YLE Radio 1

Kertokaapa mielipiteitänne harrastajateattereiden esityksistä! Olen käynyt tänä vuonna kahden espoolaisen harrastajaryhmän esityksissä
Teatteri Musta Aukon The Treatment, Espoonlahden teatterin Tarkastaja ja kummatkin oli tosi hyviä. Olen käynyt katsomassa viime vuosina myösharrastajateatterilaisten improkisoja ja niissä saa kyllä ihan samat naurut kuin ammattilaisten improteatterissa
Varmaan harrastajien tasoa on lisännyt koulutus. On paljon tarjolla erialaistakurssia ja ryhmissä on myös teatteri-ilmaisun ohjaajaopiskelijoita.
Kertokaa siis kokemuksistanne

Nokian Työväen Teatteri on tuossa makuuhuoneen ikkunan edessä, Lukion tiloissa. Tilausbusseja joka näytöksessä kolme tai neljä ympäri Suomea. Silloin harvoin kun olemme Tampereelle jompaankumpaan menneet, olemme melkein pettyneet ammattilaisten tasoon kun olemme huippuamatööreihin tottuneet.

Sina Kujansuu oli nuorempana NTTn johtajana muutaman vuoden. Muitakin vuosikymmenet toimintaan kiintyneitä. Ensi kesän Tapsan elämää kuvaavaan näytelmään on hakusessa 50-luvun farmari-Skoda. Ohjelmassa on ollut talvella Wuolijokea ja kesällä Astrid Lindgreniä, Kauniissa Veerassa ukkokulta oli Huuhaa-kvartetissa, Piukat paikat -esitykseen kerjättiin häntä yhdeksi rikkaaksi mieheksi viime päivään saakka - onneksi kieltäytyi kun käveli eteemme unelma-asunto ja muutto.

Asian sivusta olen pari päivää lukenut Sisko Ylimartimon kirjaa Paratiisi ja taikamatto - Tuhannen ja yhden yön maailma satuina ja kuvina (2006, kirjastosta). Nauttinut kuvista ja tekstistä - opiskeluajoilta tähän aiheeseen paneutunut tekijä. Silmänruokaa! Tekijä on vetänyt Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnassa vuosittain kurssia, jonka teemana on fantasiakuvitus. 2005-2006 aiheena oli Jascha Golowanjukin satu Silkkimatto, oppilaiden työstä kirjan lopussa on 12 kuvaa. Amatööri-ammattilainen-opiskelija. Se on syntiä, jos jättää lahjansa käyttämättä (sanoi Seija-Sisko Raitio Vivamossa).

Kesäteatterikauden alkaessa täydellä tehollaan lienee aiheellista vielä toistaa tässäkin yhteydessä Kultakuumeessa 12.6. ollut juttu, joka löytyy kuunneltavaksi edelleen. Kesäteattereista suurin osa on harrastajavetoisia ja ammattimaisemmallakin asenteella liikkeellä olevilla tiimeillä on tietynlainen, lähempänä alkuperäistä commedia dell'arte-meininkiä oleva asenne.

Mikä on kesäteatterin salaisuus? Kesästä toiseen paikalliset jaksavat puuhastella enemmän tai vähemmän taiteellisesti kunnianhimoisia kesäesityksiä ja jokaisessa itseään kunnioittavassa kylässä on katettu näyttämö. Ketkä kesäteatteria tekevät ja mitä se heillä merkitsee? Mitkä ovat tämän kesän hittinäytelmät? Tuuli Saksalan haastateltavana Kari Jagt.
http://www.yleradio1.fi/kulttuuri/kultakuume/

Kari Jagtin näkemyksiin on helppo yhtyä: Kesäteatteri on monelle katsojalle se ainoa teatteri, koska sinne on sen verran helpompi mennä (lue:matalampi kynnys, ei liikoja juhlavuuksia). Tämä ei silti estä kesänäytelmiäkään olemasta hyvää viihdettä, taidetta ja elämystä samalla kertaa.
Oikein antoisaa kesäteatterikautta 2007 kaikille!!