YLE Radio 1

Ella Eronen sekä Eino Hyyrynen olivat kaksi Suomen kaikkien aikojen suurinta lausuntataiteilijaa. Jotta asia tulisi vieläkin paremmin perustelluksi, niin kuunnelkaa Eino Hyyrysen esittämänä kertojan roolissa melodraamaa Pekka ja Susi, jossa hänen lyömätön tulkintataiteensa tekee lapsille suunnatusta sinfonisesta sadusta todellista musiikkidraamaa wagnerilaisessa hengessä, jossa sanan ja musiikin kaikkivoipa ja pyhä liitto on rikkumattoman täydellisessä dramaturgisessa läpiviennissään äänensävyillään ylittämättömän taidokkaasti jännitystä aste asteelta kasvattaen kertomuksen dramatiikan edellyttämää sisällöllistä juonikaarta mukaillen. Kaikki muut levytykset tästä Prokofjevin satuklassikosta ovat haileita Eino Hyyrysen legendaariseen replikointiin verrattuna, niin englantilaisten kuin suomalaistenkin suurten ja vähän pienempienkin näyttelijöiden tulkintoina, jotka asettuvat suosiolla taka-alalle tuomatta varovaisen viisaina itseään liikaa esille, joko kykyjen tai rohkeuden puuttesta johtuen, taikka luottaen kuuntelijan mielikuvitukseen. Hyyrynen oli sikälikin suuri yksinäinen susi ja lahjakas lausuja, että hän esitti yksinään jopa Aleksis kiven dramatisoidun Seitsemän veljeksen kaikkia roolihenkilköitä ja vielpä koiraakin kauppakorkeakoulussa järjestetyssä esityksessä ja kuulemma harjoitteli roolejaan aina jalkaisin kuljetulla työmatkallaan Käpylästä Helsingin rautatieasemalle, ja joku oli kysynyt, että missäs ollaan, oli Hyyrynen vastanut, että; Hiidenkivellä! Ja kaikki nauroivat. (Tulikin hyvä juttu ilman miettimistä. Siitä vaan improvisoiden simbsalabim) Oletteko tietoisia hänen kyvyistään vai onko hän jäänyt teille suureksi tuntemattomaksi?

Mikki Hiiri kirjoitti:Ella Eronen sekä Eino Hyyrynen olivat kaksi Suomen kaikkien aikojen suurinta lausuntataiteilijaa.

Ella Eronen oli sietämätön hehkuttaja ja tunteilija, jonka lausuntatyyli tukehduttaa sekä tekstin että kuulijan. Jos on kuunnellut Radioateljeeta niin on huomannut kuinka vaikkapa Tiia Lousteen ja Helka-Maria Kinnusen tapa lausua kunnioittaa tekstiä ja antaa tilaa kuulijan omalle kokemukselle. Esim. Aino Kallaksen Reigin pappi -kertomus on Lousteen taidonnäyte: niukkaeleinen, harkittu ja kuitenkin hyvin hyvin intensiivinen.

Ella putosi heti kättelyssä kolmanneksi.

Apropoo, kesällä kävin Reigissä, kävelin kirkonraittia ja näin sen talon katon, jossa Kallas tuon kertomuksen kirjoitti, pilkottavan metsän puiden latvojen takaa. Kotiin tultuani etsin kirjan käsiini ja luin sen mielenkiinnolla. Kirjoitin myös postia Tallinnan kaupunginmuseoon kun halusin tietää missä tuo kirjassa mainittu Jerusaleminmäki, siis mestauspaikka sijaitsee. Vastasivat, että nykyisen Pärnu maantien varrella, siinä kohtaa missä alkaa viadukti, siinä on kallio vasemmalla ja peruskoulu. Siinä ovat päät rullanneet.

Mistä saisin lainata tuon kirjan Tiia Lousteen lukemana?

