YLE Radio 1

Anteeksi 'pianovirheet'edellä:Nimi-erkki, lisää ajatusviiva 'omia' -sanan jälkeen, ja terveen järjen, ei härjen. Kas kun tällä palstalla on pari tosikkoakin, jotka eivät näe metsää puilta.

Missä viipyvät Tero Heinäsen vielä 90-luvullakin vanhaa systeemiä ylistäneet reportaasit? Tero ei antanut periksi, vaikka neuvostojohto jo luovuttikin. Tero eetteriin ASAP!

Onko Sovjetti Matti sama kuin Matti?

Oletko uusi käyttäjä vai rekisteröidyitkö uudella nimellä selventääksesi ideologista viitekehystäsi?

Naurettavaa itsesensuuria.
Punainen heinäkuu sarjasta saa sen käsityksen,että 1970-luvulla tälläiset radio-ohjelmat hallitsivat ihmisten ajattelua.Poliittisia radio-ohjelmia kuunneltiin hyvin vähän.
Suomenkansa on aina inhonnut ylhäältä tulevaa aivopesua,niin 1930-luvulla ,kuin 1960 ja 1970-luvulla kuin myös nykyään.Oltiin kiinnostuneita Lasse Virenin Isänmaallisista juoksuista.Inflatio oli 5% ja palkat nousivat vuodessa 10%.Elintaso nousi kohisten.Joka perheessä alkoi olemaan auto.
Kun TV:ssä esitettiin Hollywood-elokuva,sillä oli 1.200.000 katselijaa.
Joka viikko esitettiin kaksi Neuvostoliittolaista pitkää elokuvaa.Niillä oli vähän katselijoita.TV-kriitikot antoivat niille viisi tähteä,mutta yleisö inhosi tälläistä kätkettyä ropakantaa.
Ennen eduskuntavaaleja Pravda ja uutistoimisto Tass hyökkäsivät lähinnä Kokoomusta vastaan."Suomessa on tiettyjä piirejä,jotka haluavat muuttaa Suomen ja Neuvostoliiton lämpimiä,ystävällisiä ja luottamuksellisia suhteita".Kokoomus sai murska voiton.Kommunistien kannatus putosi 50 paikasta 20 paikkaan.
Kaikista asioista sai vapaasti keskustella ja kirjoittaa.Ei Suomen perustuslaissa ollut sellaista pykälää,joka tämän olisi kieltänyt.
Suomettuneita,Finnlandisieren olivat eräät politikot,johtavat kustantajat ja eräät sanomalehdet ja Yleisradio.Näillä oli oma hiekkalaatikko-leikki,nokkimisjärjestys,jota kansa inhosi.
Jos itsesensuuri,rähmälläänolo meni naurettavuuksiin,ainakin pilapiirtäjä "Kari" irvisteli Kekkosta ja ystävyys-liturgiaa.
TTA.

T.T.Anttila. kirjoitti:Kun TV:ssä esitettiin Hollywood-elokuva,sillä oli 1.200.000 katselijaa. Joka viikko esitettiin kaksi Neuvostoliittolaista pitkää elokuvaa.Niillä oli vähän katselijoita.TV-kriitikot antoivat niille viisi tähteä,mutta yleisö inhosi tälläistä kätkettyä ropakantaa.

Tuo alkaa olla jo melkoista propagandaa itsekin, eikö? Älä nyt hyvä mies sotke neuvostoliittolaisia elokuvia tähän soppaan, jooko? Ainakin minun arvoasteikolla nuo leffat ovat olleet hyvin usein kärkipäästä (Tarkovsky, Dovshtenko, Shukshin jne). Ja ne kestävät edelleen uusintakatselua.

Kyllä maailmaa kannattaa tarkailla hieman laajemmalla objektiivilla..

T.T.Anttila. kirjoitti:Kun TV:ssä esitettiin Hollywood-elokuva,sillä oli 1.200.000 katselijaa. Joka viikko esitettiin kaksi Neuvostoliittolaista pitkää elokuvaa.Niillä oli vähän katselijoita.TV-kriitikot antoivat niille viisi tähteä,mutta yleisö inhosi tälläistä kätkettyä ropakantaa.

