YLE Radio 1

Ja eilispäivänä sitten paukkui tonni mitä tämän kevään ajokilometreihin tulee. Lisää pitänee hankkia...

Itselläkin taisi eilen tulla ensimmäinen tonni täyteen Emäsalon retkellä. Riippumattoa ja maastoyöpymistä kävin Varlaxuddenissa kokeilemassa. Solmun tekoa pitää ainakin opetella, sillä nykyisillä virityksillä herään jonakin yönä maasta. Ei se kaukana ollut nytkään. Useamman kerran yön aikana solmu luisti, mutta ei onneksi kokonaan pettänyt. Porvoossa tuli aamukahvilla poikettua ja Sipoon kautta kiertelin kotiin. Vastatuuli teki paluumatkasta hiukan vaikean. Saattoi se vika olla miehessäkin.

Minäkin kokeilin pitkästä aikaa sellaista kippurasarvista, tällä kertaa taisi olla aika lailla täysiverinen kilpapyörien sukukunnan edustaja. Ensimmäisen viiden metrin (!) jälkeen yritin jarruttaa mutta polkimet eivät millään tavalla vastanneet vaan pyörivät holtittomasti vastapäivään. Käsijarrut olivat jossain sarvien takana piilossa ja niin minä mätkähdin pitkin nurmikkoa, onneksi rungon ylätanko ei saanut aikaan muodonmuutoksia ns. perhekalleuksissa. Pyörän omistaja katseli touhuani tukka pystyssä, silmät punnissa.

Hyvin tarkan keskittymisen jälkeen uskaltauduin maantielenkille. Onneksi vaihteet olivat luonnostaan sopivalla välityksellä, en olisi uskaltanut vauhdissa alkaa niitä vipusia räpläämään. Mutta kevyesti kulki tuo jalo ratsuni, ei ollut lainkaan sellaista punnertamista kuin kotoisen munamankelini kanssa. Mutta se onkin tehty mittatilauksena kiinalaisille.

Summa summarum: ensimmäinen viisi kilometriä tänä vuonna tuli täyteen.

3334 km tänä vuonna -ja Cressu lähti huoltoon. Ainakin ulkorenkaat, jarrupalat ja -vaijerit menee uusiksi, voi olla, että jotain muutakin. Hintaa tulee toistasataa, mutta ovathan nämä silti aika paljon edullisempia kilometrejä, kuin olisivat omalla autolla ajellut...

Puhumattakaan siitä, mitä tällainen tekee yleiskunnolle...

Pyörällä päästään myös metsämansikoiden luo.

Ajoin sillä kippurasarvisella, jota VeHy on useaan otteeseen tällä foorumilla kehunut, metsään. En suinkaan ojaan eli raviiniin, vaan sinne salaiseen paikkaan, missä tiedän metsämansikoita kasvavan. Vaimo ajoi omalla vanhanaikaisella pyörällään samaan paikkaan. Purkillinen saatiin ja iloisia oltiin eikä kilometrejä laskettu.

kolin, kolin ja klonks klonks

Tilasin toissapäivänä postimyynnistä -tai verkkokaupasta itselleni uuden polkupyörän. Sellaisen veivattavan, hybridiksikin mainostetun.
Vanhasta on kumi puhki, puhkesi viime kesänä. Ja muutenkin se on aivan loppuun ajettu. Ajattelin vetää sen suulini kurkihirteen jojoon, ja laittaa muistokirjoituksen: tällä laihdutettiin 15 kiloa, 4000 km:n matkalla, vuosina 1996-1998.

Sain pilkkanaurua osakseni lasten suunnalta, kun kerroin aloittavani kuntoiluharrastuksen, jahka saan uuden polkupyörän: "Näkisi vaan", sanoivat. Ensi viikolla aion lähteä aamulla lenkille, kun vaimo lähtee töihinsä. Klo 8:30. 10 kilometriä, suihkuun, ja sitten töihin käsiksi -virikkeitä saaneena.

Uskon olevani liikunnan tarpeessa. Toivottavasti takapuoli kestää.


.

Me pyöräilijät olemme sellaista rotua, jolla takapuoli kestää.

Itselläni käy toisinaan niin, että pää ei kestä, mutta takapuoli korvaa puutteen jolloin totaalikestoksi tulee täydet sata. Luku tarkoittaa tässä prosenttia.
Mansikkapaikkaan pyöräily ja marjojen poiminta virittävät hengen tasolle, jonka voi saavuttaa vain tässä toimessa taikka kuuntelemalla radiosta lauantain toivottuja levyjä.

onnen salaisuus on syklinen liike

Löysinpä sattumalta vertaisteni palstan. Pyörän selkään kun on mailla kasvanut - eksoottinen elämys kun joskus joutuu kävelemään pidempään kuin pyöräparkilta sisälle. Taloudessa on kaksi henkeä, kolme pyörää ja vaihdellen 1-2-0 autoa. Viikko sitten tulin pyörä junassa asemavälin (Karkusta Nokiaan) kuorokurssilta (jolla tapasin melkein-Moxun, terveisiä).

