Kirjoittaja Copicopinpoika päivämäärä 9.2.05 - 16:06
1. Luomisteorian ja evoluutioteorian vertailua
Tämän päivän eräs puhuttu teoria on evoluutio-oppi, jota koululaitokset tarjoavat nuorille tieteellisenä totuutena, mutta onko koko teorialle mitään tieteellisiä perusteita. Tässä otsikossa tarkastelemme luomis- ja evoluutioteorian tieteellisiä todisteita sekä vertailemme teorioita keskenään. Lopuksi päädymme yhteenvetoon, josta voimme päätellä kumpi teorioista on luonnontieteellisesti mahdollinen ja kumpi on vain fiktiivistä tarinaa.
Jotta tarkastelumme ei olisi fanaattista väittelyä totuuksista, lähdemme käsittelemään aihetta näkökannalta, että molemmat teoriat ovat samalla viivalla. Tutkimme siis kummankin teorian sekä heikkoja (jos niitä on) ja vahvoja puolia tasapuolisesti. Tässä vaiheessa unohdamme siis ajatusmalliemme pohjat ja tutkimme näitä kahta teoriaa samoista lähtökohdista.
2. Luomis- ja evoluutioteorioihin liittyviä käsitteitä
Luonnonvalinta
Luonnossa toimiva mekanismi, jonka monen eri osa-alueen (kilpailu, lajien väliset suhteet jne.) vaikutuksesta luonto jalostaa itseään ja eliöstöään jatkuvasti ympäristön ja olosuhteiden mukaan.
Jalostaminen
Ihmisen aikaansaamaa, moninkertaisen vahvaa, luonnonvalintaa ominaisuuksien hyödylliseksi saamisen takia. Jalostaminen samoin kuin luonnollinen luonnonvalinta karsivat geeniperimän rikkautta ja siten pienentävät eliön kykyä uudessa tilanteessa sopeutumaan uusiin vallitseviin oloihin.
Mikroevoluutio
Perusryhmien sisällä tapahtuvaa pienenpien taksonomisten yksiköiden muuntumista eli luonnonvalinnan seurauksia eliöryhmässä. Mikroevoluutio ei siis ole varsinaisesti evoluutiota vaan luonnonvalinnan seurausta näkyvästi.
Makroevoluutio
Uudenlaisen informaation (esim. elinten jne.) muodostumista / kehittymistä aste asteelta hyvin pitkien ajanjaksojen kuluessa.
Kemiallinen evoluutio
Alkumaapallon alkuliemessä tapahtunut aminohappojen järjestäytyminen, minkä lopputuloksena oli toimiva eliösolu / soluryhmiä.
Heliosentrinen evoluutio
Alkuräjähdyksen jälkeen (n. 15-14 mrd. vs. lähtien) alkanut tapahtumasarja, jonka seurauksena syntyi toimiva aurinkokuntamme.
Big Bang -teoria
Kiinteästi evoluutioteoriaan liittyvä teoria, jonka mukaan kaikki aine ja energia oli n. 15 mrd. vuotta sitten tiivistyneenä pikkuriikkiseen pisteeseen. Pisteeseen syntyi käsittämätön paine, jonka takia piste räjähti ja alkoi laajentua kiihtyvällä nopeudella. Tämän seurauksena universumi eli maailmankaikkeus syntyi ja laajenee edelleenkin.
..........
Taksonomia
Eliöiden luokittelu (jaottelu ja ryhmittely) mielekkäisiin ryhmiin, joiden eri jäsenet ovat yhteyksissä toisiinsa geeniperimänsä ja ominaisuuksiensa puolesta.
Taksonomiset yksiköt
Suurimmasta pienimpään (perusryhmän paikkaa vaikea määrittää tarkkaan ja se voi vaihdellakin * -pisteissä): Kunta (Regnum), Pääjakso (Divisio), Alajakso (Phylum), Luokka (Classis), Lahko (Ordo), *, Heimo (Familia), *, Suku (Genus), *, Laji (Species), *.
Laji
Taksonominen perusyksikkö. Saman lajin yksilöitä ovat ne, jotka pystyvät luonnonoloissa tuottamaan keskenään lisääntymis- ja selviytymiskelpoisia jälkeläisiä. Luonnossa lajien rajat eivät ole yleensä tarkkoja vaan häilyviä monissa tapauksissa.
