YLE Radio 1

Voiko tämä olla enää luontoilmiö? Kerroin ensimmäisen kerran tintistäni 21- vrk sitten.
Totesin sen tehneen muutaman päivän aikana tuhansia käyntejä ikkunassani.

Sama jatkuu vielä samalla tavalla. On jatkunut koko ajan.

Jos saisin euron joka käynnistä, tuo tianen olisi tienannut minulle omaisuuden.

Kuinka paljon se oli tehnyt sitä ennen minun saapumistani,- en tiedä, mutta vielä tulevan viikon voin sitä seurata.

Niitä on pariskunta joista vain toinen rummuttaa ikkunaa. Ne ovat muuttuneet rohkeammaksi minuun nähden, eivätkä
lähde pakoon niin herkästi kuin alussa. Puoliso käy pussaamassa rummuttajaani. (Oikeasti se tuo sille jotain syötävää, sen näin lähietäisyydeltä (20-30 cm) välissä ikkuna.)

Olen varmistunut siitä, että tämä yksilö kuuluu sarjaan häirikkötiainen, ja sen taistelukumppani on se itse.
Se suorittaa hyökkäyksiä lasista heijastuvaa omaa kuvaansa vastaan. -Toistuvasti ja taas toistuvasti.
Se ilmeisestikin tekee sitä elämänsä loppuun asti,- mikäli ei pidä varaansa. Jo yksi varpushaukka yritti saada sen, mutta ei onnistunut.

No, tämä on ainakin itselleni aivan uusi kokemus sinitiaisesta, vaikka talvella niiden kanssa enemmän touhuankin. Talviruokintapaikkallani satoja yksilöitä talvilintuja.
Erilaista syötävää niille menee kymmeniä kiloja.

Uroslinnut ovat keväisin tuollaisia. Hormoniensa riivaamia tai niillä menee muuten vain lujaa.

Meillä oli aikoinaan pihapöntössä kirjosieppopari, jonka uros parin viikon ajan tappeli ikkunasta heijastuvan peilikuvansa kanssa. Aamuviideltä räpinä kuului makuuhuoneen ikkunasta, jonne aurinko silloin paistoi; päivällä siirryttiin olohuoneen ikkunalaudalle nokkimaan ja siipiä heiluttelemaan. Tänä kesänä pöntössä on leppälintupari, jonka uros joskus räpyttää kolibrin lailla paikoillaan vaaksan päässä ikkunasta ja yrittää hätistää kuvittelemansa toisen koiraan pois.

Kyllä se siitä tasaantuu kun kesä etenee. Harmi vain, että ikkunalasin kanssa uhitteleva lintu sontii ikkunapellit samalla.

Arvi U. Erakko kirjoitti:Uroslinnut ovat keväisin tuollaisia. Hormoniensa riivaamia tai niillä menee muuten vain lujaa.

Meillä oli aikoinaan pihapöntössä kirjosieppopari, jonka uros parin viikon ajan tappeli ikkunasta heijastuvan peilikuvansa kanssa. Aamuviideltä räpinä kuului makuuhuoneen ikkunasta, jonne aurinko silloin paistoi; päivällä siirryttiin olohuoneen ikkunalaudalle nokkimaan ja siipiä heiluttelemaan. Tänä kesänä pöntössä on leppälintupari, jonka uros joskus räpyttää kolibrin lailla paikoillaan vaaksan päässä ikkunasta ja yrittää hätistää kuvittelemansa toisen koiraan pois.

Kyllä se siitä tasaantuu kun kesä etenee. Harmi vain, että ikkunalasin kanssa uhitteleva lintu sontii ikkunapellit samalla.

Juuri näinhän se toimii. Tämä päivä ei tuonut muutosta. Auringonnousun aikaan alkaa kevyt naputus ikkunoista joka tulee siivistä, kun se tappelee vaarallista vastustajaansa vastaan. Tuota kakkaa alkaa olemaan jo jonkun verran.

Noin 10-minuuttia sitten törmäsin hauskaan luontoilmiöön. Yht'äkkiä nenäni edessä oli oravanpoika jolla ei ilmeisesti ollut itsesuojeluvaistoa lainkaan.
Se nousi paljasta säärivarttani pitkin takkini alle olkapäähän asti. Riisuin takin ja oravanpoika kiersi ympäri kaulaani ja käsivarsiani, eikä vierastanut lainkaan.
Leikin tuon otuksen kanssa viitisen minuuttia, että ehdin hakemaan kameran ja ikuistamaan asian. Orava koko ajan niskassani. Sain hyviä kuvia ja kun olin kuvat ottanut hätistin oravanpojan/tytön pois ettei alkaisi liikaa kesyyntymään. Maailma ei ole turvallinen kesylle villieläimelle. Varsinkin ihmisen lähellä kannattaa varoa.

