YLE Radio 1

Mitä olen tätä keskustelua selaillut, on täällä paljon sellaista, johon itsekin saatan yhtyä. Itse kuuntelen nykyään radiota ja nimenomaisesti Ylen ykköstä autossa. Kuljen kahden kaupungin väliä ja näin on myös helppo syventyä kuuntelemaan "enemmän". Lyhyemmillä matkoilla taas on mukavaa bongata uutiset.

Tällaisella matkalla ehdin kuunnella myös viimekertaisen Julkisen sanan. Kaupallisen puolet argumentit kuulostivat melko tavalla puolustustaistelulta. Mutta toisaalta ymmärrän radion mahdollisuuden viihdevälineenä. Onhan tietyllä tavalla (kärjistäen:) massamusiikin ja toimituksen ikkunasta näkyvän sään kuittaamisen kuuntelu jokaisen oma valinta. Saattaa myös olla, että edellinen radiouudistus myöskin oli onnistunut. Siitä olen kuitenkin melko vakuuttunut, että viimekertainen ei ollut.

Tutkijan antamaa kommenttia yleisradion lähenemisestä kohti kaupallisia pyöriteltiin ohjelman keskustelussa kuin tulikuumaa perunaa, kunnes se onnistuttiin vääntämään ulos alkuperäisestä ideastaan ja lopulta pois pöydältä. Mielestäni juuri niin on monessa asiassa tapahtunut. Omalla kohdallani Radiomafia ei koskaan vaihtunut YleX:ään ja Radio Suomen Satakunnan Radion ohitin hyvin nopeasti Ylen ykköseen. Sekä YleX, että kyseinen maakuntaradio kun nykyään tuntuvat pitävänsä kohdeyleisöään alle kolmevuotiaina. Toimittajat soittelevat tohkeissaan asiantuntijakommentteja, että miten pitäisi kunkin suhtautua siihen, että ulkona on liukasta. Sitten painetaan playta ja jännitetään minkä tangokuninkaallisen kone kymmenestä mahdollisesta arpoo. Mutta tämähän on kaikille tuttua.

Myös minulla oli Ylen ykköseen alunperin melkoinen ennakkoluulo, minkä en voi kieltää olevan täysin virheellinenkään. Yhä "prime-timessa" tulee vastaan sellaisia ohjelmia, joita en viitsi kiusaksenikaan kuunnella: aamu- ja iltahartaudet, "elintasosairauksia" junnaavat keskustelut ja tietty ylihilpeä klassinen musiikki. Totta kai myönnän: on vahvasti kyse myös henkilökohtaisista makuasioista. Silti myös lailla lienee jotakin osuutta asiaan? Hartaushetkiä tuskin kukaan tajuaa keskenään laittaa juuri sellaisiin aikoihin päivästä, kun ihmiset koettavat päästä ylös sängystä (toimii kyllä: kuin kylmä vesi sangosta!) tai palautua päivän puuhista kotiin kulkiessaan. Toisaalta aivan liian usein, kun odottaa kuulevansa jonkin mielenkiintoisen radiodokumentin tai vaikka Ilonan ystävien kaltaisen keskusteluohjelman illalla autolla matkaa taittaessaan, on koko ilta varattukin RSO:lle. Silloin valitsen mieleisen musiikkini todennäköisimmin CD-soittimesta.

Radion digitalisoituminen vei mielestäni liikaa tilaa keskustelussa. Itse en digitalisoitumisesta juuri innostu, vaikka koen käyttäväni suht uutta viestintäteknologiaa. Jos julkisen palvelun radio nyt toimii sellaisena kun se on, kannattaako olla ensimmäinen, joka harppaa jonnekin pimeyteen. Sieltä ei sitten nimittäin ole aivan helppo etsiytyä lähtöpisteeseen. RDS-palvelut radiossa on mielestäni sitä huipputeknologiaa, joka toistaiseksi toimii, ja jota myös kannattaisi Ylenkin hyödyntää. Ihan vaikka lähettämällä seuraavan ohjelman nimen ja kellonajan ruudulle tms.

