YLE Radio 1

Tiitisen listaa en ryhdy arvuuttelemaan. Siellä lienee istuvan presitentin lisäksi muutama nykynen huippupolitiikko.

Ukon mieleen ovat olleet politiikoista m.m. seuraavat:

Olli Rehn
Marjatta Väänänen
Veikko Vennamo
Kalevi Kivistö
Harri Holkeri
Tanja Vienonen
Osmo Soinivaara
Bjarne Callis
Urho Kekkonen
Johannes Virolainen
Kyllikki Stenros
Sauli Niinistö
Pertti Salolainen ym. ym.

Viisi (tai seitsemän) yhteistä näköjään löytyy. Soinivaara ja Kivistö minulta puuttuivat ja he molemmat kyllä kuuluvat minunkin positiivilistaan. Vastaavasti sinun negatiivilistasi on sitten vielä pidempi kuin minulla.

Viestiketjun aloittajan kanssa olen samaa mieltä Esko Ahosta.

Minun tiitiseni on lyhyt.

Veikko ja Veltto.

Naurettavin on Ilkka. Taipale älykkyytensä ja Kanerva tyhmyytensä ansiosta.

Tyhmien listaa tänne on mahdoton laittaa. Ei mikään kovalevy, eikä bittitaivas sentään rajaton ole.

Inhokkilistan kärjessä ja ohittamattomana komeilee Kannuksen Esko.

Don Heinäleimasta en poliitikkona osaa sanoa oikeastaan mitään, mutta tyyppinä hän kyllä hyytää minua.

S. K. Ahon suosio inhoikkilistojen kärjessä johtuu kansakuntamme kasvatusjärjestelmästä. Ihmiset ei kestä katella älykkäitä henkilöitä jotka kaiken lisäksi tiedostavat oman elitistisyytensä kuten Aho. Sen siaan varauksetonta suosiota saavat tavan kansalaisiksi tekeytyvät vallanpitäjät (Vanhanen Matti, Halonen).

Poliitikkoja, joista pidän:

Yrjö Kallinen
Urho Kekkonen
Gustaf Mannerheim
Martta Salmela-Järvinen
Kari Peitsamo
Erkki Tuomioja
Paavo Väyrynen

Huomaan, että yksi kriteerini on poliitikon itseilmaisu. Pitää olla sanottavaa ja taito sanoa se.

Päinvastaisena esimerkkinä vaikkapa Ykkösaamussa tänään aikaisin herätetty Christoffer Taxell. Hän lausui muun muassa, ettei oikein ymmärrä puhetta "kvartaalitaloudesta", koska kyllähän yrityksissä tehdään myös viisivuotissuunnitelmia. Tai jotain sinne päin.

Poliitikon tärkein ominaisuus on poliittisen retoriikan hallinta. On puhuttava paljon ja tiedettävä kaikenlaista joka asiasta. Poliitikon suustaan päästelemät ahoisuudet ovat siis ammattitaidon osoitus.
Kunnallispolitiikassa puurtaa paljon tunnollisia ja kunnollisia poliitikkoja. He eivät kuitenkaan saa osakseen sellaista gloriaa kuin eduskuntatalon kumileimasimet. Vähän hukkaan menevät.

Ajattelen positiivisesti tiitislistallani mm. Suvi-Anne Siimestä. Kun nykyään on tullut tavaksi heittää kakkosketju tai mikä lie opetusministeriöön ainakin tuloksista päätellen, niin Siimes toimi lyhyenä kulttuuriministerikautenaan niin kuin vain voi toivoa. Hän laittoi sopupalloilijoille rahanjaon tyrehtymisen eteen, jollei sopuilu lopu. Kaiken huipuksi hän mitätöi Ilkka Kanervan tilaamia kisalippuja suurimman osan (joku suuri kisa jossain jälleen kerran). Hänessä oli otetta asiaan.

Erkki Tuomioja on ihminen, joka selvästi ajattelee myös. Hän sanoo asiansa rauhallisesti mutta hänestä ei puutu iskua, jos sitä tarvitaan.

Ympäristöministereissä on ollut aika tehokkaita tyyppejä. Heistä tulevat ensinnä mieleen Kaj Bärlund, Sirpa Pietikäinen ja Satu Hassi. Jollain tapaa olen kokenut näiden henkilöiden tehneen paljon töitä. Pekka Haavistokin on ollut samassa virassa, mutta häntä nyt kunnioitan poliitikkona yleisesti.

Ihmeellisesti ovat vuosien myötä nousseet tai tehneet pyrähdyksiä ylöspäin sellaiset henkilöt kuin Harri Holkeri ja Raimo Ilaskivikin joskus. Muuten saavat olla omassa olossaan.

Asian jahnaajia en juuri kestä ja heitä on ainakin Liisa Jaakonsaari. Toinen on Ilkka Kanerva kisojensa ja muun olemisen kanssa. Anteeksi nyt kauheasti.

Sellainen demari kuin Iloniemi on ajanut minun mielestäni vain varakkaitten etua. Koen hänet tehokkaana mutta en sympaattisena vaikka sitä hän nyt ei tietenkään kaipaakaan. (Miten onkaan Oblomov hänestä niin positiivisen kuvan saanut? Ihmisillä on eri mielipiteitä, sehän siinä on.)

Niin paljon kuin olen Paavo Lipposta haukkunut täällä, niin jotain hänessä on ollut jota kunnioitankin. Hän on osannut esittää asiansa painokkaasti, selkeästi ja siten hitaasti että vähäpätöisempikin henkilö kuten meikäläinen asian on ymmärtänyt. Asia on nyt kuitenkin niin, että hänen sanomansa on voinut hyvin kääntää minut häntä vastustamaan juuri tuon selkeydenkin vuoksi.