Perusryhmä
Lajin määritelmä ei toimi kaikissa tilanteissa ja siksi todenmukaisempi eliöiden luokittelun perusyksikkö onkin perusryhmä, joka koostuu niistä yksilöistä, jotka ovat keskenään lisääntymiskykyisiä joko suoraan risteytymällä luonnonoloissa tai epäsuorasti ihmisen muokkaamissa olosuhteissa. Perusryhmä sijoittuu taksonomisessa luokittelussa aina lahkon ja alalajin välille.
..........
Dominoivat geenit
Eliön perintötekijöistä eli geeneistä osa on näitä. Dominoivat geenit ovat hallitsevia ja niiden sisältämä ominaisuus tulee aina näkyviin eliön fenotyypissä, vaikka eliön genotyyppi sisältäisikin vastinkromosomin lokuksessa toisenlaisen eli peittyvän ominaisuuden geenin.
Resessiiviset geenit
Peittyviä ominaisuuksia sisältäviä perintötekijöitä, joiden ominaisuudet tulevat näkyviin ainoastaan vastinkromosomin saman lokuksen geenien ollessa myös samanlaadun resessiiviä.
Genotyyppi
Eliön perintötekijät eli eliön perimän rikkaus geeneissä, vaikka kaikkien geenien ominaisuudet eivät olisi nähtävillä eliön fenotyypissä.
Fenotyyppi
Yksilön ulkoasu ja ulkomuoto, mikä syntyy genotyypin ja ympäristön yhteisvaikutuksesta.
Mutageeni
Ympäristöstä tuleva eliölle ulkoinen tekijä, joka voi saada aikaan yksilön perintötekijöissä muutoksia eli mutaatioita.
..........
Isotooppi
Alkuaineen radioaktiivinen muoto eli muoto, joka poikkeaa normaalista alkuaineytimestä. Tämä isotoopin ydin lähettää ympäristöönsä sähkömagneettista ja / tai hiukkassäteilyä hajoten koko ajan ytimestään pienemmäksi.
Puoliintumisaika
Radioaktiivisen aineen ytimen rakenne hajoaa vähän väliä pienemmiksi osasiksi. On laskettu eri aineille puoliintumisajat eli ajat, jonka aikana ytimen aktiivisuus vähenee puoleen. Tämä tosin ei ole aina kovin toimiva ajoitusmenetelmä, koska radioaktiivinen hajoaminen ei ole täysin tasaista normaalioloissa.
..........
Geologinen kerrostuma
Maa- ja / tai kiviaineksen kerrostuma, jossa on selkeästi nähtävänä erilaisia kerroksia, joiden oletetaan olevan eri-ikäisiä suhteessa toisiinsa.
Prekambrikausi
Maapallon esihistorian ensimmäinen kausi, joka alkoi maapallon aineksen tiivistyessä kiinteäksi taivaankappaleeksi. Tämä kausi loppui noin 570 miljoonaa vuotta sitten.
..........
3. Evoluution vakiotodisteet horjuvat uhkaavasti
Jalostuksen väitetään olevan ihmisen aiheuttamaa evoluutiota, mutta jalostuksessa kyse on mikroevolutiivisista mekanismeista. Risteytysjalostuksessa kahta erilaista genotyyppiä risteytetään saaden aikaan uudenlaisia ominaisuusyhdistelmiä. Kyse on siis lähinnä rekombinaatiosta ja tekijäinvaihdunnasta. Näiden mekanismien kautta saadaan aikaan uusia yhdistelmiä tiettyyn rajaan saakka ( perusryhmien sisällä ), muttei uusia kokonaisuuksia kuten elimiä tai rakenteita ( jotka siis olisivat hyppäyksiä perusryhmien rajojen ylitse ).