Jesperin ehdotus keskiaaltojen käyttämisestä on yllättävä, mutta mielestäni käyttökelvoton, koska:

- keskiaallot eivät kuulu. Aivan, tiedän kokemuksesta että Turku ja Espoo kuuluvat Ruuhka-Suomessa vallan hyvin, mutta jo tällaisena kirkkaana kevätpäivänä niitä on Kuopion korkeudella turha yrittää ilman erillisiä lanka-antenneja, tai ainakin äänenlaatu on surkea. Tarvittaisiin uusia keskiaaltoasemia vaikkapa Kuopioon, Seinäjoelle, Ouluun ja Rovaniemelle - ja sopii arvata ryhdytäänkö sellaisia nykytilanteessa pystyttämään puheohjelmien tarpeisiin!

- mitenhän vain mahtaa olla sen keskiaaltokuuntelun laita? Kun seuraa digiboksien käyttöönottohankaluuksia, niin kuinka moni ryhtyy opettelemaan keskiaaltoaluetta radiostaan ja muistamaan taajuuksia? Taitaisivat keskiaalloille suunnatut ohjelmat hautautua saman tien sinne.


On totta, että keskiaallot ovat monessa maassa Jesperin kuvaamassa käytössä, mutta vaurailla suomalaisilla on ollut ULA-verkko ja -radiot jo kohta puoli vuosisataa. Se aika on mennyt. Mutta niiden ulkomaisten keskiaaltoasemien kuuntelu on kyllä öisin mielenkiintoista puuhaa.

Toisaalta, tuo Jesperin kirjoitus oli erittäin perusteellinen ja mielenkiintoinen. Itse opin siitä paljon. Samalla selvisi minulle mutkan kautta, miksi olen joutunut turvautumaan ykkösen ja vegan ohella jopa venäläisiin nettiradioasemiin. Siellä eri radioasemien profiilit ovat onneksi pysyneet kasassa (retro, nostalgia, melodia, shanson, blatni), johtuen kait suuremmasta yleisöstä. Keski-, lyhyt- ja pitkäaaltokuuntelu on ilman muuta myöskin mukavaa puuhaa.

Mitä viestiketjun alkuperäiseen kysymykseen tulee: kyllä, radiolla on tulevaisuutta. Itse asiassa sillä vasta tulevaisuutta onkin!

Mijuhen mielipiteet ovat monessa suhteessa samanlaisia kuin omani. Tuokin kanavienvaihto sujui itselläni aika tarkkaan samalla tavalla, samoista syistä ja samojen ennakkoluulojen piinaamana. Nykytilanteeseen YLE R1:llä olen tyytyväinen; muilta kanavilta en kaipaa kuin muutamia digiboksista pyydystettäviä YLEQ:n ohjelmia ja R Suomen Luontoillan.

Radion digitalisoiminen suorastaan huolestuttaa minua. Jos sellainen tapahtuisi, niin mihin laitettaisiin sitten ne autoradiot, korvalappustereot, matkaradiot ja muut radiovastaanottimet, joita tässä on vuosien varrella hankittu? Digi-TV on sen rinnalla pieni juttu, jos siitä selviää yhdellä boksilla tai yhden television vaihdolla.

Radion digitalisointia ei tarvitse puuhata ainakaan kanavien lisäämisen toivossa - ei niin kauan kuin melkein kaikki kanavat suoltavat samankaltaista soopaa.

Iikka tuossa edellä sanoi sen, mitä en tohinassani tajunnut hihkaista. Radion on tulevaisuus. Veikkaan, että 20-30 vuoden kuluttua eurooppalainen hyödyntää sujuvasti monenlaisia medioita radion-ohjelmiensa kuulemiseksi; DAB, ULA, keskipitkät, net.

Kari, en minäkään ole ilahtunut ajatukseen, että pitäisi kanavarumban lisäksi harrastaa aaltoaluerumbaa. Nuorina rokinnälkäisinä koetettiin kuunnella Radio Luxemburgia ja vastaavia. Ulinan seasta kuului joskus jotain mielekästä. Paremmin kuuluivat sos. maiden radiot. En ikävöi.

Kari Vuokare kirjoitti:Jesperin ehdotus keskiaaltojen käyttämisestä on yllättävä, mutta mielestäni käyttökelvoton, koska:

- keskiaallot eivät kuulu. (...) Tarvittaisiin uusia keskiaaltoasemia vaikkapa Kuopioon, Seinäjoelle, Ouluun ja Rovaniemelle - ja sopii arvata ryhdytäänkö sellaisia nykytilanteessa pystyttämään puheohjelmien tarpeisiin! (...)

