YLE Radio 1

Oblomov kirjoitti:Eilisen välilevyt, jossa soitettiin hanurilla/harmonikalla "taidemusiikkia" oli mukavaa kuuneltavaa.

Harmi, että kyseinen ohjelma meni ohi korvieni.
Viime vuoden alkupuolella kuulin radiosta (mistäpä muualtakaan), kun haitarilla soitettiin Hard rock hallelujahia. Ja sekös kuulosti mukavalta, vaikkei sitä "taidemusiikiksi" voinekaan nimittää...
Jotain sykähdyttävää taikaa siinä on, kun tutut sävelet soivat totutusta poikkeavilla soittimilla.

Tämänpäiväinenkään ei ollut hullumpi. Meillä tosin on molemmat West Side Story -versiot (originaali 1957(?)-levytys & itsensä Bernsteinin johtama 1985-levytys), mutta ilo oli ohjelmaa kuunnella.

Sen sijaan lopussa kuultu The Nicen versiointi hätkähdytti - tähän on menty: hissun kissun rock on ryöminut ohjelmasta toiseen myös Ykkösellä ja on siten levittäytynyt standardimusiikiksi myös tällä kanavalla. Ei hyvä.

Profiloijat, hoi!

k-meleon kirjoitti:tähän on menty

En olisi tuosta niin huolissani, esimerkissäsihän taisi America olla tunkeutunut rokahtavaan kuosiin. (En tullut kuunnelleeksi, vaan arvaan).

Enemmän olen huolissani siitä, miten kauan toimittajataso pysyy korkeana, tarkoitan nyt ulostulopuolta. Parin vuoden sisällä on jo aamu-uutisten (vai mikälie infopläjäys) taso laskenut.

Puhekouluttajat hoi!

Numeroitten voimasta ja merkityksestä tänään. Minulta meni ohi 13-hampaisen takarattaan merkitys päällyskumin tasaisessa kulumisessa.

Kommenttina ohjelmassa mainittuun puujalkavitsiin lainaus Ylen ykkösen erään aamukonsertin kuulutuksesta: "Kuulimme osan Kuusi Sibeliuksen sarjasta Viisi kappaletta pianolle".

Välilevyt on/oli ehkä säännöllisiimmin kuuntelemani puhemusiikkiohjelma, koska iltapäiväkahvin jälkeen ei enää tarvitse juoksennella työmaalla kovin paljon.

Nythän se siis muuttuu kerran viikossa tulevaksi ja kuulemma myös pitemmäksi, toimittajanaan Kare Eskola.

Tänään oli vuorossa todellinen välilevy-ohjelma, kun Olli Virtaperkon piti ehtiä palaamaan kaikkiin vuoden aikana esilletuomiinsa epäkohtiin. Kyytiä saivat levylafkat. kustantajat ja muut parasiitit, ja tietenkin myös HS-Raati ja sen Saska Snellman, jolle Parnasson päätoimittaja Jarmo Papinniemi myönsi anti-valopilkun, vaikka raatiin itse kuuluukin´.

Hengästyttävää kuunneltavaa. Silti tarvitaan ohjelmia, joissa valotellaan "korkea"kulttuuria väijyviä pimeitä voimia.

Kappas, Välilevytkin tulevat uusintana viime viikolta.

Ymmärrän kyllä yleisön pyynnöstä tulevat uusinnat, mutta ehkä tämä on jo liioittelua.

Tulevatko välilevyt niin kalliiksi, ettei niitä ole varaa lähettää kuin maanantaisin (uusinta keskiviikkona).

Pelkään, ettei kyse ole hinnasta vaan siitä, että useammat viikottaiset Välilevyt harmillisesti katkaisisivat päivittäiset puheputket...

Eskola paljasti, että Ylellä on (ilmeisesti joka ohjelmalle) laatukartta. Olisi kiinnostava tietää, mitä se sisältää kussakin tapauksessa, ja miten siellä ymmärretään laatu - ISO-standardien mukaanko?

Kulttuurihäirintä oli teemana. Kulttuurihäirintä on kyllä kivaa, mutta on se sitten ikävää, jos se sattuu omalle kohdalle. Eskola uhkaili häiritä asiantuntijakuuntelijoitansa soittamalla niitä iänikuisia pehmoklassikoita, Griegin Aamutunnelmia jne. On se radio jo nyt aika pahasti häiriintynyt – enpä olisi uskonut, että Aphex Twiniä vielä joskus kuulisi vakavaksi tunnetulla kanavallamme.