Mutaatiojalostuksessa sen sijaan tuotetaan tarkoituksellisesti mutaatioita eli muutoksia genotyypissä. Mutaatioiden kautta geenien alleelit voivat muuttua tuottaen siis uudenlaisen ominaisuuden yksilön ilmiasuun. Ensi katsomalta tämä vaikuttaisi evoluution todisteelta, mutta mutaatioilla tuotetut "uudet alleelit" ovat lähes aina yksilölle haitallisia. Mutaatiot voivat olla myös neutraaleja tai jopa hyödyllisiä. Hyödyllisiä ominaisuuksia tuottavat alleelit ovat kuitenkin aina populaatiosta valinnan kautta hävinneitä alleeleja eli nekään eivät ole uusia ( ne ovat siis vain palautettuja ominaisuuksia ).
Polyploidiajalostuksessa yksilön kromosomien diploidinen lukumäärä ( 2n ) moninkertaistetaan. Sen seurauksena yksilön fenotyyppiin tulee muutoksia. Tällä jalostuksen laadulla saadaan aikaan uudenlaisia ilmiasuja ja yleensä sekä suurempia, tuottavampia että kestävämpiä muotoja populaatioista. Esimerkiksi polyploidiset tomaatit ovat suurempia kuin tavalliset tomaatit ja lappalaiset polyploidiset kasvit ovat sitkeämpiä kuin muut eteläisemmät alalajit ja lajit. Polyploidiajalostuksella ei siis saada aikaan mitään uutta informatiivista perinnöllistä tietoa vaan ainoastaan voidaan vahvistaa tai karsia haluttuja ominaisuuksia ilmiasussa. Nämä kaikki ovat mikroevolutiivisia mekanismeja ja ne ainoastaan sekoittavat ja muuntelevat perimää, mutteivät luo mitään evoluutiota tukevaa uutta materiaalia luonnonvalinnalle.
Hyönteisten teollisuusmelanismin opetetaan olevan nykyaikaista evoluutiota, mutta itse asiassa koko "mekanismi" on erittäin huono esimerkki evoluutiosta, koska koko ilmiötä ei ole varmistettu tieteellisesti vaan siihen liittyviä ongelmia on vain havaittu lisää. Ensinnäkin koulukirjojen kuvissa ja monissa tv-ohjelmissa teollisuusmelanismia puoltavat kuvat perhosista ovat monet väärennöksiä. Perhosia on liimattu ja laitettu nuppineuloilla puiden rungoille sekä niiden käyttäytymiseen on luotu häiriöitä. Normaalistihan esimerkiksi koivumittarit ovat yöperhosia ja eivät siksi lepäile puiden rungoilla vaan poikkisuuntaisilla oksilla. Ainoastaan päivällä lentoon päästetyt shokissa olevat koivumittarit laskeutuvat rungoille ja tällä tavalla tutkimustuloksia on muutettu evoluutio-opin mukaisiksi. Tämä on vakavaa petosta tiedemaailmaa ja hyväuskoisia ihmisiä kohtaan.
Lintujen perhossaalistus ei siis ainoastaan ( tai välttämättä kovinkaan paljon ) vaikuta siihen minkä väriset perhoset selviytyvät ja ovat luonnonvalinnan suosiossa. Sitä paitsi saastuneilla alueilla, joilla tulisi siis olla eniten tummia muotoja perhosista, onkin todettu usein olevan jopa runsaasti enemmän vaaleita muotoja. Tämä kertoo, että tämä teoria teollisuusmelanismista on suureksi osin taitavan mielikuvituksen tuotetta. Muistakaan hyönteisistä, joilla väitetään olevan vastaavaa evoluutiota nykyajassa, ei ole varmennettua empiiristä aineistoa evoluutioteorian harmiksi. Tähän saakka tulleiden tutkimustulosten pohjalta teollisuusmelanismi alkaa olla kumottua tieteellistä tietoa, joten taasen on eräs evoluutioteorian vakiotodiste vaakalaudalla.
4. Miljardit vai tuhannet vuodet
Evoluutioteorian mukaan maailmankaikkeus syntyi noin 14-15 mrd. vuotta sitten. Aurinkokuntamme ja maapallon syntyaika arvioidaan noin 4,6 mrd. vuoden taakse. Noihin aikoihin maapallo oli osittain sulaa ja kaikki kallioperä oli todella aktiivista eli vulkaankiset tapahtumat olivat päivittäisiä. Pikkuhiljaa alkoi kallioperä passiivistua ja se rauhoittui osittain vanhoilla kilpialuiella kuten Fennoskandiassa noin 2,8-3,1 mrd. vuotta sitten. Samoihin aikoihin alkoivat vesimassat erottua maankamarasta. Näistä lähtökohdista lähti käyntiin kemiallinen evoluutio ja aminohappojen järjestäytyminen ja kerääntyminen klimppeihin. Tästä ns. alkulimasta syntyi todella pitkien ajanjaksojen kuluessa elävä solu tai useita toisistaan poikkeavia eläviä ja toimivia soluja / solurykelmiä.