- mitenhän vain mahtaa olla sen keskiaaltokuuntelun laita? (...)

On totta, että keskiaallot ovat monessa maassa Jesperin kuvaamassa käytössä, mutta vaurailla suomalaisilla on ollut ULA-verkko ja -radiot jo kohta puoli vuosisataa. Se aika on mennyt. Mutta niiden ulkomaisten keskiaaltoasemien kuuntelu on kyllä öisin mielenkiintoista puuhaa.

Todistat muuten juuri sen, mitä postscriptissä kirjoitin - suomalainen ottaa keskipitkät deeäksänä. Luottamuksesi kansalaisten hengenlahjoihin on myös harvinaisen heikko. Ainakin minun isovanhemmat osasivat siirtyä aaltoalueilta ja taajuuksilta toisille, kunhan toosa oli ensin lämminnyt.

En kuitenkaan tarkoittanut vanhanaikaista toimintaa "hälytys, Suomi, täällä Lahti". Maakuntalähetysten heittäminen keskipitkille tarkoittaa nimenomaan uusia lähettimiä - voisiko hyödyntää käytössäolevia mastoja vai kaatuisivatko lisäpainosta? -, pienitehoisia peittämään halkaisijaltaan 50-100 kilometrin "maakuntia". Tarvittaessa laajempiakin alueita.

Jutun vitsi on siinä, että DAB-myynti todisti ettemme yksinkertaisesti tahdo sitä. Silti aalloille on tunkua. Liiaksikin. Olisi fiksua hyödyntää aaltoaluetta, jolla on tarjolla vapaata tilaa ja valmis vastaanottokalusto. Onhan se paradoksaalinen ajatus hypätä melkein-digistä kuin 1930-luvulle (täällä Lahti, kuuleeko Petsamo?). So what? Jos se toimii...

Tosin en usko, että ranskalaiset (Digita) haluavat rakentaa suomalaisille kahta valtakunnanlaajuista keskiaaltokanavaa. Paitti suurella rahalla. Eli tilanne jatkuu ennallaan? Koskaan et muuttua saa. Ei välttämättä paras ratkaisu.

Luottamukseni kansalaisten hengenlahjoihin perustuu havaintoihin. Suuri osa nykypolvesta ei enää edes tiedä, mitä keskiaallot tarkoittavat, joten onko ihme jos niitä ei kuunnella? Isovanhemmille aaltoaluehyppely ja "asemien ottaminen" oli tuttua puuhaa eikä se teknisesti olisi mahdotonta nykyihmisellekään - kyse on siitä, ettei siihen ryhdytä. Miksi ryhdyttäisiin, kun käsillä olevat ULA-asemat suoltavat stereomusiikkia ja muuta tajunnantäytettä yrittämättäkin?

Jos menet joskus YLEen esittämään uuden, ilmeisesti noin 50 (?) paikallisen keskiaaltoaseman ketjun rakentamista tässä digiajan ohella, niin ota piruuttasi kamera mukaan: kuvaa talousmiesten ilmeet ja pistä kuva nettiin.

Keskiaaltojen käyttöönotto saattaa muuten olla vielä hankalampaa kuin ULA-taajuuksien. Puhutaan paikallisasemista tai ei, yöaikaan lähetykset leviävät satojen kilometrien päähän ja silloin tarvitaan pahuksenmoinen määrä kansainvälistä sopimista. Sitä "vapaata tilaa" voi löytyä yllättävän vähän.

Myös tuo "valmis vastaanottokalusto" on kyseenalainen asia. Monissa nykyradioissa on enää vain ULA, tai sitten keskiaaltoalue on ominaisuuksiltaan onneton. Mikä radiokanava haluaa lähteä keskiaaltoalueelle, jossa se ei voi lähettää stereolähetyksiä ja josta sen luultavimmin löytävät vain aktiivisimmat kuuntelijat?

Eihän tuosta radiolähetysten digitalisoinnista enää mihinkään pääse, se on alkanut ja etenee vaikka näitä takapakkeja tuleekin. Se, minkälaisella vehkeellä niitä kuunnellaan on sitten jo toinen juttu.