Elokuvien katsojamäärä ei ole laadun tae. Romaanien myyntiluvut eivät paljasta niiden laatua.

Lisäksi, Hollywood-elokuvat ovat aivan yhtä täynnä "ropakantaa" kuin muutkin elokuvat. Paitti tietysti T. J. Särkän absoluuttiset suomielokuvat.

Haluan lausua jo kuukauden tässä vaiheessa suuren kiitoksen koko YLE Radio 1:n väelle ja ohjelmistopäällikkö Minna Lindgrenille erityisesti. En tiedä, onko hän idean isä tai jopa äiti, mutta juuri tämän tapaisia räväköitä ja silti asiallisia tempauksia tarvitsemme. Itse idea ei vielä riitä. Tarvitaan myös toteutus ja siinä koko kaarti on toiminut mahtavasti. Kuuntelijana tunnen itseni etuoikeutetuksi.

Taanila pohti viime Sävelhartaudessaan sitä, onko tämä vähän liiankin iso kakku kerralla hotkaistavaksi. Itse en ole neuvostoinfoähkyä vielä saanut, jokunen lähetys on tosin nauhalla vielä odottamassa. Heinäkuu lienee kuukausista parahin tämmöiseen mässäilyyn.

Tuntuu jotenkin sopimattomalta tälläisen hehkutuksen jälkeen nostaa yhtä ohjelmaa ylitse muiden. Malliset, Lehesvirrat, Taanilat ja Luotoset ovat minulle aina olleet kuin vettä kuihtuneelle, mutta varsinaiseksi klassikoksi muodostui tunti Eri Klasin seurassa eilisiltana. Tulen aina muistamaan Punaisen Heinäkuun vuonna 2005 ja hapansilakkapurkin.

Eri Klas - muusikon elämää "meillä Neuvostoliitossa" Keskiviikkona 20.7. klo 11.00 - 11.55, toinen lähetys torstaina 21.7. klo 21.00 Siperiasta maailmalle matkannutta kapellimestaria puhuttaa Outi Paananen. (Teen ehkä tämän nauhoituksen kuuntelemisesta jouluperinteen.)

tota



on se vaan hurjan kiva seurata

1) lähihistoriaamme

2) asenteitamme siihen

Taitaapi kesädepiskin taintua!

OIKKEM PAL KIITOKSII KAIKIL!

Kuinka Yle Radio 1 voikaan olla noin mahtava ohjelmien tuottaja kuin tänäänkin tuli koettua. Aivan mahtavaa kertakaikkiaan.

Nimittäin analyyttistä tarinaa "punakoneesta", haastateltavana Rauno Korpi.

Mitäpä siitä enempää, muuta kuin kiitos. Iso kiitos. Suljetun järjestelmän totalitäärisesti valmennettu taiturimainen "punakone" sai siinä ansaitsemansa urheilullisen/oikeutetun kunnioituksen.

Se, kuinka tuohon tähänkin päivään mennessä saavutettuun ylivoimaisuuteen päästiin, -sai myös kritiikkinsä.

Hieno ohjelma.

Kun se päättyi, -piipahdin Radio Suomen puolella, jossa Puhelinlangat laulaa, -lauloi Songilon voimilla: "Vapauden kaiho soi."
Paremmin ei voi osua kahden kanavan toisistaan tietämätön synkrooni.

kritiikki kirjoitti:Kuinka Yle Radio 1 voikaan olla noin mahtava ohjelmien tuottaja kuin tänäänkin tuli koettua. Aivan mahtavaa kertakaikkiaan.

Samaa mieltä kuin kritiikki ja nimiErkki. Ylelle suurkiitos. Tämä korvaa jatkuvien uusintojen aiheuttamaa kärsimystä.

Älkää liikaa kehuko hyviä puheohjelmia. Kohta tulee joku vänkymään lisää levyjen soittoa radioon.

