YLE Radio 1

ottaako levy-yhtiö kontaktin kapuun tai orkesteriin tarkotejn levytyssopimusta vain toisinpäin vai voiko kapu levyttää mitä vain yhtiön piikiin.

Luulenpa että mikäli on kyseessä esim. Sibeliuksen sinfonioiden kokonaislevytys, mikä tahansa levy-yhtiö kiinnostuu, olipa orkesteri mikä tahansa. Mutta jos taas tarjotaan vaikkapa Leiviskän orkesterikappaleita tai Lingon konserttoja, voi olla vaikea päästä sopimukseen... No ei tästä tämän enempää, viisaammat voivat vastata "oikeasti".

Varmaan kaikissa levy-yhtiöissä tehdään jo varhaisessa vaiheessa jonkinlainen analyysi siitä, miten paljon levyä tultaisiin myymään. Kustantamotoiminta kun on bisnestä. Aina ei tuotto-odotusten tarvitse olla positiivisia vaan jostain syystä ollaan valmiita kirjaamaan myös tappioita.

punoja kirjoitti:Luulenpa että mikäli on kyseessä esim. Sibeliuksen sinfonioiden kokonaislevytys, mikä tahansa levy-yhtiö kiinnostuu, olipa orkesteri mikä tahansa. Mutta jos taas tarjotaan vaikkapa Leiviskän orkesterikappaleita tai Lingon konserttoja, voi olla vaikea päästä sopimukseen... No ei tästä tämän enempää, viisaammat voivat vastata "oikeasti".

suomalaiset suuret pianokonsertot kuten leiviskän eivät kiinnosta levy-yhtiöitä. halpahintainen siba kyllä.

Tässäkin kyllä voidaan todeta, että monet nykysäveltäjämme ovat saaneet konserttojaan levylle yhä enenevässä määrin, esim. Heiniö, Heininen, Aho... Mutta valitettavasti on niin, että monet varhaisemmat tekijämme ovat jääneet harmillisesti katveeseen. Mutta minua aina vaan tuo Sibban mollaaminen jotenkin ihmetyttää - olen kokenut monet elämäni suurimmista musiikkielämyksistä hänen musiikkinsa ja partituuriensa välityksellä, mutta toki monien muidenkin.

Levytysprojekti syntyy siten, että artistin ja levytuottajan välille syntyy yhteisymmärrys levyn kaupallisesta menestyksestä ja siten tarpeellisuudesta. Sittenkin on vielä aikamonta tuotantovaihetta ennen lätyn ilmestymistä kauppoihin.
Muitakin tapoja saattaa olla, mutta nykyään yhä vähemmän, koska audiosisällön kopioiminen on niin helppoa, että entistä harvemmat viitsivät lähteä työstämään taloudellisesti epävarmaa hanketta.

punoja kirjoitti:Tässäkin kyllä voidaan todeta, että monet nykysäveltäjämme ovat saaneet konserttojaan levylle yhä enenevässä määrin, esim. Heiniö, Heininen, Aho... Mutta valitettavasti on niin, että monet varhaisemmat tekijämme ovat jääneet harmillisesti katveeseen. Mutta minua aina vaan tuo Sibban mollaaminen jotenkin ihmetyttää - olen kokenut monet elämäni suurimmista musiikkielämyksistä hänen musiikkinsa ja partituuriensa välityksellä, mutta toki monien muidenkin.

en saata yhtyä kokemukseesi ja voin vain todeta kokemuksestani että kun muiden suomalaisten suurten säveltäjien musiikissa kuten melartinin 2., 3. ja 6. tai tuuksela tempus festmissa ja snfonioissa ja runoemissa niihin objektivoitu tunne kasvaa ikään kuin niiden sisältä käsin teosten soivaa ilmiötä suuremmaksi ottaen näin kuulijansa valtoihinsa kun sibeliuksen musiikki jää tämän trassendentaalisen tai metafyysisen olemuksen ja siis ilmiön ytimen ulkopuolella vain siksi soivaksi materiaksi ja ilmiöksi jollaisena sen alkujaankin vain tiedoitsin tajunnassani jätäen toisinaa apaattiseksi, alakuloiseksi ja välinpitämättömän tylsistyneeksi katastrofin sublimoimattomuudesta eikä orgaanista emotionaalista sisäistä kasvuprosessia tapahdu johtaen musikllisen elämyksen syntyyn.

suuren musiikin lähtökohtana on aina säveltäjän alitajuisesti kokema tunne-elämys joka transformoituu soiviksi säveliksi jotka hän vangitsee tietoisella metodiikalla staattiseksi elementiksi nuottikirjoituksena kun taas kuulijan reseptiossa prosessi ja akti on käänteisen metamorfoosin tulos jossa soiva ilmiö muuntuu säveltäjän alkujaan kokemaksi emootioksi josta sävellys on puhjennut.

voe ku mä osaan hianosti kiriotaa ma poffa sä taran.

moxu kirjoitti:Levytysprojekti syntyy siten, että artistin ja levytuottajan välille syntyy yhteisymmärrys levyn kaupallisesta menestyksestä ja siten tarpeellisuudesta. Sittenkin on vielä aikamonta tuotantovaihetta ennen lätyn ilmestymistä kauppoihin.
Muitakin tapoja saattaa olla, mutta nykyään yhä vähemmän, koska audiosisällön kopioiminen on niin helppoa, että entistä harvemmat viitsivät lähteä työstämään taloudellisesti epävarmaa hanketta.

levyjähän voidaan tuottaa myös yksityiseen käyttöön.luin niin tehdyn esim. joillekin schubertin keskeneräisille pianokappaleille jotain d 916A jos olisin miljardööri toteuttaisin unelmani ja tilaisin sadalla miljoonalla levy-yhtiöltä suomen dsäveltaiteen historian kokonaislevytyksen tai ostaisin koko yhtiön.

