YLE Radio 1

Silmiini osui tilasto, jonka mukaan musiikin osuus Ykkösen lähetysajasta on pudonnut muutamassa vuodessa 67:stä 53:een. Tämä on aika radikaali vähennys. Ilmeisesti taustalla on ainakin jossakin määrin musiikista maksettava hinta, mutta samassa tilastossa todettiin, että tekijänoikeusmaksut ovat häviävän pieni murto-osa kanavan kuluissa.

Puheohjelmista osa on kiinnostavia, mutta minusta puheenpälätystä on aivan liikaa ja hyvää, haastavaa musiikkia todella vähän.

Olen monesti miettinyt sitä, miksi Ykköseltä tulee niin vähän nykymusiikkia. Siihen nähden, mikä mediaprofiili Suomessa on sellaisilla säveltäjillä kuin Sallinen, Salonen, Saariaho tai Lindberg, nykymusiikki melkein kirkuu poissaolollaan radion ohjelmistossa - tai se on tungettu jonnekin myöhäiseen iltayöhön, pois tuulettamasta radion rokokoopölylaskeumia.
RSO:n konserteissa tulee käytyä aika usein ja niistähän nykymusiikkia menee jonkin verran radioonkin, mutta muuten minusta Ylen Ykkönen voisi todella skarpata. Laadukasta jazzia radiossa on hyvin vähän, taiteellisempaa rockmusiikkia ei ollenkaan, vaikka näiden kuuntelijat ovat usein niitä, jotka muutenkin ovat laajemmin kiinnostuneita kulttuurista ja siksi ymmärtääkseni juuri sitä väkeä, jolle Yle Radio 1 on suunnattu.

Ykköseltä tulevasta musiikista noin puolet lähetetään yöllä (24.00-6.00). Tämä tauoton klassinen soittorasia lasketaan mukaan kanavan 53 prosentin musiikkiosuuteen. Tosiasiassa musiikkiohjelmien osuus ykkösen ohjelmista kuuntelijoiden valtaenemmistön valveillaoloaikana (6.00-24.00) on vain kolmasosa eli kuutisen tuntia. Ja öistä soittorasiaa seuraavien kahden tunnin aikana tulee ykköseltä musiikkia n. 1,5 tuntia eli kanava lähettää keskimäärin ruhtinaalliset 4,5 tuntia musiikkia klo 8.00 ja 24.00 välisenä aikana, mikä on prosentteina runsaat 25. Kevyen klassisen, kansan- ja viihdemusiikin osuus on viime vuosien aikana lisääntynyt ykkösen musiikin kokonaistarjonnasta, jonka osuus oli 67% ennen "radiouudistusta".

Neljättä valtakunnallista kanavaa odoteltaessa voisi puheohjelmia (esim. kontaktiohjelmia) siirtää radio Suomen puolelle. Näin saataisiin lisää lähetysaikaa myös ns. haastavammalle musiikille.

Kannatetaan!

Rokkia ei Suomessa kuule millään kanavalla, ja se on tosi suuri puute.

Ennen eestiläiset katselivat Virossa Suomen tv-kanavia, mutta nyt osat ovat vaihtuneet ainakin tuolla radion puolella.

Kuunnellakseen joskus edes jotain rokkia, on suomalaisen mentävä Viron kanaville, jossa rokki usein soi.

Minä kuuntelen mieluusti virolaista perinnemusiikkia ja siihen perustuvaa uudempaa tuotantoa (esim. Vägilased).

Ja mikä parasta, ohjelma kuuluu paitsi autoradiolla, niin myös internetissä häiriöttömänä (älkää kertoko Teostolle!). Suosikkiasemani on Radio Elmar, joka lähettää pelkästään virolaista musiikkia. Klassika Raadiosta tulee paljon hyviä puheohjelmia.

Leonina societas kirjoitti:Rokkia ei Suomessa kuule millään kanavalla, ja se on tosi suuri puute.

Ei pidä paikkaansa. Rock-musiikkia tulee monilta eri kanavilta. Vähemmän tietysti kuin listapopiskelmiä, mutta ei tarvitse monta kanavaa rullata kun jo kuuluu rockiakin.

VeHy osasi tuossa viestissään nimetä, mitä kanavia Viron radiosta on kuunnellut. Minä en muista nimiä, mutta meno on silloin ainakin ollut niin kovaa, että kuin piristysruiskeen olisi saanut.

Rokkia kyllä Suomestakin kaipaisin, vaan on kai sitten ollut huonoa tuuria, kun niin harvoin missään kuulee.

Joitakin huomioita olen myös tehnyt. Esimerkiksi Novalla en ole koskaan kuullut soitettavan Elvistä; ei taida kuulua kanavan musiikilliseen linjaukseen. Rauli Badding Somerjoen musiikkikin on Novalle kelvannut vain toisen esittämänä. Dannyakin on Novaan haastateltu, muttei ole musiikillisesti laulujaan koskaan siellä esittämään kelvannut.

