YLE Radio 1

Voimme tietenkin vertailla kokemiamme olotilojamme muiden kanssa ja tehdä omat johtopäätöksemme mutta emme asettaa niiden perusteella mihinkään objektiiviseen paremmuusjärjestykseen, koska äly on alunperin vain vaikuttimien välittäjä tahdon palveluksessa tiedoiten vain suhteita olion tahtoon sekä olioiden välillä olettaessamme että myös tämä ns. tahtomme ja tarkoitusperiämme palveleva johonkin subjektiiviseen paremmuuteen perustuva järjestys on tahtomme sanelemasta teemasta lähtöisin tahtona ja harrastuksena asettaa objekteja haluamaansa järjestykseen tiettyjen motiivien vaikuttamana, jotka ehkä jostakin syystä miellyttävät kulijan korvaa, vaikka taiteellisten ideoiden käsittämisen eellytyksenä on, että tiedoitseva on tiedoitsemisen puhdas subjekti, eli että äly tunkee tahtomisen ulos tajunnasta, johon perustuu miksi nautimme näiden henkien objektiivisuudesta, sillä mitään absoluuittsesti objektiivista järjestystä sinänsä mielteestämme riippumatta on edes mahdotonta kuvitellakaan. Objektiivista järjestystä voi olla vain ajassa, paikassa, materiassa ja syysuhteessa mieltämisen tapana, mutta vain tahtoa palvelevan älyn kannalta, joka itse on tämän järjestyksen luonut

Elät tällä hetkellä näköjään hyvin hedelmällistä kirjoittamisen suoltamisen kautta. Ihan kuin työntäisit makkaraa pötköön, ainakin yhtä helpolta näyttää. Sinne humpsahtaa hyvinkin sata sanaa yhteen virkkeeseen, paljon enemmän kuin aivoni jaksavat pötkylää niellä.

Joskus tylsillä luennoilla ja pitkästyttävissä kokouksissa lasken montako kertaa esiintyjät niinkuttelevat. Mikki Hiiren viesteistä olen laskenut montako kertaa niissä esiintyy sana tiedoitseminen johdannaisineen, mitään ajatusta noista virkkeistä en ole enää pitkiin aikoihan jaksanut etsiä. Tällä kertaa oli pari osumaa.

VeHy kirjoitti:Joskus tylsillä luennoilla ja pitkästyttävissä kokouksissa lasken montako kertaa esiintyjät niinkuttelevat. Mikki Hiiren viesteistä olen laskenut montako kertaa niissä esiintyy sana tiedoitseminen johdannaisineen, mitään ajatusta noista virkkeistä en ole enää pitkiin aikoihan jaksanut etsiä. Tällä kertaa oli pari osumaa.

Kah kun en siteerannut suyoraan Schopenhauerinsta neroutta vaan käytin vain hänen viljelemiään käsitteitä tuottaakseni oman älyni vapautumiseen ja objektiiviseen käsitämiseen pereustuvan näkemyksen taiteen olemuksesta tai pikemminkin järjestyksen ja järjestelyyn taipuvaisen ihnmimillisen älyn toiminnasta ja ongelmasta sinänsä

Taiteen vertailemistahan se on meidän vastaanottomme! Mahtava tämä sarja jossa käydään suomalaisen musiikin taustoja läpi. Tottakai kansainvälisetkin vaikuttavat muut meidän säveltäjiin (ja vastaanottajiin) ja päinvastoin. Että Merikannon Juha oli jo 1922! tuleva äitini vasta viidentoista. Edelleen yksi lempparini (siippa löysi divariin poiketessaan yhdistelmän CD/LP ym. jota yksi pastori just kiikutti sinne ja säilytin tämän LP:n siis). Kun tuli esille Ernst Pengoud, ajattelin sinua Mikki - viestisi ovat alkaneet meillekin selkiytyä... jatka ajattelurataasi siis suomalaisiin ja esimerkiksi eläydy Einojuhanin tilitysselityksiin. Nautitaan musiikista, alkaa hiljaisuudesta plus mitä IGrohn sanoo.

Kyllä taidetta voi vertailla - kaikkea voi; minun housuni ovat mustemmat kuin sinun traktorisi nopea. Tuskin kukaan väittää näkemystänsä objektiiviseksi, saati sitten lopulliseksi totuudeksi. Enemmän se kertookin vertailijasta kuin verrattavista.

Mutta keskustelunaiheena ja ajattelunruokana taide on hyvinkin kiinnostava.

Mietittyäni pitkään ja hartaasti ylläolevaa Puuhaajan viisautta taiteesta ajattelun ruokana tulin tulokseen, että näin on.

Tosin minulla on epäilyni, että taiteeseen (kuten kaikkeen muuhunkin materiaalisuuteen) liittyy aspekti, joka objektiivisuudessaan on semmoista, että sitä voidaan arvioida muutenkin kuin mutu-pohjalta. Se ei tosin ole kovin kiinnostavaa...?

On vain hyvä, että

Mikki Hiiri kirjoitti:...äly tunkee tahtomisen ulos tajunnasta...

Ainakin jos ei ole Paavo Väyrynen.

Mutta minne se menee, se tahto. Sitten kun se on tungettu tajunnasta ulos?