Aminohappojen järjestäytymisessä toimivaksi soluksi on monia mutkia matkassa. Toimiva solu on niin monimutkainen, että yksinkertaisimmankin solun syntyyn tarvittaisiin yhdellä kerralla kaikki seuraavat tekijät oikeissa paikoissa ja oikeaan aikaan täysin toimintakykyisinä: l-RNA, s-RNA, r-RNA, DNA, ribosomi, aminohappoja, polypeptidisidoksia aminohappojen välillä, aineidenvaihdunnasta huolehtiva toimiva solukalvo ja soluliman nestejännitys. Tällaisen ensinnäkin kemiallisen rakenteen ja myöhemmin biologisen rakenteen syntyminen sattumalta on mahdotonta. Näyttäisi siltä, että elävät solut ovat vain putkahtaneet maapallolle jostain tyhjästä. Näinhän monet evoluutiota kannattavat ateistitkin väittävät. Luomisteorian mukaan taas Jumala vain sanoi ja eläviä olentoja syntyi (eli ne tulivat luoduiksi Jumalan Sanan voimasta). Kumpi siis tuntuisi todenmukaisemmalta. Ampuivatko marsilaiset vihreät miehet maapallolle eläviä soluja vai loiko iankaikkinen Jumala toimivat solut ja kudokset.
Raamatun alkukielessä (hepreassa) luomiskertomus alkaa sanoilla: "Alussa Jumala loi taivaat ja maan, mutta maa tuli autioksi ja tyhjäksi." Vasta tämän jälkeen Jumala alkoi luoda nykyisen kaltaista maapalloa, johon luotiin luonnon valtava diversiteetti eli lajien kirjo. Raamatullisen väärentämättömän luomisteorian mukaan taivaat ja maapallo luotiin "alussa". Nykyisen kaltainen maailma luotiin kuin tyhjän ja aution maapallon päälle. Maailmankaikkeus voi siis hyvinkin olla todella vanha toisin kuin meidän aurinkokuntamme.
Oma aurinkokuntamme ei voi olla vanhempi kuin noin 6000-10000 vuotta. Avaruudessa on nimittäin paljon avaruuspölyä, joka laskeutuu tiettyä nopeutta taivaankappaleiden pinnalle. Evoluutio- ja Big Bang -teorian mukaan pölyä olisi pitänyt olla maapallon oman Kuun pinnalla vähintään 2-3000 metriä, jotta näiden teorioiden ajoitukset olisivat voineet pitää paikkansa. Kuitenkin Kuun pinnalla oli avaruuspölyä vain muutaman senttimetrin paksuinen kerros, joka täsmää täysin Raamatun ilmoittamaan ajoitukseen aurinkokuntamme synnyn ajoituksesta.
Aurinkokunnassamme ei pitäisi enää esiintyä ainoatakaan komeettaa, jos aurinkokuntamme olisi vanhempi kuin 10000 vuotta. Komeetat eli pyrstötähdet nimittäin koostuvat lähinnä jäästä ja kivisydämestä. Komeetan kieroradat osuvat silloin tällöin Auringon läheisyyteen, jolloin ne menettävät massaansa runsaasti jään sulaessa ja muodostaessa vesihöyryisen kauniin pyrstön komeetalle. Evoluutio- ja Big Bang -teorioiden ajoitukset eivät täsmää tähänkään, koska jos aurinkokuntamme olisi niin vanha ei enää olisi ainoatakaan komeettaa olemassakkaan aurinkokunnassamme.