No, pitää sitä kai asemansa paremmin valita ja Novaa kuuntelenkin nykyään yleensä enää vain tuutumusana kelloradiosta siivittämään nukahtamista. (Ei kerrota Novalle, sillä lopettavat muuten unimusiikkini.)

Mutta tuo Elviksen ja muiden klassisten idolien kohtelu kyllä pännii! Niin mielellään kuuntelisi välillä myös tuota vanhaa rock'n'rollia niin ulkomailta kuin Suomestakin vaikkapa Hurriganesien esittämänä.

Vaan onpa vain tyydyttävä siihen asti tähän tarjolla olevaan nyyhkymusaan, joka välistä kyllä viihdyttää, mutta vain harvoinpa kiihdyttää.

Kuunnellessani vähän aikaa sitten korvalappustereoista radiota sain nauttia harvinaista herkkua Uriah Heepin Easy Livin'in soidessa.

Mutta ei soinut Ylen kanavilla, vaan Metro-FM:ssä...

Jo vuosia olenkin haaveillut siitä, että saisimme edes yhden valtakunnallisen rokkikanavan Suomeen.

Hei, Leonina Societas, mikä on suosikkisi rock-musiikin joukossa?
Itse olen teini-ikäisestä lähtien pitänyt U2:sta. Toki minulla on muitakin suosikkeja, mutta Bonon kuva minulla on seinälläkin.

Sanotaanko näin, että rytmi on erittäin tärkeää ja rytmiä on kaikessa. Sanoissakin on rytmiä, ja vaihtelen usein jopa sanojen paikkaa saadakseni kirjoituksenikin soimaan paremmin. Eikä vain pelkästään korvilla tavoitettava rytmi, vaan myös kuvallinen ja silmillä tavoitettava rytmi on tärkeä. Olen aina tiennyt soittavani, piirtäväni ja jopa maalaavani kirjoittaessani, sillä taide ja itseilmaisu on ainakin minulle elintärkeää.

Ja samalla tavoin kuin kaikessa muussakin, myös varsinaisessa musiikissa rytmi on hirveän tärkeää. Aivan niin kuin hyvä teksti tai runo, myös hyvä musiikki rullaa ja kulkee eteenpäin tauko- ja suvantopaikkoja hyväksikäyttäen.

Rock-musiikki merkitsee minulle ääretöntä energiantankkausta ja voimaa. Mikäli olen jollain lailla rasittunut taikka poissa tolaltani rummutan korvalappustereoillani itseni epävireestä vireeseen. Olen jo vuosia tehnyt alitajuisesti sitä samaa, mitä Julia Cameronkin kirjoissaan Tie luovuuteen ja Kultasuoni kutsuu "itsensä virittämiseksi".

Epävireessä ollessani skannaankin korvalappustereoistani kanavaa kanavan perään etsien svengaavaa musiikkia. Tänään yksi parhaimmista oli Uriah Heepin Easy Livin'.

Itseni virittämiseen minulle kelpaakin ihan mikä tahansa musiikki, kunhan se vain svengaa. Rokkia rakastan kai juuri siksi, että se virittääkin kaikkein tehokkaimmin.

Joku varsinainen helmi voi olla esimerkiksi joku Bomfunk Mc'n kappale tai ihan mikä vaan. Soittajalla, laulajalla yms. ei silloin ole edes mitään väliä, kunhan se vaan soi ja hyvin!

Pomon eli Bruce Springsteenin lauluistakin olen tykännyt kovin varsinkin silloin alkuaikoina. Ja niin monet, monet muut ovat olleet suosikkejani. Kiertäessäni 25-kesäisenä Euroopan ympäri hittinä oli Opuksen Life is life, joka sekin soi tänään radiossa ja aina vain päässäni:

Life is life, when we all feel the power
Life is life, come on stand up and dance
Life is life, when the feelings of the people
Life is life, is the feeling of the band

When we all give the power
We all give the best
Every minute of an hour
Don't think about the rest
Then you all get the power
You all get the best
When everyone gives everything
And every song everybody sings

Klassikoissa on tietenkin oma upea arominsa, jota muistikuvat vielä lisäävät. Elvis, Beatles ja kaikki muut suuruudet puoltavat tehokkaasti omaa paikkaansa rokin historiassa. Ikävää vain, että heidän elävä rytminsä on haudattu pliisumman musiikin alle, jota radioasemilla soitetaan.

Ja sama kohtalo on suomalaisenkin rokin elävällä historialla, jota vain harvoin saa nautiskella radiosta. Muska krokotiilirokkeineen on haudattu, Hurriganes jne.

Tietenkään minulla ei ole mitään uusia luomuksiakaan vastaan, mutta henkilökohtaisesti kaipaisin enemmän perspektiiviä radioasemien ulosantiin.

