YLE Radio 1

Todellakin loistavasti näyteltyä ja muutenkin inhimillisempää tuo Aunen kuvaus verrattuna Edvin Laineen tulkintaan. Ja suorastaan raaka tuo Akselin suorittama raiskaus. Täytyisi melkein tarkistaa kirjasta kuin tuo meni, vaikka väliäkös tuolla, olkoon tämä luvallista tulkintaa. Viime minuuteilla korviin sattui nuorten terveyhdykset toisilleen: moi - moi. Tuo taisi olla kyllä Leena Landerilta lipsahdus väärältä aikakaudelta.

"Moi" tosiaan hätkäyttää.

Kun ajatellaan 1800-luvun työkansaa, niin heidän piirissään käsiteltiin tuskin kovin korkealentoisia moraalipohdintoja. Ja kun muistetaan, että kovaosaisimmat ovat usein myös julmimpia, niin pitää vain kiittää Pohjantähden tekijöitä siitä, että vapauttavat Linnan tekstin työväennäyttämöiden valheellisesta kirkasotsaisuudesta. Aunen raiskaus hiljensi, vaikka media syytää julmuuksia suoranaiseen tappotahtiin.

Kun luin tuon LasseRin kommentin siitä, miten 3. osa päättyy, piti kuunnella uudelleen, mikä ehkä LasseRinkin pitäisi tehdä, sillä se päättyy juuri niinkuin kirjassakin: "tälläkin vuosisadalla syödään mun tietääkseni". Pidän tätä Jussille tyypillisenä repliikkinä.
Ja Akselin kurittomuudesta: ei Akseli ollut kuriton, vaan itsepäinen, ei halunnut antaa löytämäänsä närhinsulkaa pikkuveljelleen - edes hetkeksi. Jussi yritti selkäsaunalla saada poikansa vain TOTTELEMAAN itseään ja - Almaa. Ainakin kirjassa selkäsaunaa edeltää Jussin repliikki: "kuulikkos sinä mitä äite sano?", kun Alma oli Akselilta pyytänyt, että "anna nyt toisenkin pitää sitä vähän". Tähän Akseli: "en anna, se on kerran minun".
Ja opettajan antama selkäsauna: ei ollut kysymys kurittomuudesta tai tottelemattomuudesta, - no ehkä siinä mielessä tottelemattomuudesta, että Akseli ei pyytänyt "toveriltaan" anteeksi, vaikka opettaja käski, vaan ennen kaikkea OIKEUDENMUKAISUUDESTA. Akseli koki, ettei voi pyytää anteeksi, koska ei ollut tehnyt mitään "väärää". Iso poika oli laskenut Oskun vuorolla ja Akseli otti oikeuden omiin käsiinsä.

Arvo Konservatiivi kirjoitti:Kun ajatellaan 1800-luvun työkansaa, niin heidän piirissään käsiteltiin tuskin kovin korkealentoisia moraalipohdintoja.

Oho, Arvo taitaa provota tahallaan. Eihän tuo tietenkään pidä paikkaansa. Kyllä siellä oman kulttuuriympäristön luomissa puitteissa käsiteltiin taatusti korkeitakin moraalisia pohdintoja. Toista se on tänä päivänä. Porvarihallituksen aikana moraaliset pohdinnat eivät ole mielestäni kovin moraalisia.
Noo', miten sen nyt ottaa. Pohditaan vanhusten murhaamista, johon mm. arkkiatri Risto Pelkonen on esittänyt lievemmän vaihtoehdon: "vanhukset voitaisiin nukuttaa." Ei siis tappaa, mutta koomaan perkele, semmosta se arkkiatri ehdotteli. Lopetuspilleriä Pelkonen piti julmana. Voi hyvä ihme mihin olemme menossa.

