YLE Radio 1

"Ketä" on puhekieleen liittyvä täysin oikea ilmaus silloin kun käytetään murreilmaisua asiayhteydessä.

Minusta "ketä" on satakuntalainen murreilmaisu enemmän kuin varsinaissuomalainen.

Tottakai se kuulostaa meistä "viisaista" oudolta, mutta jokainen murre on eräällä tavalla oma kielensä.

Mikä kirjakieli sitten on? Eikö se ole epäluonnollisin kieli käyttökielenä koska sitä ei oikeastaan kukaan käytä.

Toisinsanoen Suomessa puhutaan 100%:sesti murteellista puhekieltä.

Kirjoitetuna "ketä" tietysti särähtää jos ympärillä ei ole tukevaa sanastoa.

Kritiikki kantaa kiitettävästi huolta suomenkielen puhtaudesta.

Perheeni jälkikasvusta löytyy yksilö, joka on suomenkielen asiantuntija sekä opillisessa mielessä että monen muukin kuin minun mielipiteeni varassa ollen. Kadulla ja kotioloissa ollessaan hän saattaa sanoa: "Eiks onki?"
Mitä luulet, viitsiikö kukaan oikaista maisteria? Vastaan heti, että ei. Hyvin tuon ymmärtää, jos tahtoo.

en kyllä asetun ehdolle (Paavo Väyrynen)

Minunkin äidinkielessäni (Helsingin seudun puhekielessä, joka kuuluu etelähämäläisiin murteisiin) "ketä" -muoto on yleinen lauseen subjektina, joka näin käytettynä pistää erityisesti itämurteita puhuvan korvaan.

Kirjakielet ovat aina eri murteita puhuvien luomia kompromisseja tai paremminkin kompromisseja, jotka joku on heidän puolestaan luonut. Tällaisia henkilöitä olivat 1800-luvulla mm. Elias Lönnrot ja August Ahlquist, jotka loivat nykysuomen kirjakielen perustan yhdistämällä länsi- ja itämurteiden elementtejä. Kirjakielet ovat myös poliittisia ratkaisuja, joiden avulla luodaan kansallista yhteenkuuluvuutta sekä myös ristiriitoja. Ennen vanhaan sekä Serbiassa ja Kroatiassa kirjoitettiin serbokroatiaa (tosin kroaatit latinalaisilla ja serbit kyrillisillä aakkosilla) ja puhuttiin serbokroatian murteita. Nykyisin kummallakin valtiolla on omat kielensä. Skandinavian mailla on eri kirjakielet, vaikka näiden kielten sisäiset murre-erot ovat usein paljon suuremmat kuin kirjakielten sinänsä, kun taas Sveitsillä, Itävallalla ja Saksalla on yhteinen kirjakieli. Saksan murteiden puhujilla on suuria vaikeuksia ymmärtää toisiaan.

Yhdenlainen kummajainen on Tornionjokilaakson meän-kieli, jolla on virallinen asema Ruotsissa. Kyseessä lienee suomen murre, jota puhutaan myös Suomen puoleisessa Tornionjokilaaksossa, mutta jolle on luotu oma kirjakieli.

Ja aiheen varsinaiseen otsikkoon: Kuuntelen ylen ykköstä (minulle yle radio yhtä ei ole olemassa), joskus radio Vegaa ja Classic FM:ää, jos ykkösen puheputket alkavat puuduttaa.

Johannes kosketti suurta aihetta mainitessaan nimen August Ahlquist.

Ahlquist oli oman aikansa auktoriteetti suomenkielen suhteen.
"Minä elän" olivat kuuluisan suomalaisen kirjailijan ja runoilijan viimeiset sanat. Hän kuoli nuorena sen aikaisen sanonnan mukaan hullujenhuoneessa. Sairaus iski sen jälkeen, kun August Ahlquist oli arvostellut hänen tuotantoaan. Useimmat jo varmaan arvaavatkin kenestä kirjailijasta on kysymys, mutta sanon hänen nimensä kuitenkin vielä tässä: Aleksis Kivi. Kiven synkän masennuksen sanotaan alkaneen Ahlquistin kritiikistä hänen tuotantoaan kohtaan.

kritiikki on purrut ennenkin

Johannes kirjoitti:Kuuntelen ylen ykköstä (minulle yle radio yhtä ei ole olemassa), joskus radio Vegaa ja Classic FM:ää, jos ykkösen puheputket alkavat puuduttaa.