Laitanpa tähän vähän tarkempaa tietoa noista Viron radioasemista.

Eesti Raadion Tallinnan lähettimet kuuluvat pääkaupunkiseudella melko hyvin. Taajuudet ja ohjelmatiedot löydätte yhtiön verkkosivuilta (http://www.er.ee). Klassika Raadio lähettää paitsi klassista musiikkia niin myös paljon kansanmusiikkia ja mielenkiintoisia puheohjelmia (opiskelen kieltä harrastuksenani), Viikerraadio muistuttaa meidän Suomeamme, Raadio2 on rokkia ja hittejä nuorekkaampaan makuun ja Raadio4 lähettää venäjänkielistä ohjelmaa. Kaikki nämä asemat kuuluvat myös internetissä.

Radio Elmar kuuluu myös esimerkiksi hyvällä autoradiolla Helsingissä. Ohjelmakaavio on pelkkää virolaista musiikkia (kevyttä ja folkkia), uutisia ja lyhyitä juttuja. Yksi suosikkikanaviani. Verkkosivuilta (http://www.elmar.ee) löytyy myös linkki reaaliaikaiseen verkkokuunteluun.

Jos autoillessanne eteläisessä Virossa osutte Türin pikkukaupunkiin, niin sieltä löytyy Eesti Ringhäälingumuuseum (http://www.rhmuuseum.ee) eli Viron yleisradiomuseo. Mielenkiintoinen paikka, älkää missatko sitä. Türissä sijaitsi aikoinaan iso keskiaaltoasema, muistan nähneeni sen nimen jo vaarini vanhassa Asa-vastaanottimessa. Türi on myös puutarhanharrastajien hyvin tuntema paikka, siellä järjestetään joka keväiset suuret kukkamarkkinat.

Museon sivuilla on hyvä linkkilista Viron pieniin radioasemiin, joista useimmat lähettävät myös internetissä. Luettelon osoite on http://www.ringhliit.ee/liik_jaam.html

Käykääpä kurkkaamassa!

Ja tässä yksi ihan linkkivinkki lisää. Buenos Airesissa on asema La 2x4 Tango, joka lähettää tangoa, tangoa ja taas tangoa, sitä aitoa argentiinalaista! Gröönin Eikkaa tai Taipaleen Reijoa en ole sieltä vielä kuullut.

Verkkko-osoite on http://www.la2x4.gov.ar/intro.html ja sieltä jostain löytyy nappi On Air, todellinen taikanappi!

Olitko VeHy tarkistanut lääkityksesi ennen lähettämiäsi viestejä?

Mainitsen asiasta syystä, että huomasin sen olevan erityisen tärkeää juuri teikäläiselle toisesta sanahirviöisestä ketjusta "Kompositööripotretit", jota ei yksikään kielenhuoltaja julkaisisi sellaisella nimellä missään. (Mikki hyi...)

Mutta mikäli lääkityksesi omalta osaltasikin on ok, voisin kertoa Raadio2:n olevan kai juuri sen, josta rokkia ja hittejä olen silloin tällöin kuunnellut.

Enpä ole voinut nyt maanantai-iltana muuta kuin ihmetellä lempimusani paljoutta Iskelmäradiossa.

Rokkia kuulin Iskelmäradiosta tosin jo viikonloppuna, ja tänäänkin rokki soi kotimaisin versioin. Alkuperäistä Rauli Badding Somerjokea häntäkin pitkästä aikaa kuulin jne.

Ulkomaiselta puolelta Elviskin lauloi kahteen kertaan...

Aikamoista hemmottelua siis ja vielä maanantai-iltana! Aivan kuin pikkulinnut olisivat laulaneet aiemmat viestini sinne, missä musaa eetteriin valitaan.

Ja lieni myös minuakin vanhempi polvi sekin tyytyväinen kuullessaan Iskelmäradiosta joitakin omia nuoruudenhittejään, joita kuuntelen itsekin mielelläni.

Samaa monipuolisuutta - uutta ja vanhaa musaa - toivoisi myös muiltakin radioasemilta, vaikka ilahduttaahan tämäkin jo kovasti.

Sunnuntai-illan hämärässä ajelin mökiltä kotiin ja radiossa veteli sankaritenori Pentti Hietanen aitoa rokkia täysillä. On tehnyt sitä koko levyllisen.

Ihan kelvollista minun korvaani, mutta nyt taisi mennä viimeisetkin rippeet siitä oopperalaulajan uskottavuudesta. Vaikka onneksi ei kenenkään vakavasti otettavan oopperataiteilijan tarvitse enää piiloutua salanimen taakse kuten esimerkiksi Ture Aran. Mauno Kuusisto lauloi omalla nimellään iskelmiä ja häntä saada sen vuoksi kärsiä.