YLE Radio 1

Hei, Tässä kannanottoni varusmiespalvelun keskeyttämistä käsittelevään ohjelmaan 5.11.09:

Ehdottaisin että syyniaikaa pidennettäisiin. Nykyään syynit alokkaille kattavat vain terveystarkastuksen. Tämän lisäksi kannattaisi tehdä edeltäviä suoritusvaatimuksia, ja niiden kaikkien suorittamisesta saatujen merkintöjen jälkeen voitaisiin astua palvelukseen kuten tähänkin asti.

Palvelusta ei tarvitse muuttaa nykyisestä. Sen sijaan edeltävät suoritukset voisivat jakautua eri alueille, joista ainakin yhdessä varusmieheksi pyrkivä voi todistaa olevansa riittävän hyvässä fyysisessä kunnossa paljon kattavammin kuin nyt.

Lisäksi toisen merkinnän voisi suorittaa henkisestä valmiudesta. Siinä testattaisiin henkisiä valmiuksia tenttien muodossa, jotka käsittelisivät erilaisia kansalaistaidon ja yleistietämyksen aiheissa. Suorittamiseen vaadittaisiin tietysti pitkäjänteisyyttä ja motivoituneisuutta.

Kolmas suoritusmerkintä voisi tulla kattavasta henkisestä testauksesta nykyisien soveltuvuustestien tavoin, joiden osana olisi myös lääkärilausunto.

Neljäs suoritusmerkintä tulisi perusteellisen sosiaalisen asiantuntijalausunnon perusteella, jossa sosiaalityöntekijä tekisi kartoituksen varusmieheksi aikovan sosiaalisesta tilanteessa, kuten vallitsevat perhesuhteet, asuminen, toimeentulo, varallisuus ja mahdollisesti perheen ja vanhempien varallisuus, työttömyys, mahd. aiemmat työttömyydet, perhesuunnitelmat, opiskelusuunnitelmat, urasuunnitelmat.

Kaikkien näiden suoritusmerkkien kannattaisi tietysti kelvata opintosuorituksina, opintoviikkoina, ja lähtöpisteinä opiskelupaikkoja hakiessa. Lisäksi niihin käytetty aika pitäisi laskea kuuluvaksi varusmiespalveluksen kestoon, ja korvata esim. alokasajan peruskoulutusta palveluspäivinä ja kurssisisältöinä. Tällaisella järjestelmällä, joka tietysti kuuluu asevelvollisuuden suorituksen osaksi, voidaan pitää palvelukseen astuvien tasoa motivoituneempana, ja karsittuna ainakin niiden osalta jotka ovat jättäneet em. merkintöjen suoritukset vain vähimpään sallittuun, tai kokonaan tekemättä. Myös siviilipalvelukseen hakevilta kannattaisi vaatia samoja suorituksia ja vastaavasti laskea niiden suoritukset palvelusaikaan kuuluviksi.

Kävin itse varusmiespalveluksen 1984-85, ja koen että nykyisen/entisen kaltainen asepalvelus kannattaa pitää entisellään, mutta hoidin tuolloin myös useiden alokkaiden ja palveluksensa keskeyttäneiden paperisodat sekä kotiutukset. Näin tuolloin minkälaisista oloista ja valmiuksista oli kyse nuorten miesten tapauksissa. Olen sitä mieltä että varusmiespalvelukseen pyrkivän pitäisi kyetä todistamaan kelpoisuuteensa paljon nykyistä laajemmin, ja sen pitäisi riittää selviytymisessä suurimmassa osassa varusmiehistä/naisista. Vain loukkaantumiset veisivät todennäköisesti ennenaikaisesti kotiutumaan.

Olen ekstrana vielä sitä mieltä että nyt jo pakollisena aineena kadiksessa ja "rottakoulussa" opiskeltava Syväjohtaminen kannattaisi sisällyttää myös varusmieskoulutukseen. Sen suorittamisvaatimus toisi varmasti lisää motivaatiota kaikkien palvelusaikaan.(Itse kävin sen osana työpaikkani yrityskoulutusta.)

III/-84 SlRtR, Upinniemi

Korjaan itseäni sikäli että päällystöopisto(=rottakoulu) ja kadettikoulu ovat olleet jo 1993 alkaen yhtenäinen Maanpuolustuskorkeakoulu.
Myös syväjohtamista sovelletaan jo aliupseeri- ja upseerikoulutusohjelmissa varusmieskoulutuksen aikana. Onko se toisaalta tarpeeksi? Valtaosa palveluksen keskeyttämisistä psyykkisistä syistä tapahtuu alokaskoulutuksen aikana. Syväjohtamisorganisaatio vahvistaa itseään kun kaikki sen jäsenet ovat saaneet saman perusopetuksen syväjohtamisessa. Miehistökoulutuksen saaneet ovat nykyisellään irrallaan syväjohtamiskoulutetun alipäällystön käsitemaailmasta ja vallitsevista keskinäisistä normeista.