En tiedä, onko uusi näkemys vanhaan aiheeseen, mutta voisi olla dramaturgin paikka niitten puheohjelmienkin työryhmässä. Kun vertaa esim teeveen luonto-ohjelmiin, joissa käytetään ammattipuhujia, on ero melkoinen. Toki kuvalla on suuri osuus vastaanoton helppoudessa. Dramaturgiallahan ne musiikkiohjelmatkin saadaan/saataisiin kiinnostaviksi. Lauantain toivotut on hyvä esimerkki.

Raumalaiset ystäväni pitävät tiukasti kiinni siitä, että paikkakunnalla puhutaan "Rauma giält", siis kieltä, ei murretta. Kun täällä tuntuu olevan kielten tuntijoita paikalla, niin pyytäisin selkeää linjanvetoa kielen ja murteen välillä. Mikä tekee kielestä kielen ja mikä jää vain kielen alalajiksi, murteeksi?

Esimerkiksi skånessa puhutaan siten, että se kuulostaa enemmän tanskalta kuin ruotsilta mutta kait sitä ruotsin murteena pidetään. Mitä siitä puuttuu, ettei se olisi oma kielensä? Myös eteläisessä Virossa ovat vanhat murteet nouseet uuteenkukoistukseen ja võron kielestä on julkaistu oppikirjojakin ja sitä opetetaan koulussa. Olen sitä võroakin muutaman viikonlopun opiskellut ja havaillut, että sen verbisysteemi poikkeaa selvästi viron kielestä. Opettajani mukaan se olisi muuten oma kielensä mutta standardointiorganisaatioiden mukainen koodi puuttuu. Siis se, joka meillä taitaa olla fi.

Ennen kuin kielentuntijat pääsevät sanomaan miten oikein on, arvaan.

Kuulostaisi loogiselta, että kieleksi sanotaan sellaista merkkijärjestelmää, jota varten on laadittu oma kielioppinsa. Skånen murteellakaan sitä ei ole, mutta Hannu Heino on laatinut sellaisen raumangiälelle.
En ole varma tästäkään, mutta muistaakseni H. Heino sanoi kerran, että on oikein sanoa raumlaine miäs ja pitää sanoa raumlainem boik. Siis rauman kieliopin mukaan. Jos tuo kielioppisääntö pitää paikkansa, niin silloin murteet ovat sellaisia kielenosia, joilla ei ole omaa kielioppia.

olisi mukava kuulla mitä asiantuntijat sanovat

Olen 18-vuotias, 88 syntynyt abiturientti. (kyllä, se on mahdollista.)

Ennen kuuntelin suunnilleen kaikkia radiokanavia. KissFM, NRJ, Nova, Sputnik , City jne...

Loppujen lopuksi kyllästyin jokaisen kanavan levyjukkien tylsiin, loputtomiin ja joutaviin selityksiin aivan turhista asioista mainosten/musiikkipätkien välissä.

Kerran istuessani bussissa (taisin olla kahdeksannella luokalla) säätelin vanhan kännykkäni radiovastaanotinta. Löysin kanavan, josta tulvi rauhallinen ja asiallinen haastattelu. Ja jostain syystä jämähdin sille kanavalle. Kyllä asiaohjelma aina turhanpäiväiset löpinät mainosten välillä voittaa. Kanavan klassisesta musiikista en tosin pidä, mutta en myöskään inhoa sitä.

Siitä bussimatkasta lähtien olen kuunnellut vain (tai ainakin enimmäkseen) ylen ykköstä ja aijon jatkaa samaan malliin, miksi vaihtaa sivistävä asiaohjelma turhuuteen?

