YLE Radio 1

"Minä suojelen sinua kaikelta mitä ikinä keksitkin pelätä - ei ole sellaista pimeää, jota minun hento käteni ei torjuisi". Anni Sinnemäki ei varmaan ole hoksannut, että Supo etsii uutta johtajaa.

Tuota säettä kuitenkin ylistettiin ko. raadin ruodinnassa. Hotakainen myös, jonka varmanpäällepelaavasta persoonasta löytyi hauraitakin haaroja Sweet-diggarimenneisyytenä. Hyvä Kari!

hah? kirjoitti:

d(ee)p kirjoitti: Taideiden yössä nauhoitettu Runoraati oli hauska.

... Väittääkö joku edelleen, ettei "iskelmälyriikka" vedä vertoja/ole runoutta?

Näin uusinnan tms. Hauska oli. Yleisesti ottaen iskelmä- tai laululyriikka ei voi kamppailla tasapäisesti runouden kanssa. Se on tehty laulettavaksi (alistettu laulun 'metrumille' yms.), kun jälkimmäinen nimenomaan luettavaksi, miksei lausuttavaksikin. Siksi en halua asettaa niitä kilpailuasetelmaan. Molemmista voi nauttia ja tekijöitä kunnioittaa omilla tahoillaan.

Esim. tuo Sinnemäen 'Minä suojelen sinua...' kolahti aikoinaan juuri laulettuna. Siinä on semmoista nuoruuden isoa ja ehdotonta, yltiöromanttista asennetta, jonka edessä joko antautuu tai ärtyy. Upea biisi - Ultra Bralla niitä oli paljon. Mutta olen raatilaisten kanssa siitä samaa mieltä, ettei se oikein kestä lukemista. Onneksi minun ei tarvitse ajatella sitä muuna kuin Ultra Bran biisinä.

Jihuu! HenriikkaTavin Esim. Esa voitti Hesarin palkinnon vuoden parhaasta esikoistesta. On edelleen kiintoisaa luettavaa. Lukekaa tekin.

Tänne piti linkittää myös.

Jihuu?

k-meleon, jos kysyt, miksi sanon Jihuu! vastaan: on aina hauskaa, että erilaiset ja monella tavalla kunnianhimoiset, taiteellisesti korkeatasoiset teokset saavat palkinnon näinä markkinoiden aikoina. Eipä tuo palkinto varmaankaan Esim. Esan myyntiin paljoa vaikuta, mutta joka tapauksessa. Runoilijahan saa olla tosi iloinen, jos kirjaa myydään 500 kappaletta, tavalliset luvut ovat 200 tietämillä. Sillä ei tosiaankaan saa leipäänsä, ei särvintäkään.

F-palkinto on vähän toista maata, vaikka ei senkään vaikutus ulotu oikeastaan voittajaa kauemmas.

Särvin?

Kato sanakirjasta.

No, selvennän kuitenkin (jos sulla ei sattuisi olemaan sanakirjaa ulottuvilla):

Suomen kielen perussanakirja: särvin leivän, perunan tms. höysteenä nautittava ruoka tai juoma. Silli uusien perunoiden särpimenä.

Ei ole Nykänen ulottuvilla. Katsoin wepistä:

Lännessä se näyttäisi olevan ihan oikeaa ravintoa:

"Karjasta saatiin särvin, liha ja maito sekä arvokas voi. Eläimiä piti lisätä runsaasti tuottamaan ruokaa talon väelle sekä myytäväksi."

(Sillä pilkku särpimen perässä ei tässä yhteydessä tunnu luettelomerkinnältä, vaan pikemminkin ajatuksen pysäyttämiseltä, tauolta, jonka jälkeen sanotaan sama asia useammin sanoin.)

Savossa sen sijaan väitetään:

"Suomeksi sanottuna särvin tarkoittaa esimerkiksi voileivän päälle laitettavia täytteitä ja lisukkeita."

Joten en ole varma... Imatran suunnalla kaiketi ajatellaan samansuuntaiasesti kuin Savossa: särvin ei olisi varsinainen perusruoka, kuten perunat, liha ym., vaan sitä mikä tuon lämpimän ja "oikean" ruoan lisäksi tarjoillaan. Kuten (ruoasta riippuen) suolakurkku, punajuuri, survotut puolukat, salaatit ja semmoiset. Jouluna Karjalanpaistiin kuuluvat perunoiden ohella imelä-, lanttu- ja porkkanalaatikot. En vain tiedä, ovatko ne särvintä vain särvintä.

Ja kaipa tuohon Taviinkin voisi tutustua. Jihuu -

k-meleon kirjoitti:"Karjasta saatiin särvin, liha ja maito sekä arvokas voi. Eläimiä piti lisätä runsaasti tuottamaan ruokaa talon väelle sekä myytäväksi."

(Sillä pilkku särpimen perässä ei tässä yhteydessä tunnu luettelomerkinnältä, vaan pikemminkin ajatuksen pysäyttämiseltä, tauolta, jonka jälkeen sanotaan sama asia useammin sanoin.)

Minusta se taas juurikin tuntuu luettelomerkiltä: karjasta saatiin siis liki kaikki, mitä ruokapöytään tarvittiin leipäviljaa ja marjoja lukuun ottamatta. Särvin saattoi olla esimerkiksi sisälmyksistä tehtyä makkaraa.

k-meleon kirjoitti:Ja kaipa tuohon Taviinkin voisi tutustua. Jihuu -

Suosittelen lämpimästi. Iloista ja leikkivää, mutta myös vakavaa ja tosirunoa.

Onko kyse vain pitkään nukutun aamun nuutuneesta olosta, en tiedä. Runoraadin runot eivät kuitenkaan hetkauttaneet. No, voihan nuo lukea uudelleenkin.

Särvintä olen märehtinyt, vaan en ole päässyt siitä sopimukseen itseni kanssa. Ruma murresana: ihmettelen, miten se voi merkitä samaa idässä ja lännessä. Mutta totta, makkaraa. Voi olla. Ja onhan karjaa muutakin kuin lehmät...

Minä pidin ja pidän erityisesti Riina Katajavuoren runosta Beslan. Se on järkyttävän tosi pienen tytön kuoleman hetken kuva ja muisto, mutta samalla universaalin surun. Katsoin jonkin aikaa sitten dokumentin Beslanin lapsista, joka oli tehty heidän kertomuksistaan ja muistoistaan. Yksikään aikuinen ei ollut heidän kasvojaan siloittamassa eikä selittämässä, ei heidän puheitaan ruotimassa. He olivat menettäneet jotakin itsestään iäksi. Se raastoi niin, etten voinut nukkua seuraavana yönä.

Minä olen Jukka Virtasen kanssa samoilla linjoilla Katajavuoren Beslan-runosta, että sen merkitys on runon ulkopuolella. Runo ei ollut kummoinen, mutta aihe on. Eikä olleet kummoisia muutkaan tämän jakson tekoset. Se raadin nuori kirjailija sentään vaikutti fiksulta tyypiltä.

Olin aika väsyksissä kun katselin lähetyksen silloin tiistai-iltana. Lähinnä jäin miettimään sen lastenkasvatus-runon esityksen toteutusta, kun oli niitä lapsia kuuntelemassa lausuttuja, perin merkillisiä ohjeita.

Onneksi raatilaiset kiinnittivät huomiota Olli Heikkosen runon joukahaismaisuuteen. Runo vaikuttaa erinomaiselta! Pitää pohtia sitä kaikessa rauhassa.