Syväjohtamisen teoria sai alkunsa kun Everstiluutnantti, Kasvatustieteen tohtori Vesa Nissinen oli aikoinaan Kadettikoulussa opiskelemassa upseeriksi. Eräs kantahenkilökuntaan kuulunut kouluttaja antoi hänelle palautteen että hänestä ei ikinä tulisi kunnollista upseeria Suomen Puolustusvoimissa. Vesa koki tuon kommentin niin ammattitaidottomaksi johtamistaidon näytteeksi, että hän irtisanoutui puolustusvoimien palveluksesta ja kirjoittautui Helsingin Yliopiston Kasvatustieteelliseen tiedekuntaan opiskelemaan kasvatustiedettä. Hänen tohtorinväitöskirjansa koski Syväjohtamisen menetelmää Suomen puolustusvoimiin sovellettuna, ja syväjohtaminen onkin siitä lähtien kuulunut opetussuunnitelmiin kaikissa Suomen Puolustusvoimien johtamiskoulutusohjelmissa. Syväjohtamisen tarve löydettiin informaatiokuilusta joka vallitsee johtajien ja johdettavien välisessä vuorovaikutuksessa. Tämä kuilu vallitsee edelleen varusmieskoulutuksessa suuressa osassa niistä tapauksista jossa palveluksen keskeytys tapahtuu psyykkisistä syistä. Koska valtaosa palveluksen keskeyttämisistä tapahtuu nimenomaan alokasaikana, olisi syväjohtamisen tultava vastaan myös alokaskoulutukseen.

Syväjohtaminen tukee itseään silloin kun kaikilla sen piiriin kuuluvilla, johtajilla ja johdetuilla ovat samat pelisäännöt ja teoriaperusteet tiedossaan. Syväjohtamisen peruskurssi(siviiliversio jonka kävin 2007) kestää kolme lyhyttä luentopäivää. Sen mittainen kurssi mahtuisi alokaskoulutukseen helposti, ja toisi motivaatiota ja näkyvyyttä kaikille niillekin jotka haluavat siinä vaiheessa suorittaa vain lyhyen varusmieskoulutuksen. Tällöin kaikki oppisivat alusta alkaen tavoitteellisen vuorovaikutuksen sisällön ja muodon arvottamisen kriteerit, ja vaikutus näkyisi pokkurointitarpeen molemminpuolisena vähenemisenä. Jos johdetut tietävät johtajiensa käyneen saman peruskoulutuksen syväjohtamisen metodissa, he osaavat myös paremmin reagoida ylilyönteihin pelisääntöjen mukaan, ja uskaltavat viedä asiaa linjaorganisaatiossa ylöspäin. Nyt valitettavasti syväjohtamisen menetelmä on vain ”herrojen herkku”, ja saattaa edelleen epäonnistua alkuperäisessä missiossaan toteuttaa tavoitteellista vuorovaikuttamista. Syväjohtaminen rajoittuu nyt Puolustusvoimissa tiedon saarekkeisiin, joiden sisällä ollaan valaistuneita ja selvillä asioista oikeasti. Ulkopuolella taas lähdetään ääritapauksissa yhä edelleen kotiin kasvamaan kahdeksi vuodeksi, tai pahempaakin.

Simputuksen ja tiukan käskytyksen seurauksena on karattu varuskunnista, jääty omille lomille, menty herätyksen jälkeen otille hakemaan vempulaa ja ylimääräisiä särkylääkkeitä, ja yksinkertaisesti myös menty hankkimaan itselle lääkärinpaperit palveluksen keskeytykseen, ja päädytty ”kotiin kasvamaan”. Näköalattomuudesta alokaskoulutuksessa kertoo muistoni eräästä kotiuttamastani alokkaasta, joka kertoi että kun hän tulee kahden vuoden päästä takaisin, hän ei enää aio sietää sitä sikaa alikessua, vaan karkaa heti uudestaan. Tiedostamatta sitä että hänen oma saapumiseränsä ja sitä edeltävä kotiutettaisiin jo seuraavana vuonna.
III/84 SlRtR, Upinniemi