YLE Radio 1

Kun ihmiset vuosikausia junnaavat perinteistä musiikkia instrumentin soittoa opiskellessaan, he tottuvat analysoimaan musiikkia vanhentuneeseen tapaan ja luovat itselleen kyvyn "ymmärtää" vain kuolleiden säveltäjien musiikkia. Tuo on vähän samaa kuin fyysikot opiskelisivat flogiston teoriaa ja muuta hupaisaa.

Monet merkit viittaavat siihen, ett soitonopiskelu vaarantaa musiikkimaun. Onneksi kaikista säännöistä on poikkeuksia.

-Tulee väistämättömästi esim. Elvis/H.Barry/B.B.King tai C.C.Cale. Meniköhän kaikki oikein??
-Mutta asiaan, tytär soitaa parhaillaan helsingin filhrmonigian (nyt menee kaikki väärin, kun kauhia yskä, kun ei tiiä mitä nappulaa painaa). Siis yritän Helsingin Filharmogiassa? meniköhän nyt oikein, en oo varma. Mutta, asiaan sillä opetetaan tottakai laidasta laitaan, mutta ei uutta?? Miksi? Katsoin tuossa olikohan pe-la illalla paula ja jorman rytmiorkesteria siinä oli sitä paikoin iloista swingiä mistä mie diggaan
Tyttärelleni ostin aikoinani poikkihuilun, se oikeasti se aito hopeaa. Olen useaankin kerran opetella siitä saa niinsanotut "DOMIFASOjne. Saahan siihenpoikkiin puhaltaa suhinaahan sieltä tulee. heh.
Mutta eipä oikeastaan tule tuohon aiheeseen lähitulevaisuudesta mieleen ainakaan minulle kuin yksi varteen otetta henkilö, kuin yksi. Siis kaikille. Mikä ei imitoi musiikilla


Jarre

Ranskailainen olen nähny sen valo efektion Pariisissa. Aivan loistava
Kerrankin, josta "ite vierailijakin reiska" meni sattomaksi. heh

Olikohan pier Jarre? mitä yritin epätoivoisesti kertoa.?
Toivottavasti, ei vety+puliukko++++++++kukaan muukaan minun kirjoitus virheistäni ollut moksissaan
(hävettää) (tällä kertaa)

Niinpä. Kuolleiden säveltäjien kanssa vuosikausien puuhastelu johtaa kaikenlaisiin ongelmiin.

Toisesta ketjusta saa hyvän demon otsikon aiheeseen:

"Kävin kuulolla tuolla Myspacessa. Kun ei tekijä teoksiaan hehkuttanut, eipä niille liene syytä ilkeilläkään. Kahta kappaletta kuuntelin. Niissä kaipasin jotain draaman kaarta, olihan siellä siltakin tyrkyllä. Nyt ne olivat alusta loppuun samaa ainesta."

Niinpä. Suurin osa esimerkiksi televisiosta tulevasta musiikista on elokuvamusiikkia, mainosmusiikkia, taustamusiikkia. Pitäisikö niissä on draaman kaari? Nyt kyseessä oleva musiikki oli akvarellinäyttelyn taustamusiikkia. Tarvitaanko draaman kaarta? Mielestäni ei. Toisekseen sävellykset on generoitu 5 sekunnissa noistaakvarellien valokuvista.

Otan esimerkin elokuvamusiikista. Kubrickin "Eyes Wide Shut", jossa on Ligetin Ricercata 2 toistuu yhtenä taustamusiikkina. Kolme säveltä, joista piano toistaa toistamista. Mikä on musiikin draaman kaari?

Rohkenen väittää, että sävellyksen tai soittamisen opiskelu voi johtaa siihen, että muodostuu pakkomielle lokeroida musiikkia sävellys- tai soittoharjoitusten kaavojen asettamilla tavoilla. Musiikin historian laitokset (Sibis, konservatoriot) ovat erinomaisesti onnistuneet tässä.

Niin. Musiikkimaku siis oikeastaan taitaa vaarantua aina, kun yrittää musiikista -olipa se melkein millaista tahansa- ymmärtää jotain jollain muulla, kuin estetiikantajun omalähtöisellä, sisäisellä kriteeristöllä...
Tästäkin huolimatta musiikkia kannattaa tehdä ja kuunnella. Monenlaista sellaista.

Soitonopiskelu saattaa olla niin teknikkapainotteista että musiikin ytimenä oleva emotionaalinen saubstanssi jää sekundääriseksi representaatioksi.