Digitv:ssä on jo lumipallo lähtenyt pyörimään ja uskon analogisten lähetysten loppuvan suurin piirtein sovitussa aikataulussa.

Paljon kysymyksiä... Kuten jo sanoin, en ole ihastunut aaltoaluerumbaan. Silti, minulla on pointti, eikä sitä voi ohittaa pelkillä vitseillä.

Kari Vuokare kirjoitti:Luottamukseni kansalaisten hengenlahjoihin perustuu havaintoihin. Suuri osa nykypolvesta ei enää edes tiedä, mitä keskiaallot tarkoittavat, joten onko ihme jos niitä ei kuunnella?

Se ei ole heidän syynsä. Hengenlahjat ovat OK, vaikkei tunnettaisikaan keskipitkiä aaltoja. Suomessahan on käytetty pelkkää ulaa jo vuosikymmeniä. Minä en osaa laskea kellekään miinukseksi, ettei tunne aaltoalueasiaa.

Kari Vuokare kirjoitti:Jos menet joskus YLEen esittämään uuden, ilmeisesti noin 50 (?) paikallisen keskiaaltoaseman ketjun rakentamista tässä digiajan ohella, niin ota piruuttasi kamera mukaan: kuvaa talousmiesten ilmeet ja pistä kuva nettiin.

Tämä on hyvä tsoukki! Tarkoitan sitä. Mutta kasvonilme ei ole argumentti. Ihan yhtä digiä se ohjelma on, tuli sitten ulalta tai keskipitkiltä. Tuotanto- ja jakelutekniikka on jo nyt dig.

On muuten nimenomaan talousasia, että radiotoiminta halutaan digitaaliseen muotoon myös loppukäyttäjäin osalta: keskipitkät käyttävät käsittääkseni enemmän virtasta kuin ula, ja digitaalinen lähetystoiminta säästäisi ulaakin paremmin. Vuoden mittaan se pienentäisi sähkölaskua jonkin verran. En osaa arvioida, miten paljon. (Paljonko on esim. 2 kilowattitunnin (ULA) ja 10 kilowattitunnin (KA) euromääräinen ero vuodessa, jos oletetaan 18 lähetystuntia/vrk * 365? Minkä tehoinen digi-lähetin korvaisi 2 kW:n ula-lähettimen?)

Kari Vuokare kirjoitti:Keskiaaltojen käyttöönotto saattaa muuten olla vielä hankalampaa kuin ULA-taajuuksien. Puhutaan paikallisasemista tai ei, yöaikaan lähetykset leviävät satojen kilometrien päähän ja silloin tarvitaan pahuksenmoinen määrä kansainvälistä sopimista. Sitä "vapaata tilaa" voi löytyä yllättävän vähän.

No problemos. Pudotetaan vain lähetystehoja. Ei kuulu kauas. Siitähän paikallisradioissa on juuri kyse. Kun kansallinen tai kansainvälinen lähetin pukkaa signaalia maailmalle 100-1200 kilowatilla, niin paikallinen tulee toimeen hyvinkin pienellä lähettimellä. Ei häiritse ausseja, edes ruskeja.

Suomi ei, sivumennen, ole käyttänyt tarjolla ollutta potentiaalia, koska kotimaan radiotoiminta on jo pitkään ollut ulalla. Radioalan kv. järjestön nimen olen jo unohtanut - tarkoitan organisaatiota, jonka puitteissa taajuudet jaetaan. Suomi saisi käsittääkseni melkoisen helposti tarvittavat taajuudet käyttöönsä, koska ei ole ahnehtinut niitä aiemmin. Voin olla väärässäkin.

Kari Vuokare kirjoitti:Myös tuo "valmis vastaanottokalusto" on kyseenalainen asia. Monissa nykyradioissa on enää vain ULA, tai sitten keskiaaltoalue on ominaisuuksiltaan onneton. Mikä radiokanava haluaa lähteä keskiaaltoalueelle, jossa se ei voi lähettää stereolähetyksiä ja josta sen luultavimmin löytävät vain aktiivisimmat kuuntelijat?

Voi olla onneton, muttei siinä paljoa vaadita, että saa 50-100 kilometrin päästä lähettävän lähettimen signaalin kuuluviin.

