Äänikirjat täyttivät hiljattain Suomessa 50 vuotta. Onneksi olkoon vaan ja menestystä jatkossakin, sillä äänikirjoja on kiva kuunnella vaikka autoillessa tai unta odotellessa.
Luulisin joukossamme olevan äänikirjojen kuuntelijoita. Olisi kiinnostavaa kuulla mielipiteitä, vihjeitä ja suosituksia kuuntelemistanne äänikirjoista. Pistän itse alkuun muutaman:
Huovinen: Hamsterit (lukija Risto Mäkelä): Tarina lämpimän huumorin läpitunkema, ehkä Huovisen leppoisin teos. Mäkelän lukutapa on vähän maneerinen, mutta ei rasittava.
Linna: Tuntematon sotilas (Veikko Honkanen). Juonta ei tarvinne selostaa. Tuttu tarina muuttuu mielessä kuviksi. Honkanen lukee tarinan miehekkään jämerästi kuten pitääkin, vaikka paikoin tuntuu imitoivan esim. vanhan filmiversion Vanhalaa.
Huovinen: Konsta Pylkkänen etsii kortteeria (Kari Paju). Huovisen uusin teos on murreilmaisuiltaan herkkä, tarinaltaan kaunis ja taustoiltaan mieltälämmittävä kirja. Paju lukee sen ehkä vähän liian näyttelijämäisesti; harmillista on, ettei hän pysty tavoittamaan kielen herkkiä kainuulaisuuksia vaan painottaa asioita välillä ihan väärin ja rytmittää sanonnat sekaisin.
Åsa Larsson: Aurinkomyrsky (Sara Paavolainen). Tarina pysyy tiiviisti kasassa ja Paavolainen lukee sen hyvin, vaikka kuulostaa aika hassulta yrittäessään matkia pikkutyttöjen ääniä.