Onnittelen, erittäin ovela ja mainio, suorastaan ivallisen pirullinen kysymys älyn saadessa valta-aseman tahtomiseen nähden, kun se pikemminkin vain vapautuu tahdon palvelemisesta toimiakseen sitten omin päin joka on älylle asetetun tehtävän vastaista, ja siis luonnotonta ja epänormaalia, nerouden sisältyessä todelliseen älyn ylimärään, jota mikään tahdon palveleminen ei edellytä, siitä koituen myös nerokkaalla ykslölle moninaisia haittoja, olematta enää tahtonsa vartijana, harhaillakseen sinne jonne sillä ei tavallaan ole mitään asiaa olioide objektiiviseen käsittämiseen maailma puhtaana kuvastimena normaali olioiden käyttäessä älyään mihin luonto sen alkujaan määräsi, käsittämään olioiden suhteita - osaksi toisinsa, osaksi tiedoitsevan yksilön tahtoon näiden kuuluessa tahtonsa välityksellä levottomuuksin elämässsään, jonka muodostavat olioit ja tapaukset mutta joita hän ei objektiivisessa merkityksessä huomaa, kun nero harkintakykyisenä ei omaksu vain maailman ja oilioiden ulkokuorta vaan objektiivisessa havainnossaan omaksuuu sen sinänsä, ikään kuin ulkopuoelta tuleva genuksen alkaessa vaikuttaa joka ei kuulu häne persoonaansa, varsinaiseen minään eli tahtoon, joka oman joustavuutensa varassa erottautuu tahdosta

--------------------------------------------------------------------------------

Kaikki uskonnolliset tahdon tarkoitusperiä palvelevat ja sitä edellyttävät uskonnolliset jumalakäsitykset ja moraaliset arvot tiedoitaan aina vain suhteessa tiedoitsevan yksilön tahtoon voimattamme tietenkään edellyttää näille mielteestämme riippumatonta olemassaoloa abstraktiivisina ja epähavainnollisina käsitteinä sinänsä, joiden tulisi aina pohjautua havaintoon, puhtaita käsitteitä lukuunottamatta, kuten aika ja paikallisuus havainto ja miellekykymme puhtaina muotoina edeustavat, käsitteiden kuitenkaan sisältämättä enempää kuin mitä niihin perustuvaan havaintoon kuuluu, ja ottaen metafysiikan kokemukseen perustuvan olemuken huomioon, jakaantuen ilmiöön ja olioon sinänsä eli tahtoon jotka tiedoitaan aina vain suhteessa toisiinsa, transsendentaalisuuden ollessa ennen kaikkea kokemusta erotuksena transsendentistä kokemuksen mahdollisuuden ulotumattomissa olevaa, jolla jumaluutta uskontojen piirissä pyritään tekemään ymärrettäväksi kaikesta paradoksaalisuudesta huolimatta mikä tähän käsitteeseen sisältyy

k-meleon kirjoitti:Mietittyäni pitkään ja hartaasti ylläolevaa Puuhaajan viisautta taiteesta ajattelun ruokana tulin tulokseen, että näin on.

Tosin minulla on epäilyni, että taiteeseen (kuten kaikkeen muuhunkin materiaalisuuteen) liittyy aspekti, joka objektiivisuudessaan on semmoista, että sitä voidaan arvioida muutenkin kuin mutu-pohjalta. Se ei tosin ole kovin kiinnostavaa...?

On vain hyvä, että

Mikki Hiiri kirjoitti:...äly tunkee tahtomisen ulos tajunnasta...

Ainakin jos ei ole Paavo Väyrynen.

Mutta minne se menee, se tahto. Sitten kun se on tungettu tajunnasta ulos?

Tahto tuskin varsinaisesti menee minnekään vaan säilyy maailman varsinaisena ja syvimpänä olemuksena mutta tahtominen, joka ilmenee himona, haluna, taipumuksena, on vapaa ja perusteeton, ilmenee eläimess havainnollisena ja ihmisessä ajateltuna motiivina, jokaisen sisimmässä jättiläiskokoisena realissimumina, joka asettuu lujasti vastustamaan jokaista muuta kuin sen tarkoitusperiin tähdättyä toimintaa, älyn ollessa muilla kuin korkeamman tietokyvyn omaavilla neroilla, tiukasti sidottuna tahdon palvelukseen, niin ettei se kykene vapaasti leijumaan objektinsa yläpuolella juuresta ja alkuperästään irtautuneena ja tulemaan objektin puhtaaksi kuvastimeksi, tulemaan kutsumukselleen uskottomaksi, johon luonto sen alkujaan määräsi ja näkemään olioissa enemmän yleistä kuin erityistä, kun tahdon palveleminen etupäässä vaatii tietoa erityisestä. nerolla äly on kuin 2 herran palvelija kun se tilaisuuden tullen tulee uskottomaksi tahdolle seuratakseen omia tarkoitusperiä jättäen tahdon pulaan sopimattomaan aikaan. Tällainen uksilö on enemmän tai vähemmän normaaliin toimintaan kelpaamaton, välistä käytökseltään mielipuolta muistuttava

on oleva perustavaa laatua oleva eroavaisuus suorittaa vertailua subjektiiviseen tietoon ja sen lähtökohdista ja kriterreihin perustuen 2 jo tyylillisestikin toisistaan poikkeavaa taiteellista objektia kin jokin tietyn yhden taideteoksen vastaanottajasaan synnyttämien puhdas-subjekti-sidonnaisten musiikillisten elämysten ja olotilojen puutteliisella verbaalisella tasolla ja suun puettuna sanallisena havainnolliena esityksenä tahdon tarkoitusperiä ja päämääriä ruokkivana toimintana välittämä enää siinä kontekstissaan objektiivista alkkuperäistä tietoajoka alunalkaenkin on muokaantunut täysin kuulijan vastaanottokyvyn mukaan kykynemättä vangitsemaan se musiikillista ionformatiota ja metafyysisä ydintä sanoihin kun se ei väloitä mitään semanttista ulkomusiikillista sisältöä pinalisen pntatiedon puiteissa sen vertailu vaan ei paremmuusjärj asettaminen ole mahdollista