Epäilemättä joissakin riisutuimmissa malleissa ei ole kuin ula, mutta ne ovat käsittääkseni pieni osa tarjolla olevista radioista. Suomen pikkumarkkinoille ei kannata tuottaa spesiaalimalleja ja muualla Euroopassa keskipitkät ovat käytössä. Ne kuuluu olla radiossa.

Mistä puhun, kun puhun radiosta? (1) Autoradioista (epäilemättä joukossa on jokunen puhdas ula-toosa), (2) matkaradioista (taskuradioita lukuunottamatta tuntemani mallit ovat varustelultaan ula/ka => kaikki alueet; olen ostanut viime vuosikymmeninä keskimäärin matkaradion per 5 vuotta, joten koetan seurata tilannetta koko ajan), (3) stereo-virittimistä (yleensä ulan lisäksi ainakin ka), (4) viritinvahvistimista (joukossa nykyään säästömalleja, joissa pelkkä ula, koska monille laite on ensisijaisesti vahvistin, jonka perään tökätään cd-soitin), (5) pöytäradiot (nykyään ehkä harvalukuisin radiotyyppi, joukossa tod.näk. pelkkiä ula-radioita - en tunne tätä osastoa). Ergo, käsittääkseni valtaosa markkinoilla olevista laitteista, joilla voi vastaanottaa ula-lähetyksiä, on varustettu myös ka-vastaanotolla.

Kanava lähettää keskipitkillä, jos muuta ei ole tarjolla. Tai lopettaa toiminnan. Jos taajuuksista on pula, niin puhelähetykset keskipitkille. Turha itkeä, että "taajuudet on loppu", jos keskipitkät ovat käyttämättä. Minusta olisi aivan oikein panna YLEn maakuntaradiot keskipitkille. Laatuluokka olisi prikulleen oikea.

Kauan eläköön radio!

Minustakin maakuntaradiot joutaisivat keskipitkille. En vain usko, että ne suostuvat sinne siirtymään. Kuuntelijat nimittäin jäisivät ulalle kuuntelemaan Radio Novaa stereona.

Minä kuuntelen Helsingin keskiaaltoasemaa melkein joka ilta kun Ykköseltä tulee venäjän viisaita ja Suomesta bluesministeriä. Makaan sängyssä selälläni pimeässä, kuulokkeet korvilla. Kuuntelu vaatii jonkin verran hermoja, sillä äänenlaatu on todella kehno, taajuusalue on kutistettu samaan ahtaaseen rakoon kuin lankapuhelimessa (esim. triangeli ei kuulu musiikissa juuri lainkaan) ja kaikki sähköiset vehkeet aiheuttavat omat häiriönsä. Kun naapuri käy vessassa ja napsauttaa valot nappulasta päälle niin minun radiossani raksahtaa. Ja ilmeisesti talomme huippuimuri lähettää samanlaista häiriötä kuin neukkujen häiriögeneraattorit 50-luvulla, ulinaa voi onneksi pienentää kun osaa kääntää vastaanottimen määrättyyn asentoon. Kadulla ajavien mopojen sytytyksen aiheuttamille häiriöille ei kuitenkaan mahda mitään.

Unohtakaa koko juttu, keskiaallot ovat keskiaikaista tekniikkaa.

Allaolevassa linkissä mielenkiintoista kirjoittelua. Pääosin olen samaa mieltä kirjoittajan kanssa, erityisesti siitä, että triviaalitieto alkaa ärsyttää. Puheohjelmassa ei sinänsä ole mitään pahaa, kunhan kuulijalle tuotetaan jotain lisäarvoa.

Musiikkitarjonnan suhteen olen sitä mieltä, että YLEQ pitää saada nopeasti valtakunnalliseksi. Se osuu keski-ikäistyvään kansanosaan, joka on aikanaan vakavissaan kuunnellut ja harrastanut musiikkia (esim 70-80 luvun nuoriso). Silloin kun musiikki oli vielä vinyylillä. YLEQ:n puhetarjonta on muutenkin asiallista, joten se on hyvä referenssi Radio Suomen aamulähetyksille.