Ohjelman parasta väliä oli Petri Nieminen Ensemblen levy Night Walk. Progejatsiahan se, Anu Komsilla varustettuna. Hyvää torvensoittoa Veli-Pekka Niemen ja itse Niemisen suista käsin ja taustalla pianolla fortissimo, tjsp. Tässä itse levy, pitää ehdottaa kirjaston hankintaan.

k-meleon kirjoitti:Uusi viikko aloitetaan syvällä kumarruksella, lämpimin kiitoksin ja tietty ruusulla: Välilevyissä Kare Eskola pohti ja märehti ansiokkaasti taiteen "vastaanottoa", kokemista, ja sen ymmärtämistä. - Miksi nykymusiikki on toisten/monien mielestä pelottavaa? Miksi jonkin aistialueen tarjoamaa kokemusta pitää "kääntää" kielellisesti ilmaistuksi (Sibbe muka = 'Pohjolan hohtavat hanget loistavat talviauringossa...')? Miksi sitä ylipäänsä pitäisi koettaa "ymmärtää", miksei äänten nautinta riitä?

Taidan olla pitkälti samaa mieltä. Katson mieluusti modernia tanssia ilman mitään selityksiä. Toisaalta en vastusta, tai otanpa vieläpä mieluustikin vastaan "salatietoa" etenkin musiikkiteoksen rakenteesta, asiayhteyksistä ja lainalaisuuksista. Joskus se jopa auttaa lähestymistä. Golfkin oli vain miljonääriajankulua, kunnes joku kertoi mitä kaikkea taitoa ja osaamista siihen turhanpäiväiseen huitomiseen sisältyy. Siltikään en sitä seuraa, saati sitten pelaa.

Toisesta huitomisesta: Teemalta tuli eilen kiinnostava ohjelma Gergijevin mestariluokasta. Kapellimestarin ja orkesterin suhde on kuin taikuripantomiimikon ja yleisön välinen. Kaikkea inhimillistä ensiheilujan pitääkin ottaa huomioon.

Kyllä kaikesta voi keskustella, ja jopa tehdä analyyseja, mutta että siirtää Sibelius yks yhteen hangelle, on laiskaa tutkiskelua.

Sangen samaa mielipuolta täälläkin. Haluan oppia aina vain lisää.

Toisaalta, opiskeluaikana toiset sanoivat menettäneensä kiinnostuksen esim. kaunokirjallisuuteen, kun eivät mielestään voineet enää nauttia lukemastaan sellaisenaan: lukiessa tietoisuuden täyttivät eri kielellisten, rakenteellisten ja muodollisten keinojen valikoimat, joita kirjailijat olivat käyttäneet.

Minua moinen ei sanottavasti häiritse, koska on oikeastaan kiva huomata, miten asiat varsinaisesti on tehty. Sikäli kuin moista pystyn hahmottamaan. Yksikään musiikin tavalla tai toisella leipätyökseen ottanut kaverini tai tuttavani ei ole pitänyt musiikin teorian hallintaa haitallisena. Eivät myöskään katso sitä välttämättömäksi musiikista nauttimiseksi.

"Psykohistoriallista" ja puhkipolitisoitua taiteen tulkitsemista kavahdan: että teosta esim. tulkitaan tekijänsä elämänhistorian (estetisoituna) dokumenttina. Avioeron takia tekijän naiskuva on ollut negatiivinen -tyyliin. Kiinnostavampaa olisi kuitenkin kysyä, mitä tapahtuisi teoksen sisäisille jännitteille, jos keskeiset naishahmot eivät pitäisi sisällään mitään negatiiviseksi katsottavaa.

Piae Cantiones-kokoelman päivitetyistä versioista kasattu Välilevyt oli varsin piristävää kuultavaa. Erityisesti edukseen esiin pomppasi Niklas Winterin kitarajazz-versiointi.
Kun itsekin olen jonkin verran eri yhteyksissä kyseisen musiikkikokoelman kanssa ollut tekemisissä, oli myös mukava kuulla terve, täysin vailla paatosta ja valheellisen Suomen kulttuurillisen historian korostamista ollut välipuhe tästä sinällään arvokkaasta laulukokoelmasta.

Vaan onkohan YR1:llä nyt käynnissä jokin Heikki Klemettiin liittyvä "pyhänlehmänlahtaus"? Viime viikolla esitettiin arkistopuheenvuoro, joka itsekeskeisyydessään ja oikeassaolemisen paatoksessaan olisi ollut huvittavaa kuultavaa, ellei olisi tiennyt, että siinä paasasi omassa persoonassaan erehtymätön Klemetti. Ja tässä Välilevyissä Kare Eskola osoitti oman epämieltymyksensä samaa miekkosta, kovastikin omaa glooriaansa juri PC-materiaalilla kohottanutta Klemettiä kohtaan..