Evoluutioteorian mukaan kivihiili-, maakaasu- ja maaöljykerääntymät ovat syntyneet pitkien ajanjaksojen kuluessa biomassan kerääntyessä ja kivennäismaan kerrostuessa biomassan päälle. Tämä olisi aiheuttanut todella suuren paineen biomassaan. Maaperän alla olevissa kerroksissa ei biomassa olisi voinut hajota, minkä takia suuri paine pusersikin siitä kivihiiltä, maaöljyä ja seurauksena myös maakaasua. On olemassa eräs ongelma, miten näitä kerääntymiä voi enää olla olemassa, koska paine on ollut niin suuri, että kaikkien kerääntymien olisi pitänyt purkautua maanpinnalle jo aikoja sitten. Raamatullinen luomisteoria vastaa tähänkin kysymykseen. Raamatun mukaan nämä kerääntymät syntyivät vedenpaisumuksen seurauksena ja ovat täten vasta noin 3000-5000 vuotta vanhoja. Tämä ajoitus tuottaa toivotun tuloksen eli mahdollisuuden vieläkin olemassa oleviin kerääntymiin.
Mantereista kerääntyy jatkuvasti meriin lisää suoloja jokien kuljettamana (esim. joen veteen liuenneena). Nykyinen valtamerien suolaisuus edellyttää nykyisen luonnon hallitseman maapallon iäksi maksimissaan 4000-13000 vuotta, joka on täsmälleen sama aika, jonka Raamattu ilmoittaa nykyisen maapallon iäksi. Toinen suuri ongelma maapallon elämälle liittyy kuuhun. Kuu etääntyy maasta tiettyä vauhtia, mutta maapallon ja Kuun gravitaatiovuorovaikutus pitää molemmat taivaankappaleet kuitenkin "lähellä" toisiaan. Mentäessä evoluutioteorian mukaisia ajanjaksoja taaksepäin havaitsemme, että suuri hyökyaalto eli tsunami pyyhkäisee kaksi kertaa päivässä ylitse kaikkien mantereiden. Tämä tsunami olisi ollut niin tuhoisa, ettei maanpinnalla ollut elämä olisi voinut selviytyä tästä koetuksesta (maksimissaan pienen pieni murto-osa - liian pieni osa olemaan kaiken nykyisen maalla elämisen kantamuodoiksi).
5. Geologiset kerrostumat ja c-14 -ajoitusmenetelmä
Geologiset kerrostumat koostuvat erilaisista kivettyneistä maakerroksista (välttämättä kaikki kerrokset eivät ole edes kivettyneitä). Niiden väitetään syntyneen pitkien ajanjaksojen kuluessa maalajien kerrostuessa toistensa päälle ja sitkostuessa kiviainekseksi - lähinnä hiekka- ja savikiveksi. Pikkuhiljaa esim. vuorten poimuttumisen yhteydessä nämä kiviainekset metamorfoituivat muodostaen uusia muuttuneita kivilajeja. Kerrostumien syntymiseen on kaksi mahdollista teoriaa. Joko maa- ja kiviaines kertyivät toisiensa päälle samoin kuin tulivuorenpurkauksissa nykyään tai suuret vesimassat kuljettivat ja kasasivat ainesta selkeisiin kerroksiin.
Ensimmäiseen teoriaan sisältyy vain pieniä ongelmakohtia, miten voi olla mahdollista että kerrostumien läpi (eli siis miljoonien vuosien läpi) on pystyssä olevia suuria puita. Eiväthän puut ole voineet niin pitkiä aikoja kasvaa, mutta miten ne sitten menevät kerrosten lävitse alhaalta ylös. Tämä puhuu puolestaan siitä, että geologisista kerrostumista ainakin suurin osa on syntynyt yhtäkkisesti suuren tuhotulvan seurauksena. Kerrostumat ovat täynnä monenlaisia veden aiheuttamia jälkiä. Nämä kerrostumat ovat syntyneet siis veden seurauksena nopeasti. Raamattuhan kertookin meille koko maailmaa kohdanneesta suuresta vedenpaisumuksesta, joka saisi aikaan juuri tälläisiä luonnon mullistuksi ja kerrostumia, joista löytyy vesimassojen ja mutavyöryjen uhreiksi joutuneita eläimien ja ihmisten jäännöksiä.