Ja kun muistetaan, että kovaosaisimmat ovat usein myös julmimpia,

Kyllä sinä muistat väärin. Minulla on ihan päinvastainen käsitys, jonka historiakin osoittaa ja tunnustaa. Ne olivat Arvo, hyväosaiset jotka ovat osoittautuneet julmiksi. Suomen historiassa kovaosaiset olivat uhreja.
Toki sota tuottaa julmuutta, mutta kovaosaiset olivat julmuuden määrässä vain vähäisiä kokonaisuudessa.

niin pitää vain kiittää Pohjantähden tekijöitä siitä, että vapauttavat Linnan tekstin työväennäyttämöiden valheellisesta kirkasotsaisuudesta.

Noo', valheelliseksi väittämäsi on vasta edessä radiokuunnelmassa. Uhrit ovat mullaksi muuttuneet.
Kyllä Väinö Linnan teoksella on perus-sanoma, jota yksikään tekijä ei voi raiskata.

Läheisen sukulaiseni vinkkeli oli tällainen: hän syntyi vuonna 1900. Ainoa tytär perheessä vaikka lapsia muuten riitti tarpeeksi asti. Hän luki ihanteellista kirjallisuutta. Sitä oli saatavilla. Toisekseen kun hän torpan seinän takana istui ja luki Välskäreitä, tuli äitinsä häntä komentamaan töihin. Ei ollut vuosilla pilattu tuo tyttö vielä. Mutta hän oli kuin Kivivuorelta, tuleva miehensä taasen kuului alempaan sakkiin, oli rengin poika, maaton ja karjaton. Mies kuoli sairaana muutama vuosi leiritysten jälkeen. Ehtivät kuitenkin saada tyttären.

Siinä torpassa luettiin sanomalehteä ja väki kävi kuulemassa, mitä tapahtuu maailmalla. Koulussa tyttö oli etevä mutta koulun jatkaminen oli tietysti mahdoton unelma.

Minäkään en oikein tuohon kovaosaisimpien superlatiiviseen julmuuteen usko. Sen sijaan koen hyvänä, että Linnan tekstiä tulkitessa siitä karistetaan kaikki päälle ympätty kiilto. Ihminen se on ihminen siellä alhaallakin eikä hänen elämänsä ole vailla negatiivistakin sisältöä.

Enpä ole kovaosaisimpien superlatiivisesta julmuudesta puhunutkaan. Sosiaalihistoriassa on kautta Euroopan, luultavasti kautta maailman, huomattu tämä vakio: 1800-luvun ryysyköyhälistö Pietarista Lontooseen oli toisilleen sangen julmaa. Nälkäisen suusta oltiin valmiit viemään "se viimeinenkin leipäpala". Poikajengit pahoinpitelivät toisiaan, joskus kuoliaaksi asti. Naisten ja tyttöjen pahoinpitely, mukaanlukien raiskaukset, olivat arkea.

Suomalainen vastine oli torppareitten, mäkitupalaisten ja muun maattoman väestön maailma - kunnes maa alkoi kaupungistua. Suomalainen agraarielämä oli tilastojen valossa sangen väkivaltaista. 1900-luvun hyvinvoinnin myötä rauhoituimme ja siistimme tapojamme.

Kun sosiaalihistoriallista tutkimusta lienee suomenkin kielellä joka kunnan kirjastossa, niin suosittelen asiaan perehtymistä. Viime vuosisadan taitteen olot kun näyttävät kiinnostavan.

Pahoittelen Pohjantähti-asian "ohi keskustelemista". Poistun häpeämään.

Arvo Konservatiivi kirjoitti:Enpä ole kovaosaisimpien superlatiivisesta julmuudesta puhunutkaan.
Pahoittelen Pohjantähti-asian "ohi keskustelemista". Poistun häpeämään.

No, mutta tuo oli sanomaltaan perustellumpi, kuin edellinen. Keskinäistä julmuutta tietysti esiintyy kaikissa kansankerroksissa, varakkaimmissakin.
Samalla toimialalla toimivat yrittäjäporvarit ovat aina olleet tukkanuottasilla keskenään, milloin eivät ole kartellia keksineet.
Kovaosaisten keskinäinen julmuus on silti jotenkin ymmärrettävää. -Ikävää, mutta ymmärrettävää.
Minä poistun sitten samasta syystä häpeämään.

