Kuten aina ennenkin, Nykäset syyttävät riidan jälkimainingeissa toinen toistaan. Se on kuitenkin faktaa, että Matin vapautumista seuraavat päivät huurustuivat huurustumistaan, tunti tunnilta.
Jo hakiessani Mervin aamulla Teivaalasta, oli makkaraperijätär jo korkannut lievitystä edellispäivän pitkäksi venähtäneeseen juhlahumuunsa. Lähtiessämme vankilan pihasta Mattikin halusi heti ohraista juhlajuomaa.
Ensimmäinen riita alkoi vajaan neljän tunnin sisällä vapautumisesta. Matin syvä mustasukkaisuus nosti vihaisen päänsä pystyyn.
Kymmeniä sekavia puheluja
Saamani puhelinsoitot, joita tuli kymmeniä ympäri vuorokauden koko neljän päivän ajan, kielivät viinansekaisista riidoista. Kolmantena vapauden päivänään Matti halusi ehdottomasti taksin ja taas pois Mervin talosta.
- Tämä siviiliin paluu on ollut ihan helvettiä, Matti kailotti puhelimeen.
Parin tunnin hiljaisuuden jälkeen puolestaan Mervi soitti ja kertoi yrittäneensä saada jostain rauhoittavia lääkkeitä uhkaavasti käyttäytyvälle miehelleen. Perjantain ja lauantain välisenä yönä puhelinvastaajaan tuli Teivaalan suunnalta monenlaista jokellusta, jopa Matin itsemurhauhkauksia.
Mervi puolestaan puhkui pyrkivänsä kaikin tavoin estämään miehensä keikkailuaikeet ja allekirjoittaneen tekemän Matti-kirjan julkaisun.
Lauantai-iltana Nykästen elämässä kaikki oli puolestaan taas niin maan perusteellisen hyvin. Sain kuulla suoranaista hämmästelyä kysyessäni, että joko pari on väsynyt päiviä kestäneeseen riitelyyn.
- Riitelyyn? Eihän meillä koskaan mitään riitoja ole ollutkaan... Mervi ihmetteli.
En palaa Mervin luo!
Kohtalokkaana sunnuntaina 25. syyskuuta Matti soitti noin puolitoista tuntia ennen kuin Mervi sai taas tuntea Matin iskut nahoissaan.
- Ei tätä nälvimistä kestä kukaan. Olen juuri vapautunut linnasta ja hän kehuu muita miehiä. Täältä on lähdettävä, ennen kuin järki sumenee, Matti puhkui puhelimeensa.
Taustalta kuului Mervin ylistäviä kehulauseita muun muassa taannoisesta stylisti-ystävästä, joka toisin kuin Matti, "on ihanan rauhallinen ja hoitaa työnsä kunnolla".
Tunnin kuluttua paikalla oli taas verta ja poliisit.
- Vaikka olet kuullut tämän tuhat kertaa, niin Teivaalaan en enää Mervin luokse mene, Matti veisasi virttään.
Lainaus Kai Merilän jutusta Seiska-lehden nrosta 39/2005.