Kirjoitin Luontoillasta sivun [3] alaosassa -
"ti 16.6. klo 18:06" - jonka loppuosan silloin kuulin,
mutta kun se loppui normaalia aiemmin klo 20 ennen
enkä ollut sitä nauhoittanut. En kuullut asiaa muuta
kuin Peteliuksen toivotukset hyvän kesän jatkoon...

Aiemmin olen kirjoittanut asuintaloni läheisyyden puupinoista,
josta su 21.6. klo 13... vietiin se viimeinenkin pöllipino pois.

Asuintaloni tontin kulmauksesta olen tänä kevät/kesänä kahdesti
nähnyt ketun juoksevan, jollainen on aiemmillakin vuosilla muutaman
kerran näkynyt. En olisi muuten huomannut, mutta paikalliset varikset
saatteli sitä äänekkäästi. Iltahämärassä ketun matka oli toiseen suuntaan
mitä sitten toisella kerralla aamuhämärässä.

Seuraava Luontoilta huomenna ti 11.8. klo 18:06-20:00.
Olin viime viikolla mustikalla ja tullessani erään avokallion alle,
josta alkoi pintakuiva suoalue, jossa mustikkaa.
Ennen kun ehdin edetä alkoi metrin päässä sivullani kuulua
rapinaa aluskasvillisuudessa, jossa sätkytteli pieni eläin,
jota ensin arvelin vaskitsaksi.
Se kiertyili ympyrään ja moneen suuntaan ja kun lähdin mustikalle
runsaan vartin kuluttua oli tämä em. suoristautunut suoraksi liikkumatta.
Mittasin sen tikulla noin 15,5 cm mittaiseksi. Takapää oli aivan matomainen
ja etupää poikkinainen vaalealla ohuella renkaalla jossa sisällä vastakkain
kolme parillista nystyrää keskellään kolme tummempaa pistettä.
Selkäosa oli tummempaa kuin alaosa ja selässä ehkä noin 50 poikittaista juovaa.
Yksittäisiä suomuja ei etäältä erottunut. Mikähän eläin oli kyseessä?
Sisiliskojenkin pudottamat häntäosat lienee tätä lyhyempiä.
Marjapoimurini sisältä löysin myös minikoossa lähes vastaavan mallisen eläimen,
noin parisenttisen, jolla kuitenkin oli pyrstössään kaksi lyhyttä työntöjalkaa ja
mahan alla muutama jalkapari lisää joilla liikkui ketterästi eteenpäin.

Osan ohjelmasta taas kuulin, jossa eräässä keskustelussa oli
esillä oravan ääntely. Joku oli saanut jotain "naukuvaa"
oravaääntä syyskuussa, jota sitten asiantuntijat olivat
kuunnelleet (pieni näyte ohjelmassa).
Ei ne ääninäytteet radiossa ole parhaimmillaan kun
ei samalla voi verrata näköhavaintoon.
Asiantuntijat saivat tästä näytteestä selkoa
keskustelun perusteella...
Ärtyneenä oravan totesivat "säksättävän" lajitovereilleen.
Yleensä oraviin saa kontaktia niiden omimmalla ääntelyllä;
naksauttamalla kieltä kitalaessa (suu voi olla kiinni),
mutta varottava äkkinäisiä naksautuksia -
jotka oraville varoitusääniä.

Kaupunkilaisoravat todettiin hieman ylisyönneiksi ja laiskemmiksi
kätkijöiksi maatiaisoraviin nähden.
Näin se täälläkin, mutta silti oravat läpi talven hyvälläkin ruokinnalla
suorittaa lähelle kätkentää ja kätköjen tutkimista maisteluineen...
Se toiminta osin myös mielekkäiden päivärutiinien suorittamista.
Samoinhan me ihmisetkin kun perusravinto on saatavissa keräilemme
lähelle lisäarvoa, jota meille on erilainen tiedonkeruu omine
järjestelyinemme yhä uudelleen...
http://www.yle.fi/luontoilta

Eilen Luontoillan kiinnostus kohdistui ensin pöllöihin kun alkuun oltiin
otettu viirupöllön huhuilua ja sitten useampikin soittaja keskusteli lisää.
Netiyhteyksiä avusti lähetykseen tuottaja Asko Hauta-aho.