Evoluutioteoriassa on tässäkin kohtaa oma heikkokohtansa. Sen mukaan kerrostumat ovat alhaalla vanhimpia ja ylimpänä tuoreimpia. Kerrostumien ikää määritellään sen mukaan, mitä fossiileita niistä löytyy, mihin kerrokseen ne sijoittuvat ja C-14 hiilen isotoopin avulla. Kerrostumissa on sekaisin kaikenlaisia eliöiden fossiileja ja pohjimmaisissa eli prekambrikauden kerrostumissa on myös nykyihmisten luurankoja. Tämä tuottaa evoluutioteorialle ongelman, miten kummassa kehittynyt nykyihminen voi löytyä kerrostumasta, jonka ikä pitäisi olla miljardeja vuosia, nykyihminenhän on vasta kehittynyt noin 40000 vuotta sitten. On olemassa toinenkin ongelma liittyen hiiliajoitukseen. Ensinnäkin c-14 -hiilen hajoaminen ei ole täysin tasaista ja lisäksi se ei aina ole kovin luotettavaakaan tämän takia. Näinkin on käynyt, että tutkijat mittasivat elävän nilviäisin iäksi tällä hiiliajoituksella kymmeniä tuhansia vuosia. Nilviäiset eivät todellakaan elä kovin pitkään, joten tuskin näin kauaakaan siis. Ehkä näissä evoluutioteorian mukaisissa menetelmissä kaikki ei ihan toimi niin kuin evoluution kannattajat toivoisivat.
6. Luonnonvalinnasta makroevoluutioon
Darwinin mukaan luonnonvalinta synnyttää uusia lajeja jalostamalla luontoa itseään. Tämähän pitääkin paikkansa, mutta nykyisen evoluutioteorian vaatima uusi informaatio ei voi syntyä edellistä informaatiota muuntamalla tai sotkemalla. Uutta informaatiota ei oikeastaan voi saada aikaan mitenkään luonnollisilla keinoilla. Ihminenkään ei ole tuhansien vuosien jalostuksesta huolimatta saanut aikaan uutta informaatiota tai uusia elimiä. Jalostuksen tuloksena ihminen on synnyttänyt vain kantamuotoja köyhempiä muunnelmia geeneiltään. Tosin jalostuksen tuloksissa tulee esille "uudenlaisia" ulkomuotoja, jotka ennen ovat olleet peitossa (esim. resessiivisinä ominaisuuksina). Eiväthän nämäkään ominaisuudet todellisuudessa uusia ole, ne ovat vain edellisiltä yksilöiltä saatuja heikompien geenien esille tuloja fenotyypissä.
Evoluutioteorian heikkous onkin siinä, että uusien lajienkaan syntyessä ei saada aikaan mitään, joka olisi oikeasti uutta informaatiota. Edellistä informaatiota voidaan ainoastaan muokata, jolla saadaan aikaan erilaisia ulkomuotoja ja ulkoasuja, muttei mitään todellisesti uutta. Yksilön hankkimatkaan uudet / vahvistetut / heikennetytkään ominaisuudet eivät periydy seuraaville sukupolville, jos ne eivät ole kroonisia eli genotyypissä olevia. Genotyyppiin muutoksia voi aiheuttaa ainoastaan mutageeni, joka saa aikaan mutaation. Mutaatioistakin suurimman osan eliö itse korjaa, joten muuttuneita geenejä jää äärimmäisen vähän jäljelle. Nämäkin muuttuneet geenit sisältävät lähes poikkeuksetta eliölle epäsuotuisia ominaisuuksia. Eli ne eivät tue ainakaan evoluutioteoriaa.
7. Apinasta ihmisapinaksi vai Jumalasta jumalankuvaksi?
Evoluutioteorian mukaan ihmisen kehitys apinasta nykyihmiseen kulkee suurinpiirtein seuraavasti: Ramapithecus sp., Australopithecus sp., Homo habilis, Homo rudolfensis, Homo ergaster, Homo erectus, Homo neanderthalensis, Homo sapiens. Ihmisen kehitys olisi lähtenyt liikkeelle siis etelänapinoista (ramapithecus sp. + australopithecus sp.), joista olisi pikkuhiljaa polveutunut Homo habilis - uuden heimon ja suvun edustaja. Valitettavasti Homo habiliksen kallo koottiin apinan luunsirpaleista ja koko lajin olemassaololle noin 2 miljoonaa vuotta sitten ei ole nykyisin mitään tieteellisiä perusteluja Lisäksi sen esi-isät ovat tunnistettuja 100 % -oleviksi apinoiksi. Homo rudolfensis -lajin näyttö on todella rikkonaista ja tähän astisen tutkimuksen tuloksena se on ilmeisesti ollut sukupuuttoon kuollut etelänapinoita muistuttuva apinalaji, muttei todellakaan Homo -suvun edustaja.