Toinen itseäni ärsyttävä piirre on toimittajien "hymy kuuluu äänessä"-tyylinen juontotyyli. Ainakin Tampereen Ylen aamulähetykset saavat hakemaan ihan mitä tahansa levyä, tai paikallista Yle Puhe - kanavaa. Valitettavasti Tampereella kuuluva Yle Puhe on jonkinlainen harjoitus, jonka ohjelmat saattavat keskeytyä tai vaihtua yllättävästi. Aamuisin ja iltaisin lähetetään joidenkin ulkomaisten asemien uutisia tai jotain muuta halvalla ostettua ohjelmaa. Mutta keskipäivällä sieltä tulee asiaa. Kiitos siitä.

Ja lukekaapa tuo allaoleva linkki. Kirjoittaja pitää tekstiä vielä keskeneräisenä, mutta kyllä hänellä ajatustoimintaa näyttää olevan;

http://www.valt.helsinki.fi/staff/jproos/hanasaari.htm

Hyvä linkki, kiitos!

leppalam kirjoitti:Ja lukekaapa tuo allaoleva linkki. Kirjoittaja pitää tekstiä vielä keskeneräisenä, mutta kyllä hänellä ajatustoimintaa näyttää olevan;

http://www.valt.helsinki.fi/staff/jproos/hanasaari.htm

JP:n käsityksistä voi olla mitä mieltä tahansa, mutta tekstin lukeminen kannattaa ehdottomasti.

Mitä tulee Karin ja VeHyn tuoreisiin huomautuksiin, niin luovun keskipitkien "puffaamisesta". Jatkakoon YLE kuten ennenkin. Asiathan ovat parhain mahdollisin päin. Paitsi että 1990-luvun Ylen Ykkönen oli fantastinen kanava ja ikävöin sitä vieläkin.

Q on saatava kansalliseksi kanavaksi hetimiten, tai muuten nostamme joukkokanteen Yleä vastaan. Peruste: kansalaisten perustuslaillisten oikeuksien rikkominen eriarvoistamisen kautta.

Todella mielenkiintoinen puheenvuoro linkin takana ja edelleen ajankohtainen vaikka se on pidetty ja kauan ennen tätä viimeisintä suurta radiouudistusta. Sivuilta löytyy myös paljon muuta kiinnostavaa luettavaa, vahinko vaan, että osa linkeistä on kuolleita, niiden takana oleva dokumentti on poistunut tai poistettu.

Ainakin sitä ehdotusta kannata lämpimästi, että Radio ja Televisio (huomaa isot alkukirjaimet) erotettaisiin toisistaan ja mahdollisesti jopa fyysisesti siten, että radio lähtisi Isosta Pajasta johonkin muulle. Valitettavasti Kesäkadun kiinteistö taitaa olla jalostettu jo paremmin kannattaviin tarkoituksin. Mutta vieläköhän KehäYkkösen varrelta löytyisi rakentamaton tontti.

Samalla kannattaisi miettiä tuota kanavajakoakin, siis yksi puhekanava ja kolme eri musiikkikanavaa (rock, pop ja klassinen/jazz). Nova saisi hoitaa oman tonttinsa niinkuin haluaisi. Sen kuuntelijat eivät kuitenkaan enää siirry millekään muulle kanavalle.

Täytyy todeta, etten hirveästi pidä jp:n kannanotoista (mies on paljon äänessä milloin mistäkin ja vaahtosi turhan paljon esim. outi kosken tapauksessa). Nuokin asiat radiotarjonnasta olisi voinut sanoa lyhyemmin. Tässä viestiketjussa teimme suunnilleen samanlaiset johtopäätökset.
Ongelma on siinä (kuten Jesper totesi), ettei kanavajako toimi. Eri asemien profiilit ovat enää muistoja vain ja kaikki asemat (paitsi ykkönen) muistuttavat toisiaan (YleQ ei kuulu itä-suomessa). Olisi todella mukavaa, jos olisi yhtä selkeä kanavajako kuten vaikkapa Ruotsissa tai Venäjällä.

P.S. Radio Novan ja Ylen aluetoimitusten juontajien tekoletkeys aiheuttaa minussa nykyään jo allergisia reaktioita (silloin kun joudun pakkokuuntelutilanteisiin esim. kahvilassa, työkaverin autossa, bussissa jne).

JP ainakin ottaa kantaa asioihin vaikka hänen mielipiteistään ei pitäisikään. Parempi kuitenkin se kuin, että hän olisi tyystin hiljaa.