Kirjoittaja Marja Salonen päivämäärä 18.12.06 - 0:02
Jouluhössötykseen kuuluu minun osaltani sellaista, että tuntuu kuin en saisi mitään aikaan enkä jaksaisi sen puoleen mitään tehdäkään. Lähetän kortteja kuten olen täällä maininnut. Halusin lähettää ne 15.12. mennessä ja miten olikaan, aika alkoi loppua vaikken nyt niiiiiiiin monelle sentään viestejä lähettele, että käsi puutuisi. Jollain tapaa siinä herpauduin, jäivät uutiset katsomatta, lehdet tulivat huonosti luetuiksi ynnä muuta. Eivät kortit pelkästään saaneet tätä aikaan, vaan tietoisuus siitä, että on paljon tehtävää. Joulusiivous odottaa!!! Onko mitään mieltä kirjoitella viimeisiä viestejä hiki hatussa tai hampaat irvessä, ei varmaan. Niinhän se vaan joskus hauska hommakin menee mielekkyydessään aivan ympäri.
Pienempien juttujen, jotka juuri ne käyvät hermoille, ohella ei minulla mitään ihmeellisiä suurempia tavoitteita siivouksen ohella kyllä olekaan paitsi pakkaus. Pakkaus Hämettä varten odottaa ja jos mitä vihaan, niin pakkaamista olen oppinut vuosien varrella vihaamaan. Lista on mutta siinä on kohtia, että jos jossain teen väärin, niin pakko on tulla vaikka keskellä yötä Hesaan hakemaan puuttuvaa pulloa (ei viinaa kuitenkaan) ja sitten taas on mentävä takaisin.
Jouluhössötyshän on juuri sen lajin hössötystä, joka syntyy tyhjästä. Tietenkin heillä, joilla on vastuu joistain kutsuista, hössötys ei hössötystä olekaan, vaan kunnon työtä, joka vaan on saatava valmiiksi.
tähystyspaikkana Kallio