Itse muistan erään vuosia sitten kohtaamisen kun syysillassa pimeän hämärässä
maaseuturakennuksen pihalla tuli isohko pöllö aivan pääni päältä liidellen.
Sai havaita silloin sen lennon olleen lähes äänetöntä. Kun huhuilin sille niin se
kiinnostuneena lensi vielä muutamaa kertaa tarkkailemassa itseäni.
Varoiksi pidin kättä koholla suojana, mutta ei tehnyt hyökkäyksiä vaan lienee
vain varoittanut tai katsonut mikä siinä hämärässä liikkuu.
Samalla rakennuksella kesäisin myös lepakoita lentelee ympärillä hämärän tullen,
joiden lähilennot olleet myös hiljaisia, mutta kuitenkin kuuluvaa suhahdusta
verrattuna pöllön äänettömyyteen.

Seuraava Luontoilta odotettavissa huhtikuun viimeisenä keskiviikkona klo 18 jälkeen.

Seuraava Luontoilta ke 18.5.11 klo 18:06 / 20.00:
http://yle.fi/radiosuomi/luontoilta/
Luontoilta ke 27.4.11 ennen lähetyksen alkua -video em. linikissä.
Ohjelmassa puhuttiin mm. ilveksestä. Kyllä niitä näkee kaupungissakin.
Ilves liikkuu yleensä hämärässä. Edellisenä keväällä näin sattumalta
muutama tunti ennen auringonnousua utuisessa aamuhämärässä kun ilves
hiljaa hölkkäsi kerrostalomme puistokulmauksesta edelleen pois asutusalueelta.
Näkyi vain noin 10 sekuntia, joten ei ehtinyt ikkunaakaan avaamaan tms.
Samaa kulmausta on käyttäneet ketut, peurat ja rusakot joitakin kertoja nähteni.
Aiemmin kun ei vielä ollut puistoalueen takana pientaloaluetta näkyi siinä metsikössä
hirvikin kerran juoksevan ohi asunnosta nähtynä. Säännöllisesti siinä puistometsän
vieressä on myös oravia ruokinta-alueellaan ja lintuja, joten em. ilveskin niiden
hajujäljillä lienee silloin liikkunut Salon tiiviin kaupunkialueen reunamilla.

Eilen lähetettyä Luontoiltaa kuulin alun ja siten lopun ja väliajan olin ulkona.
Aurinkoisena iltana oli muutamat ruohonleikkuussa ohjelman ajalla.
Muutenkin alkaa nyt olla parhaimmillaan kevään kukka- ja lehtikasvu.

Luontoillan seuraavat ohjelmat ennakkotiedoista ovat keskiviikkoisin
klo 18:06 - 20.00 (poislukien klo 18:50 - merisää ja 19 - uutiset):
15.6.11, 20.7.11, 17.8.11, 14.9.11, 19.10.11, 23.11.11 ja 14.12.11.

Luontoilta päättyi eilen tämän vuoden osalta ja jatkuu jälleen ke 18.1.2012 alkaen...
Viimeisenä soitti joku mieshenkilö, joka tiedusteli naavasta omakohtaisin kokeiluineen.
Miehissä vastailivat, etteivät tiedä em. kokeilun terveysvaikutuksesta, mutta että naavaa
käytetty mm. vanhoissa rakennuksissa ikkunatiivisteenä hyvän kosteuden imukyvyn perusteella.
Mahdollisesti samalla leikkimielinen vinkki naisille, josko oltu em. miehen vastapuolen kokeilussa
(asiantuntijakaartin naisjäsen oli asiassa hiljaa)...

Kenties em. miehen ns. hikoiluasian perimmäinen lähtökohta ollut kuitenkin enempi hygieeniaa -
sillä sanotaanhan; puhtauden olevan puoli ruokaa...
Näin toinenkin puoli pitäisi olla puhdas, jotta haitallisilta vaivoilta välttyy...
Suomen jäkälät valittu vuoden tietokirjaksi.
Naavan, ja jäkälän lisäksi on sammaleet - kosteaa sammalta suosittelen em. luontohygieeniaan
(hyvin pyyhkii, mutta muistathan myös peittää jälkesi kiinteään maahan)...