Minäkin haluaisin kuulla, miten joku lukee Reigin pappia. On siinä teksti. Hieno kuin mikä. Miten saatettiin tehdä kerran tv-ohjelma Aino Kallaksesta, jossa hän lähinnä flirttaili. Ikään kuin tekstien kirjoittaminen olisi tapahtunut vain juna- tai laivamatkoilla eri miehiä tapaamaan mennessä. Unohdettiin tuo työ kokonaan.
Olen kuullut Ella Erosta livenä 60-luvulla koulussa. Hän lausui Helkavirsiä ja sitten 70-luvulla Kansallisteatterissa. Hän lausui Alla kasvon kaikkivallan vai miten se nyt meneekään. Musta puku päällä ja Helkavirret. Oli siinä jonkinlainen kokemus mitään ihmeitä ennen näkemättömälle koululaiselle.
Mutta jään kaipaamaan Eero Honkasta tästä joukosta. Myös Aino-Maija Tikkanen on aikamoinen lausuja. Kumpikin tuo runoon ja tekstiin oman poljentonsa, sen joka on siellä teoksessa. Esille saaminen on vaikeaa ja siinä tarvitaan taitajaa.
Niin sivistymätön olen että Eino Hyyrynen on jäänyt aivan vieraaksi.

Minä kun kun kävin aikoinaan pitkään ja sitkeästi Turun Kalssikkoa, niin ehdin nähdä Yrjö Jyrinkosken livenä monta kertaa. Koulun entisenä oppilaana hän kävi mielellään esiintymässä siellä.

En kuitenkaan paljoakaan muista hänestä, pitkähkö kaarevilla laineilla oleva tukka, pehmeä ääni, lausuntatyyli vanhahtava, ylikorostava. Ei taitaisi mennä perille nykypäivinä.

Ella Erosta olen vain radiossa ja telkkarissa nähnyt, mielikuvaksi on jäänyt lähinnä kammottavalla äänellä runoja julistava kummitus.

VeHy kirjoitti:Mistä saisin lainata tuon kirjan Tiia Lousteen lukemana?

Olen kuullut ohjelman ainakin kaksi kertaa, toisen kerran siis Radioateljee-uusintana. En kuitenkaan tullut nauhoittaneeksi. YLE taas ei taida kovin suurella innolla ohjelmia myydä, ainakaan myyntisivulla ei paljon luvattu.

VeHy kirjoitti:Minä kun kun kävin aikoinaan pitkään ja sitkeästi Turun Kalssikkoa, niin ehdin nähdä Yrjö Jyrinkosken livenä monta kertaa. Koulun entisenä oppilaana hän kävi mielellään esiintymässä siellä.

En kuitenkaan paljoakaan muista hänestä, pitkähkö kaarevilla laineilla oleva tukka, pehmeä ääni, lausuntatyyli vanhahtava, ylikorostava. Ei taitaisi mennä perille nykypäivinä.

Ella Erosta olen vain radiossa ja telkkarissa nähnyt, mielikuvaksi on jäänyt lähinnä kammottavalla äänellä runoja julistava kummitus.

Minuun ja erääseen monin tavoin palkittuun lastennäytelmiäkin kirjoittaneeseen teatteri-ihmiseen, myös näytelmänkirjoittajana, hänen tarinaa elävöittävä lausuntansa ainakin ovat tehneet suuren vaikutuksen, kun vielä pari päivää sitten kuuntelimme tuota levyaarretta ja klassikkoa jostakin 50-60-lukujen taiteesta, Decca-merkillä, monoäänityksestään huolimatta. Englantilaista, modrernimpaa versiota on varsin pitkästytävä kuunnella, vaikka orkesterinosuus onkin loisteliaasti, muttei yhtä visionäärisesti tulkittu ja äänitetty. Mutta taitaa olla suunnattu enemmän lapsiyleisöä silmälläpitäen kuten Pöystinkin tulkinta.