdogmeja kiistävät havainnot pyritään huutamalla tai kieroilemalla kiistämään, mutta lopulta on totuuksien seinä edessä ja joudutaan lieventämään kantoja. Tämä on nyt feministeillä edessä ja näyttää, että heillä olisi uusmarxisteja enemmän fleksiibeliyttä tiukassa paikassa. Se on hyvä asia, koska loppujen lopuksi tasa-arvokysymysten edistämisen kannalta on olennaisinta, ettei tehdä ylipääsemättömiä muureja sukupuolten välille. Mutta tämä nyt on vaan tämmösen munallisen lipilaarin vasemmistoporvarin hurskastelua...

Nyt meni maku tähän tyyppiin.
Tämä nokkelasanainen tyyppi on kyennyt pitämään oikeistolaisuutensa
hyvin piilossa. Nyt se on paljastunut. Hän on Uuden Suomen- ja Radio Puheen uusi kommentaattori, joka on eri rooli, kuin hänen torstainen YLE Radio1:n ohjelmansa.

Tuossa kaksi linkkiä samaan juttuun, mutta eri versioissa. Kas, kokoomusjohtoinen YLE on löytänyt kaverinsa oikeistolaisesta (riippumattomasta khröhm.) verkkolehti Uudesta Suomesta.
posting.php?mode=reply&f=4&t=3387
http://tuomasenbuske.puheenvuoro.uusisu ... kasvettava

Tuleepahan kuunneltua YLE Radio1:n- sekä Puheen vakiokuuntelijana Enbuskea toisin korvin, kuin aikaisemmin.
On muuten ovelan viisas poika tuo Oululaislähtöinen T. Enbuske. Sai perkele minutkin uskomaan häneen- ja hänen lojaaliuteensa heikkojen ongelmiin.
Nyt paljastui, että hän on ideologialtaan heikkohen sortaja,- ja entistäkin heikommaksi tekijä. Hän on saveenpolkija, suohonpolkija.
Hän on uusliberaalinen nykysekoomuslainen.

Lyön hatullisen helsinkiläistä mustaa lunta vetoa, että Tuomas Enbuske on tulevien vuosien vaalien julkkisehdokas oikeistopuolueessa. (Sekoomuskokoomus ilmeisesti.)Hän paljasti korttinsa, yök, mutta samalla kiitos. Pakkoruotsin paljastus ei siis ollut vähimmässäkään määrin vahinko, vaan kansalaisten kyykyttämisen aloituslyönti. Hän haistaa helpon rahan......Hän tietää, tottakai, että julkisuus- ja sukkela sanailu vievät hänet eduskuntaan- ja mitä sen jälkeen. Ei muuta kuin räkimään kohti kattoja. Tavis-sakki tienaa rahat..... Nuo hölmöt tavikset.

Petit Tuomas Enbuske monet ihmiset- ja suosiosi romahti kerralla, mutta tietyllä tavalla rehellisesti, koska se tapahtui omalla suulla.
Sai varmasti ystäviäkin.... Ahneista- ja korostuneen mantelitumakkeen omaavista.


Minä voisin kysyä sinulta Tuomas: Onko mahdollista, että köyhiä kyykyttävä oikeistolaisuus luokitellaan joskus, jossain toisessa järjestelmässä, (kehittyneemmässä) henkiseksi sairaudeksi. Viittaan tuohon englantilaiseen tutkimukseen, josta varmaankin olet jo kuullut- ja kironnut.