Olli Virtaperko riehaantui Yletown Rebeliksi kaikkien meidän puolesta. Tai ainakin osan meistä.

On totta, että Ylen Ykkönen on nyt ainut valtakunnallisesti merkittävä radio, joka pärjää ilman soittolistoja. Lienee totta sekin, että kuuntelijaprofiiliin nojaten ei kanavan johto salli Ykkösen potkivan kovasti aisojensa yli, joten tavallaan sekin on formaattiin pakotettu. Tämän viikon ohjelmassa Virtaperko halusi heittäytyä herättelijäksi, mikä taas pani miettimään, mitä minä ylen Ykköseltä haluan. En osaa sitä vielä sanoa, mutta kanavan nykyinen muoto monen pakopaikkana ei ole ihan huono asia. Itse saan kaikki marginaalihopit ja extremepopulaarin muista lähteistä, ykkönen on ainut radioradio jota kuuntelen. Sulatan nykyään reippain mielin ja halulla mitä tahansa, paitsi 80/90-luvun sukkahousuheviä, mutta kaipaamaani normaalin tervejärkisen ihmisen hallittua puhetta saa kuulla vain ykköseltä. Sekin anti vaan tuntuu jo rapistuvan, kun kaikenmaailman toimittajatyttösiä päästetään aamu-uutisten sekaan.

Virtaperkon kritiikin kärki oli kuitenkin suunnattu noihin listojen varassa toimivien kadotetun kansan kanavien suuntaan. Mikä mahtaakaan olla koko totuus levymogulien kestityksistä soittolistakomiteoille – eräskin levy-yhtiö kuulemma saa YleX:llä soittoaikaa puolet enemmän kuin sen markkinaosuus on.

Hienoa, että joku jaksaa pullikoida näitä instituutiota vastaan, vaikka itse välilevyt jäävätkin välillä jutun jalkoihin. Ollilla on missio!

Enpä ollut ennen kuunnellut koko välilevy-ohjelmaa. Puhujaa kohtaan heräsi sympatiat vaikka hän vaikuttikin pitävän ihmisiä aika aloitekyvyttöminä. Tuskin kenenkään musiikinkuuntelu pelkästään radiokanavien varassa on?

Muistelin siinä kuunnellessani, että kyllä Radio1 ja sen edeltäjä ovat soitelleet muutakin kuin klassista, kansanmusiikkia ja jatsia. Esim. ohjelmassa nimeltä Kultaa ja hopeaa esitettiin Sinatraa, Hannu Taanila sävelradiossaan soitteli mitä milloinkin kansallishymneistä propagandasävelmiin. Siinä yhdessä ruuanlaitto-ohjelmassa soitettiin myös monipuolista musiikkia ja olihan siellä se Jake Nymanin ohjelma, jossa oli niitä vanhempia iskusävelmiä - oliko se nyt Tähtisumua? Itse asiassa ajattelin sitä kantrilaulajatarta kuunnellessa, että voisiko tulla kysymykseen sellaisen ohjelman ujuttaminen Radio1:n tarjontaan, jossa laiskasti esiteltäisiin vaikkapa maailman suosikkiesiintyjiä populäärimusiikin saralta? Kerta viikossa olisi ihan mukava annos. Vai onko sellainen jo meneillään. Ei tule kaikkea kuunneltua, kun on satunnaisesti muutakin puuhaa.

Radio Iskelmä, Novan ja Suomen soittolistojen osalta on mielestäni viime aikoina ollut kuultavissa myönteistä kehitystä tyylillisesti eriytyvään suuntaan. Radio Suomen soitetuimpien listalla on suuri joukko kappaleita, jotka eivät Iskelmällä ja Novalla soi.

Paikallisuuden ja alueellisuuden näen soittolistojen kehittämisen seuraavaksi haasteeksi. Julkisen palvelun velvoitteeseen nojaten näkisin asian Ylen maakuntaradioiden tärkeäksi tehtäväksi. Korkeiden kuulijalukujen kellonaikoihin ja varmojen suosikki-iskelmien lomaan olisi harvakseltaan, mutta rohkeasti sijoiteltava alueiden omien artistien musiikki-esityksiä. Paikallisten yhtyeiden tuotanto tulisi tällöin alueuutisoinnin puhesisältöjen ajatukselliseksi tueksi rajautumatta musiikin erikoisohjelmien sisällöksi.