YLE Radio 1

Kuten Schopenhauer sanoo; se joka ei tavallaan pysy ikuisena lapsena, vaan hänestä tulee tyyni, kuivan totinen ja järkevän asiallinen ja kelpo yhteiskunnan kansalainen, mutta ei milloinkaan nero. Tällaisesta ihmisestä vievät voiton vain eläimet, jotka eivät koskaan naura, kuten tuo naapurin rakki, joika taas haukkui tänä aamuna, vaikken siihen herännytkään, sillä syvässä delta-unessa äänet eivät häiritse nukkujaa.

Neron melankolisuus taas johtuu siitä, että hän tajuaa oman elämänsä surkeuden, mitä kirkkaampi äly sitä valaisee, kuten Beethoven, Schubert ja Mozart. Tai johtuu myös siitä, että epäsuotuisissa olosuhteissa äly pääsee helpommin pakenemaan tahtoa, jonka palvelemistya varten se alunperin on kehittynyt tiedoitsemaan olioiden välisiä suhteita. Nerolla sen sijaan mielteen maailma voi saavuttaa tädellisen esineelistymisensä, jolloin tiedoitsemisesta tulee tiedoitsemisen puhdas subjekti, kun äly tunkee tahdon pois tajunnasta. Kova jätkä toi Schopenhaer. Hau hau.

Mennään nyt tällaisen otsikon alle. Kirjoitin tuonne Jari Tervosta viestin: http://www.uusisuomi.fi/nakokulmat/jaritervo Kaikki eivät ole neroja, vaikka nerouteen pyrkyröivätkin.

Jari Tervo vaikuttaa olevan juuri niin vittumainen ihminen, kuin miltä näyttääkin. Sekä, tietysti kuulostaa.
Hän nuolee niitä piirejä, joita hänen voi olettaakin nuolevan. Hän ei ole vapaaherra...- Vielä. Hän joutuu nuolemaan, ennenkuin pääsee sellaiseksi.

Tuollaisella luonteella ei voisi olla lainkaan yllätyksellistä, että pyrkii riipumattomaan asemaan tulevaisuudessa. -Persettäkin nuolemalla. Tuo kirjoitus, jos mikä oli perseennuolemista. Elinkeinoelämän perseennuolemista.

Jari Tervo ei ole kansalliskirjailija. Eikä hänestä tule sellaista. Ei hänelle muotoilla patsasta. Juicesta muotoiltiin, mutta Jarista ei ikinä.

Ihmisessä pitää olla jotain, jotta nääs toiset taiteilijat kiinnostuisivat "toisesta taiteilijasta." Jari Tervossa ei ole sitä jotain. Hän on näsäviisas. Hän on Kummelin Matti Näsä.

Jari Tervo ei kirjoitetussa kielessään jankuta "tota"- apusanaa. Puhutussa kielessä koko ajan. Tota, tota, tota.
Olisi tota, meinaan vaihtelua, kun pistät perään "noin".