Abi-06 kirjoitti:Olen 18-vuotias, 88 syntynyt abiturientti. (kyllä, se on mahdollista.)

Ennen kuuntelin suunnilleen kaikkia radiokanavia. KissFM, NRJ, Nova, Sputnik , City jne...

Loppujen lopuksi kyllästyin jokaisen kanavan levyjukkien tylsiin, loputtomiin ja joutaviin selityksiin aivan turhista asioista mainosten/musiikkipätkien välissä.

Kerran istuessani bussissa (taisin olla kahdeksannella luokalla) säätelin vanhan kännykkäni radiovastaanotinta. Löysin kanavan, josta tulvi rauhallinen ja asiallinen haastattelu. Ja jostain syystä jämähdin sille kanavalle. Kyllä asiaohjelma aina turhanpäiväiset löpinät mainosten välillä voittaa. Kanavan klassisesta musiikista en tosin pidä, mutta en myöskään inhoa sitä.

Siitä bussimatkasta lähtien olen kuunnellut vain (tai ainakin enimmäkseen) ylen ykköstä ja aijon jatkaa samaan malliin, miksi vaihtaa sivistävä asiaohjelma turhuuteen?

Kuulostaa hienolta. Ikärakenteen terveenä pitämiseksi juuri sinun kaltaisia nuoria tänne pitääkin saada. (tarkoitan lähinnä marginaalista YLE Radio 1:sen kuulijakuntaa.)

Emme ole silti "helppoja" tyyppejä mekään. Varsinkaan täällä foorumin puolella. Ainakaan minä.

Naumanen, joka on Ahlaisten silakkakaravaanari, on "kaikkien kaveri, -teiden tukko."

Otsikoin kirjoittamisesta ja soittamisesta lisänä...

Sillä tännekin kirjoittaa harvahko, ja onkin aiemmin esitetty,
josko olisi mahdollista karsia ylimääräisiä kirjautumisia pois.
Toihan tämänkin aiheen aloituksen jälkeen uudistus,
jossa poistui "nimettömänä" kirjoitukset...

Eri kontaktiohjelmiin soittavat myös enimmäkseen samoja
ääniä, jotka usein kysyvätkin tunteeko juontaja soittajan...
Tämä vehmaalainen harrastajarunoilija Jukka Varjonen
esim. on tunnistettu soittajaääni radiossa.
Taas eilen olivat varpaisillaan Lukupiirissä kun Varjonen soitti...

Sitten nettiyhteyksiin näkyy olevan vielä vähemmän innokkaita
kuuntelijayhteydenottoja, mitenkähän niitäkin saisi lisättyä.
Ei yksin radiokuulutukset näytä yhteyksiä lisäävän...

Abi-06 kirjoitti:Olen 18-vuotias, 88 syntynyt abiturientti. (kyllä, se on mahdollista.)

Tervetuloa vain poika joukkoon. Kyllä täällä pärjää kun on asioista sopivasti vaan ei liikaa perillä. Toisin kun ylioppilas-kirjotuksissa, joissa on parasta tietää kaikki. Ykösen kuuntelijat ne ovat velmua porukkata, joskus kyllä kovasti vasemmalle kallellansa mutta huolellisia ja tarkkaavaisia kansalaisia.

Puliukko kirjoitti:Ykösen kuuntelijat ne ovat velmua porukkata, joskus kyllä kovasti vasemmalle kallellansa mutta huolellisia ja tarkkaavaisia kansalaisia.

Tekee myös hyvän vaikutuksen jos osaa pysyä syrjässä asiasta, siis Ylen ykkösen asioista yleensä ja keskustelun ostsikosta erityisesti. Silakoista pitää muistaa mainita noin joka toisessa viestissä.

Suuperttiäkään ei pidä unohtaman ja pitkiä virkkeitä pitää kutoman. Ja ainahan jotain rutinan aihetta löytyy, josta voi mieltään purkaa tälle palstalle.
Siispä tervetuloa iloiseen sakkiimme.