Evoluutioteoriaa on yritetty tukea monilla väärennöksillä myöskin ihmisen sukupuuta koskien. Jaavan mies paljastui huijaukseksi, kun sen löytäjä Eugene Dubois itse ilmoitti petoksensa. Lucyn luuranko on todettu koosteeksi monista eri luurangon osasista, jotka on sitä paitsi löydetty eripaikoista. Lucy muistuttaa sitä paitsi hyvin suuresti afrikkalaista nykyisinkin elossa olevaa kääpiösimpanssia. Piltdown-ihminen on ihmisen sukupuuta kohtaan tehdyin suurin todellinen petos, joka oli koottu useasta eri ihmisen ja apinan osasta. Nebraska-ihminen luotiin yhden pahkasian hampaan perusteella. Onko tämä tiedettä kysyn vaan? Peking-ihmisen löytöpaikasta löydettiin myös 10 nykyihmisen ehjät luurangot, ja niiden todettiin olleen apinansyöjiä. Nämä ihmiset olivat rikkoneet apinoiden kallot ja syöneet niiden aivot. Peking-ihminen paljastui siis apinaksi, joita ihmiset olivat käyttäneet ravintonaan.
Homo ergaster, Homo erectus ja Homo neanderthalensis -lajit ovat erittäin mielenkiintoisia tapauksia moneltakin eri näkökannalta katsottuina. Nämä kolme ihmislajia nimittäin voidaan joko lukea kolmeksi eri lajiksi, alalajeiksi tai nykyihmisen sukupuuttoon kuolleiksi roduiksi. Näiden lajien eroavaisuudet toisiinsa ja nykyihmiseen nähden ovat hyvin pieniä, jopa pienempiä kuin nykyihmisten keskinäiset eroavuudet samankin rodun sisällä. Näiden kolmen ihmislajin levinnäisyyskin on mielenkiintoinen seikka, sillä näistä jokaisella lajilla oli oma mantereensa. Tämä tukee vahvasti raamatullista luomisteoriaa, jonka mukaan ihmiset hajaantuivat kolmessa eri suuntiin kulkevissa aalloissa eri puolille maailmaa vedenpaisumuksen jälkeisinä aikoina. Nämä suunnat olivat Aasia (Homo erectus), Afrikka (Homo ergaster) ja Eurooppa (Homo neanderthalensis). Raamatun mukaiset eri lajien / rotujen kantaisät olivat Seem (Aasia), Haam (Afrikka) ja Jafet (Eurooppa). Huomaatkos, että luonnontieteet puhuvat taas luomisen puolesta. Euroopasta löydetty Cro-Magnonin ihminen on todettu täysin normaaliksi nykyihmiseksi samoin kuin nämä muut kolme lajia.
8. Loppuyhteenveto
Tässä käsittelimme aivan pintaa viilaisten muutamia asioita, jotka jo riittävät paljastamaan evoluutioteorian heikkouksia ja tukevat luomisteoriaa. Voisimme siis jo näidenkin perusteella sanoa, että luomisteoria on tieteellisesti paljon mahdollisempi kuin fiktiivinen mielikuvitukseen ja väärennöksiin perustuva kehitysoppi. Jos jokin asia jäi vaivaamaan tai mietityttämään sinua, tutustu alla viitteinä oleviin teoksiin tästä aiheesta.
Mitä muut ovat mieltä?
(Tämän tekstin on koonnut uudelleen syntynyt kristitty Miika Halonen, joka en ole minä. Minä vain hänen mielikseen laitoin tämän jutun tänne. Joten älkää väittäkö minun kirjoittaneen tätä.)
Rahan arvoa ei voi vähäksyä!