Olen nostanut kissaa pöydälle ja saanutkin keskustelun paikkakunnan Uutisissa pörräämään aiheesta kamalat rotvalliluiskat. Tervetuloa pyörän kanssa (junassa 9E) alkaville Tapsan Tahdeille vaikka, ydinkeskustan uudemmat luiskat ovat käyttövaarallisia, vertailukohtana torin kulmilla loistavat yli neljänkymmenen vuoden takaiset.

Paras pyörä liki 60 vuoden kokemuksella on perinteinen yksivaihteinen. Kolmisen vuotta sitten kevättalvella (ajamme läpi vuoden) mieheni lainasi sitä (harvinaista!) ja pysäköi Teollisuusaseman sisäpihalle - samaa tehdas/tiilikompleksia missä mm. Tapsan tahtien avajaiset ja muinoin Jamitkin - läpi vuoden ja kesähelteiden varoitetaan kyltein putoavista jäistä. Varjelus kai ajoitti mieheni menemään sisälle kun yli puoli metriä kanttiinsa jääteli ruhjoi kaksi parkattua pyörää ja yhtä autoa. Vakuutusyhtiö tarjoutui hankkimaan uuden kolmivaihteisen, mutta pidin pääni ja teetätin uuden kunnon yksivaihteisen, tuttu pyöräkorjaaja jäljitti käytetyn rungon, vanhasta käypiä osia ja vastaavia loput.

Haastavia pyöräilymaastoja kaipaaville toimivaksi testattu ehdotus: Karkun asemalta (Salmen ja Siuron kautta) Nokialle. Huikeita vaaramaisemia, järviä, kyliä, peltoja, lehmiä. Osin soratietä, paikoin lisäksi jatkuvaa mutkaa, 29 km. Geelisatula on syytä olla, ja pyörä hyvin huollettu (kuten mulla).

Pyöräilyterveisin Liisa

liisa autio kirjoitti:Löysinpä sattumalta vertaisteni palstan. )

Niin taisin minäkin löytää. Pyöräily on aina ollut lähellä sydäntäni varmaan siitä syystä, että satuin aikoinaan asumaan varsinaisessa pyöräilymekassa, alankomaissa. Siellä ajoin nuorena miehenä, erään vedonlyönnin seurauksena, yhden päivän aikana 320 kilometriä, joka onnistui jatkuvasta pöyräilystä syntyneen peruskunnon ja 10-vaihteisen pösön (peugeot) avulla. Se on elämäni ennätys ja taitaa pysyä sellaisena. Nyt ajan enää vain hollantilaismallisella vanhan ajan 3-vaihteisella ja homma edelleen kovasti miellyttää. Kyllä polkupyörä, fillari, fiets, велосипед (velociped), Fahrrad, bicyclette, cykeln on ihmiskunnan hienoimpia keksintöjä!

liisa autio kirjoitti:Geelisatula on syytä olla, ja pyörä hyvin huollettu (kuten mulla).

Geelisatula? Mikä se semmonen on? Kerrotko, Liisä? Aina oppii näköjään uutta.

Pyöräilyhousuissa on säämiskät.

Säämiskät kastellaan ajoon lähtiessä, jolloin persaukset luistavat antaen ajoon jumalallista mukavuutta: geelisatulan ominaisuudet.
Pyöräily ei itse asiassa ole polkemista, vaan keskiön pyörittämistä jaloin. Vaiheet ovat sitä varten, että polkusyke voidaan pitää vakiona. Aiheesta lienee saatavilla opastusta. Polkusyke ja sydämen toiminta kuuluvat eräällä tavalla yhteen ja on siksi yksilöllistä. Voiman tarve "polkimilla" pitäisi yrittää pitää koko ajon keston suunnilleen samana, ylämäessä siis kevennystä ja tasamaalla sama kireys.
Tässä puhutut asiat ovat mielenkiitoisia pitkiä matkoja ajaville, kehittyneille harrastajille.
Nestetasapainoa pidetään yllä noin 3 % suolaliuoksella, jota on syytä olla riittävästi koko suorituksen ajan saatavilla. Ravinto-oppi on oma tieteenalansa; hyvin kiintoisa sekin.
Pisin yhteen menoon ajamani pyörämatka on 722 km, johon kului aikaa 22 tuntia. En ole koskaan ollut pyöräilyn ammattilainen, mutta harrastus on ollut kestävää ja innostusta on riittänyt.
Se oli silloin, mutta nyt???

