YLE Radio 1

Onko teillä itsellänne ollut koskaan minkäänlaisia ennakkoluuloja ja asenteita joidenkin säveltäjien tiettyjä teosryhmiä ja niiden musiikillisia kvaliteetteja kohtaan, jotka lähemmän tutustumisen ja niiden tuottamien kuuntelukokemusten myötä ovat osoittautuneet turhiksi, liioitelluiksi, perusteettomiksi tai suorastaan aiheettomiksikin?

aiemmin itse suhtauduin ennakkoluuloisesti varauksella mm. Schubertin oopperoihin, tansseihin, yksittäisiin liedeihin, mozartin tanssimusiikkiin, ja edellisen että Haydnin varhaisteoksiin, deliusiin, jota tuskin tunsin tuolloin vielä edes nimeltä, ja lauantaihin asti myös renessanssimusiikiinkin, jolloin kolmannen uusintakuuntelukertayrityksen jälkeen useamman vuoden sisällä se avautui minulle ekspressiivisessä ilmaisu-ja tunnevoimassaan, ollessaan yksityisluonteisuudessaan objektiivisen barokin julkisluonteisen musiikin vastakohta.

Koska musiikillinen ja henkinen näköpiirini nuorempana oli varsin rajoittunut myös kaikki moderni 1900-luvun musiikki herätti minussa suuria epäilyksiä tai suoranaisia inhon tunteita kunnes pitkällisen ja aikaa vievän musiikillisen kypsymisen myötä modernikin säveltaide vihdoin avautui ja muuttui helposti lähestyttäväksi ja varsin kskeiseksi säveltaiteen alueeksi älyllisesti haastavina ja stimuloivina konstruktiivisina tyylipyrkimyksinään ja Toivo Kuulan tuitanto suorastaan ilmestyksenomaiseksi musiikilliseksi herätykseksi romanttisen pateettisessa sävelkielessään, joka jätti jopa Sibeliuksen mahtavan hahmon varjoonsa maamme säveltaiteessa ei niinkään tuotannon laajuuden kuin sen uniikkien kvaliteettiensa vuoksi armoitettuna melodikkona ja kontrapunktisen mestarutensa ja ekspressiivisen ilmaisuvoiman ja impressionistisen väripaletin luomassa hukaisevan kauniissa ja originellissa musiikillisessa synteesissään, joka on suorastaan tuhlaileva sävykirjojensa ja vaikutteittensa moninaisuudessa sortumatta sentimentaalisuuteen etelä-pohjalaista vaikutteista huolimatta niiden kypsyttyäessä Kuulan tuhlailevaa ja tumman pateettista sävelsanontaa suomalaisittain ennennäkemättömässä melodisessa voimassaan.

"Humalainen" taitaa olla "Mikkihiiren" sivupersoona tekstin laveudesta päätellen.

Aika hienolta tuo minustakin vaikutti vaikka itse sen sanonkin. Ei hullumpaa rekstiä jolla on kiva briljeerata ja osoittaa kirjoittajan lahjojaan, mutta syy siiheen miksi täällä ei kovin vilkasta keskustelua näytä käytävän lienee kirjautumisongelmissa palveluun, joka diskaa mumuutamasta väärästä yrityksestä varsin pian. 2 hahmoani on jo pelistä pois. ikävä todeta.