Mauno Koivistossa on aina ollut jotain viehkoa. Urho Kekkosessa on ollut paljon asiaa. Kalevi Kivistöä olen suorastaan kunnioittanut. Mitä nykyiseen presidenttiin tulee, niin hänen ulkoministeriytensä merkitsi minulle paljon. On vaikea häntä arvioida noin muuten, koska hän on nyt toista kertaa presidenttinä eikä kukaan toinen ole siinä toimessa samoin valtuuksin ollut.

Heidi Hautalaa arvostan rautaisen tietoannoksensa ja esiintymiskykynsä puolesta.

Pertti Paasio on henkilö, jonka taidot ovat jääneet puhevian taakse. Se on osoitus siitä, että jos ihmisessä on jokin asia jollain tavoin poikkeavasti, niin poikkeavuus laajenee käsittämään myös ihmisen älyn. Olen varmaan itse sortunut tähän samaan vähättelyyn, vaikken ole sitä ääneen sanonut. Mutta nyt tiedän hänen työtään arvostavani.

Täähän on kiva leikki. Meikäläisen tiitiset tässä, aakkostetusti, koskien poliitikkoja joiden ajasta itsellä on kokemusta/muistoa. Näistä saisi hyvän hallituksen:

Ele Alenius, pääminister
Georg C. Ehrnrooth, kauppaminister
Heidi Hautala, ulkominister
Harri Holkeri (varauksin), sisäminister
U.K. Kekkonen (varauksin), oikeusminister
Kalevi Kivistö, kulttuurminister
Pertti Paasio, rahaminister
Osmo Soininvaara (varauksin), tilastominister
Kalevi Sorsa (varauksin), sosialiminister

Kun on pätevät tyypit, niin hallinnointi hoituu pienin resurssein. Jos saa äänestää aiemmin vaikuttaneita, niin mukaan J.V. Snellman.

Puliukko kirjoitti:S. K. Ahon suosio inhoikkilistojen kärjessä johtuu kansakuntamme kasvatusjärjestelmästä. Ihmiset ei kestä katella älykkäitä henkilöitä jotka kaiken lisäksi tiedostavat oman elitistisyytensä kuten Aho.

En oikein tiedä meneekö näin. Minun mielestäni Ahosta ei paistanut älykyyttä vaan paljon enemmänkin omahyväisyyttä. Erityisesti ärsytti tuo jatkuva puhetulva, josta suorat vastaukset puuttuivat. Samat seikat (vaikka hieman lievemmässä muodossa) ärsyttivät Niinistössä.

Muistan hyvin kun pahimman laman aikana eräs yrittäjäystäväni totesi happamasti: "muovinaama puhuu taas" (silloin kun Aho esiintyi illasta toiseen televisiossa).

Ahosta leimaa tietty kansanomasuus siihen nähden miten isoilla jakkaroilla istuu. Varmasti toimittajille vaikea pala haastateltavaksi semmonen joka pysyy rauhallisena vaikka härnätään, niinkun nyt Ahonen on ollut telkkarissa viime aikoina.

Lista taitaa jäädä varovaisuussyistä lyhyeksi. Mutta pari haukuttua poliitikkoa siihen kuuluu, Kekkonen entisistä ja Lipponen nykyisemmistä. Kumpikin sanoi sen mitä ajatteli ja toimi sen mukaisesti, jopa onnistuen.

Tietysti sitten on ollut niitä jotka puhuvat viisaita mutteivät saa mitään aikaan ja sitten niitä jotka puhuvat ja saavat aikaan mitä sattuu.

Marja Salonen kirjoitti:Sellainen demari kuin Iloniemi on ajanut minun mielestäni vain varakkaitten etua. Koen hänet tehokkaana mutta en sympaattisena vaikka sitä hän nyt ei tietenkään kaipaakaan. (Miten onkaan Oblomov hänestä niin positiivisen kuvan saanut? Ihmisillä on eri mielipiteitä, sehän siinä on.).

En tiedä onko nyt niin, että (ent. demari) Iloniemi olisi ajanut enemmän/vähemmän var(ak)kaitten etua verrattuna esimerkiksi osakeomistaja Tuomiojaan. Iloniemi on/oli minusta tyylikkään fiksu ulosannistaan ja jäi siksi mieluisana mieleen. Tuomioja on sinänsä ok, mutta puuttuu silti minun positiivilistaltani.

Tähän on nyt ihan pakko lisätä Su Tung-p´on runo Pertti Niemisen suomennoksena.

Lapsen synnyttyä

Kun lapsi on syntynyt,
toivoo jokainen, että siitä tulisi älykäs.
Mutta minä kärsin älykkydestä
joka on tärvellyt koko elämäni.
Toivon vain
että poika olisi yksinkertainen, tarpeeksi tyhmä
saadakseen elää huoletta ja mukavasti ministerinä.

Mitä tätä parempaa enää voisi lapselleen toivoa?

(mukavalle Marjalle vielä)

Lisäyksenä omaan positiivilistaani ehdottomasti seuraavat politrukit; laidasta laitaan:

Tuure Junnila
Satu Hassi
Claes Andersson

By the way/K stati: Korhosen Keijo ("kylmä keke") on Suomen politiikassa hyvin kiintoisa henkilö ja ansaitsisi laajemman tarkastelun. Pidän Keijo Korhosen suorapuheisuudesta, vaikka olen välillä täysin päinvastaista mieltä. Peloton mies/nainen on aina hieno ilmestys; olkoonkin politiikassa.