Välillä tulee sanottua jotain jota ei tarkoita sellaisena kuin minä lukija sen käsittää. "Superlatiivinen julmuus", kunha tartuin sanaan "julmimpia". Oman juttuni voisi poistaa kokonaan, jos niin olisi vielä mahdollista tehdä. Syyt julmuuteen ovat tietenkin olemassa. Minua on vaivannut viestini, mutta siellä se nyt vain on.

Olikohan Akselin ja Elinan Häävalssi (Heikki Aaltoila) oikeudenomistajat tyytymättömiä teostokorvauksiin, kun ei kuulunut häissä.
Oli siellä viulua ja urkuharmoonia, mutta valssi oli eri.

Noo', piruakos minä siittä, mutta onkoos tässä jonkunlainen linkki nykyajasta, noihin entisiin aikoihin.
Meinaan, että kun on semmonen sanonta kun: "Ennen oli kaikki paremmin."
Meinaan, ettei ne niinku nykypäivänä olis, vähän niinku se kuunnelman kartanon paroni,- noi Akselin ja Elinan Häävalssin oikeudenomistajat meinaan.

Pensseli kirjoitti: Viime minuuteilla korviin sattui nuorten terveyhdykset toisilleen: moi - moi. Tuo taisi olla kyllä Leena Landerilta lipsahdus väärältä aikakaudelta.

Minun mielestäni tämä "moi" löytyy kirjastakin. En nyt muista mistä yhteydestä, enkä nyt ehdi selata ja etsiä, mutta jos kyseessä on lipsahdus niin se on mielestäni Linnan eikä Landerin.

Akselin ja Elinan häävälssi
Aiheetta enempään, mutta miksi sen olisi pitänyt olla Aaltoilan säveltämä valssi, jonka tahdissa A ja E tanssivat? Emmehän me edes tiedä minkä valssin, mutta ei ainakaan Aaltoilan säveltämän.
Ja toinen kommentti: Aunen "raiskauskohtaus" ei kirjassa (minun tulkintani) mukaan ole ihan niin raju, kuin kuunnelmassa - raju kumminkin, ja voihan sen - varmaan oikeutetusti - dramatisoija Leena Lander tulkita näin kuin on sen kuunnelmaan käsikirjoittanut.

Voi(n) hyvin tulkita, että Aune oli Akselille objekti, mutta mihin perustuu käsitys - tai tulkinta - että hän olisi ollut Oskarille jotain muuta - nuori, iloinen tyttö? Minusta ei kirja eikä kuunnelmakaan tue tällaista tulkintaa.

t6aa kirjoitti:Akselin ja Elinan häävälssi
Aiheetta enempään, mutta miksi sen olisi pitänyt olla Aaltoilan säveltämä valssi, jonka tahdissa A ja E tanssivat? Emmehän me edes tiedä minkä valssin, mutta ei ainakaan Aaltoilan säveltämän.

Eipä tietenkään olisi pitänyt. Nehän ovat kaksi erillistä teosta,- sekä kirja, että sävellys.
Ne ovat kuitenkin yhteen liimatut tänä armon vuonna- 2009 Molemmilla on tietysti omat teostolokeronsa,
mutta,,,,,,- en minä tiedä. Aksun ja Ellun häävalssi kuullaan, uskoisin Aikamiespoika Pekon elokuvaversiossa kirjasta Täällä Pohjantähden alla, kuitenkin noo',- korkeimmalla kukkulalla..
Ehkä siinä kuitenkin on ollut rahoista kiinni, mikä olisi kaikkein loogisin selitys nykyaikana.

Hörhö > "t6aa" / 16.9.09 [4] >
Tsiikaa tekstiin 25.8.09 - 17:55 [2] / Kuunneltavissa
--->