Enää ei ole kunnossa kehumista ja ikääkin on kertynyt....

Pentti Naumanen kirjoitti:Pisin yhteen menoon ajamani pyörämatka on 722 km, johon kului aikaa 22 tuntia. Enää ei ole kunnossa kehumista ja ikääkin on kertynyt....

Ihminen on siitä sympaattinen otus, että silloin kun muisti hieman heikkenee niin kalajutut paranee: fillarilla 722 km 22 tunnissa. Hieno suoritus. Keskivauhti levähdyksineen päivineen 32 km/h..

Selittely on hauskinta elämässä.

Otin avukseni jo lauluntekijän sanat: "Se oli silloin, mutta nyt....." Ehkäpä joidenkin käsitteistössä 32 km:n tuntinopeus melkein vuorokauden kaikki tunnit käyttäen (pitkäkestoinen suoritus) on kokemusperäistä. Pyöräilijän ei tarvitse viettää lepotaukoja sohvalla löhöten. Nestevaranto on mukana ja ravinteita voidaan nauttia pullon suusta.
Nuorena pyöräilin useita kertoja linjalla Pori-Lahti-Pori. Yhdensuuntainen matka on noin 250 km. Olen kiertänyt myös lenkin Pori-Jyväskylä-Varkaus-Joensuu-Imatra-Lappeenranta-Taavetti-Hamina-Helsinki-Pori. Tuo matka teki käyttämäni polkupyörän mittarilla mitaten noin 1500 km. Siihen matkaan käytin viikon, sillä vierailin samalla tuttujen luona. Mukana oli vain selkäreppu ohjaustankoon kiinnitettynä. Se hötkyi ohjauslaakerin vaihtokuntoon. Yövyin Imatralla Valtionhotellissa, jossa sain saunakamarin takkahuoneineen ja uima-altaineen. Pyöräkin mahtui sisälle majoitustiloihin.
Normaali kesäpyöräily tuohon aikaan kerrytti mittariin jonkin verran yli 10 000 kilometriä. Viidenkympin lenkki oli pikapyrähdys (noin tunti ja vartti).
Voin kertoa, että tuohon aikaan Mikkeli ja Kouvola olivat suomalaisen pyöräilyn mustia lukuja jos matkailijan reitti sattui sieltä läpi kulkemaan. Kaupungit eivät lainkaan olleet pyöräily-ystävällisiä. Piti kiipeillä penkkojen ja autoteiden ylitse päästäkseen haluamaansa suuntaan tai vaihtoehtoisesti kiertää pitkiä matkoja autojen seassa pujotellen. Nyt tilanne voi olla tyystin toinen, en tiedä.
Oblomov vaikuttaa, hmmm.... hieman epäuskoiselta. Olen vanha mies ja rapakunnossa, mutta tulepa tänne niin polkaisemme yhdessä jonkin sopivaksi katsomasi matkan, esimerkiksi vaatimattomat 100 km ja puhutaan sitten aiheesta lisää. Minulta saattaa löytyä välineet kummallekin. Saat valita niistä ja minä poljen sillä, joka jää jäljelle, kun olet oman valintasi tehnyt.
Kalassakin voimme käydä ja saat itse kirjoittaa kuinka meidän siinä lajissa kävi. Minulla on vaatimaton paatti ja tarvittavat kalastusvälineet.
Meren jaamme usean kalastajan kesken, jos kiinalaisetkin lasketaan.

pyörällä päästään

Vaan onko se tuo pyörällä ajaminen riittävän monipuolinen kunnon kohottaja. Jalathan siinä vain vipeltää polkusimilla. Lähteneekö kalja-maha pelkällä pyöräilyllä - uteliaisuuttani tiedustelen kun on tuota kumpua siunaantuna.

Kyllä pyöräily on tehokas liikuntamuoto, ja rasittaa muitakin lihaksia kun jalkoja. Muutama vuosi sitten kun innostuin pyöräilystä, painoni putosi aivan selvästi, ja moni lihasvaiva (niska, hartiat, selkä) jäi maantielle.

Soittivat postista: pyöräni tuodaan tänään klo 16 aikoihin, ja pitää olla sitä vastaanottamassa. Aloitan siis huomenna kunnon kohotuksen, ja mahan alennuksen. Siitäpä voisikin laittaa seurannan käyntiin: Käydä päivittäin vaa'alla, ja laittaa numerot muistiin. Ja ajetut kilometrit myös. Olisikohan peräti blogin paikka -kotisivutilaa kun on käytettävissäni.

....takaisin työhön tummaan....