Matille (+ muut Punaisen heinäkuun kiittäjät). Parhaillaan (ma 25.07.05 klo 12++) Hannu Taanila, on seurannut keskustelupalstaamme! Matille: pelkkä levyjen soittaminen kuuluu ylen suosittuun Suomi-radioon, jossa ilmoitetaan vartin päästä tulevasta puheenaiheesta tuon tuosta, soitetaan sillä välin ylhäältä annetusta listasta /= suosituimmat, soitetuimmat. Myös uutisia lähestyttäessä soitetaan melusaastelevua viimeiseen saakka, jopa äänimerkin päälle. Meidän ykköskansan levyt ovat sentään sortteerattuja.

Eksyin Matin repliikistä harhailemaan, edelleen odotan, mitä hyvää Punaisen heinäkuun pohjalta. Älykkäiden toimittajien ujutus byrokratian rattaisiin kuuntelijoiden iloksi. Parastaikaa lopetin Antero Alpolan Muistelmat alkuvuosilta. Radio tulee lähelle (TV-tä ei). Punaisen heinäkuun anti on osa lapsuuttani, varhaisnuoruuttani ja aikuisuuttani. Muistakaa kirjoittaa Lenin-museoon muisteluksianne Neuvostoliitosta (itselläni on jo muisto Pietaristakin, metrohavainnot).'Näin naapurissa' jatakukoon ykkösessä (makupaloja ottavat tietty myös maakuntaradiot = Suomi - itseäni muualta Hämeeseen muuttaneena inhottaa väistämätön paikkakuntakytkös - kuuntelisin mieluummin puheväliköt pohjois-itä-koillisesta). Kiitos Hannu Taanila, ..minä olin kanttorin poika, siis...). Kiitos ylen ykkönen, viimeisin linnakkeemme. Punainen heinäkuu - meissä on ainakin riksruotsalaisten ystävieni mielestä uskomattoman paljon slaavilaista - punaistako? lue vanhat klassikot. Yhteistä ainakin sienet.

jep,

on hauskaa lukea nykymouhojen uhoa ja jälkiviisastelua tälläkin foorumilla. suomeen tuntuu mahtuvan aina yksi totuus kerrallaan.
vastenmielisintä mielestäni on sen neuvostolehtikatsausta lukevan sedän narrimainen ja alentuva tyyli, jos tyyppi on vielä vedossa parinkymmenen vuoden kuluttua, se varmaankin naukuu hesarin usa:a ylistäviä juttuja, tai radiomainoksia samalla tavalla.

Sovjetti Matilla ei ole mitään muuta tekemistä nimimerkki "Matin" kanssa, kuin nimi. Ideologia ei suuntaudu entiseen itään, enkä myöskään kannata maailmanvallankumousta. Lähinnä nämä ohjelmat aiheuttavat
"selkäkeikkanauruja", siis positiivisessä mielessä.
Rähmällään oltiin ja propaganda puri suomalaiseen -70 luvulla, sitä on turha kenenkään, edes Leena Pakkasen kieltää.
Erityisesti sosialistisen Nukku-Matin toilailut Pikku Kakkosessa jäivät mieleen, vaikka olenkin itse enemmän Noppa-sukupolvea...

Taanila, kaikilla asioilla on kaksi puolta. Valkoinen terrori kontra punainen terrori. Kumpaakaan ei voi järjellä perustella, vai onko mielestäsi oikeutetumpaa ampua se riistoporvari kuin punikki? Mutta eihän tämä liity toisaalta tähän aiheeseen keskusteluun vanhasta neukkulasta.
Amerikkalaisuus ei ole sen ihailtavampaa, kuin neuvostotoikkarointikaan.
Kumpaakin tärkeämpää on ihailla suomalaisuutta, Suomen luontoa, sen heimoja, sapuskaa ja jopa kansalaisten, mukaan lukien sinun, erilaisia katsantokantoja. Ja puhuessasi Ollin pakinoista, negatiivinen neuvostokäsitys oli vallalla 25 vuotta, positiivinen ihailu 40 vuotta. Mutta on mielestäni hyvä, ettei periaatteista luovuta, sinä olet siitä mainio esimerkki. Apropot, antaa kaikkien kukkien kukkia, kukkia vaan...