Ei siihen niin isoja budjetteja tarvita. Hommaat vain dat-nauhat ja varaat Kirjasto10:n studion muutamaksi tunniksi. Ja jos et itse ole tarpeeksi hyvä soittaja, pyydät tietysti myös sellaisen mukaan.
Mutta näin syntyvä "levy"on sitten tosiaan vain omaan käyttöön luotu, eikä siten varsinaisesti edes omakustanne.

moxu kirjoitti:Ei siihen niin isoja budjetteja tarvita. Hommaat vain dat-nauhat ja varaat Kirjasto10:n studion muutamaksi tunniksi. Ja jos et itse ole tarpeeksi hyvä soittaja, pyydät tietysti myös sellaisen mukaan.
Mutta näin syntyvä "levy"on sitten tosiaan vain omaan käyttöön luotu, eikä siten varsinaisesti edes omakustanne.

jos puhumme tuhansille cd-levyille tallennetusta musiikista, joka käsittää, n. 200 sataa sinfoniaa, satoja muita orkesteriteoksia ja sinfpnisia runoja, kymmenittäin oopperoita ja teoksia kuorolle ja orkesterille kuten lauri ikosen joutsenet, haapalaisen kimmon koston, melatrtinin ilmarisen ym. monet muut, valtavasti kamarimusiikkia, jousikvartettoja, pianotrioja ym. ja tuhansittain pianoteoksia, ja lauluja, siihen tarvitaan hyvä orkesteri ja taitava kapellimestari ja laulajakaarti solisteineen konserttoja ja sarjoja varten.
taiteilijoiden palkkiot on otettava huomioon.

ahti karjalaisen pasuunakonsertto laveasti laulavine diatonisine teemoineen harmonian edetessä kolimisointuina johon säveltäjä lisää mielellään sekstin, ääri-osien ollessa rondomuotoisia minkään niistä eksymättä kovin kauas omasta tonaliteetistaan ja siis varsin perinteistä tonaaliasta konserttomusiikkia tältä sibelöiusakatemian pasuunansoioton opettajalta joka oli helsingin kaupungin orkesterin ykköspasunisti.

sinfoniat keskeisimpiä romanttiseen tyyliin sävellettyjä sinfonioita joista sotamuistoja laukauksineen sisältävän ykkösen romanttista juonnetta klassisessa muodonkäsittelyssään peittää pyrkimys polyfoniaan finaalin yhdistäessä edellisten osien teemat käsitellen niitä yhtaikaa tilintekona tavallaan.

humalainen kirjoitti:

moxu kirjoitti:Ei siihen niin isoja budjetteja tarvita. Hommaat vain dat-nauhat ja varaat Kirjasto10:n studion muutamaksi tunniksi. Ja jos et itse ole tarpeeksi hyvä soittaja, pyydät tietysti myös sellaisen mukaan.
Mutta näin syntyvä "levy"on sitten tosiaan vain omaan käyttöön luotu, eikä siten varsinaisesti edes omakustanne.

ahti karjalaisen pasuunakonsertto laveasti laulavine diatonisine teemoineen harmonian edetessä kolimisointuina johon säveltäjä lisää mielellään sekstin, ääri-osien ollessa rondomuotoisia minkään niistä eksymättä kovin kauas omasta tonaliteetistaan ja siis varsin perinteistä tonaaliasta konserttomusiikkia tältä sibelöiusakatemian pasuunansoioton opettajalta joka oli helsingin kaupungin orkesterin ykköspasunisti.

sinfoniat keskeisimpiä romanttiseen tyyliin sävellettyjä sinfonioita joista sotamuistoja laukauksineen sisältävän ykkösen romanttista juonnetta klassisessa muodonkäsittelyssään peittää pyrkimys polyfoniaan finaalin yhdistäessä edellisten osien teemat käsitellen niitä yhtaikaa tilintekona tavallaan.

Oletko siis kuullut nämä kappaleet - vai onko kaikki pelkkää sanahelinää ja kuvittelua? Suomessakin on kirjoitettu lukematon määrä turhia nuotteja ja tyhjänpäiväisiä sävelkulkuja, joista kukaan ei oikeasti ole kiinnostunut.

punoja kirjoitti:

humalainen kirjoitti:

moxu kirjoitti:Ei siihen niin isoja budjetteja tarvita. Hommaat vain dat-nauhat ja varaat Kirjasto10:n studion muutamaksi tunniksi. Ja jos et itse ole tarpeeksi hyvä soittaja, pyydät tietysti myös sellaisen mukaan.
Mutta näin syntyvä "levy"on sitten tosiaan vain omaan käyttöön luotu, eikä siten varsinaisesti edes omakustanne.

ahti karjalaisen pasuunakonsertto laveasti laulavine diatonisine teemoineen harmonian edetessä kolimisointuina johon säveltäjä lisää mielellään sekstin, ääri-osien ollessa rondomuotoisia minkään niistä eksymättä kovin kauas omasta tonaliteetistaan ja siis varsin perinteistä tonaaliasta konserttomusiikkia tältä sibelöiusakatemian pasuunansoioton opettajalta joka oli helsingin kaupungin orkesterin ykköspasunisti.

sinfoniat keskeisimpiä romanttiseen tyyliin sävellettyjä sinfonioita joista sotamuistoja laukauksineen sisältävän ykkösen romanttista juonnetta klassisessa muodonkäsittelyssään peittää pyrkimys polyfoniaan finaalin yhdistäessä edellisten osien teemat käsitellen niitä yhtaikaa tilintekona tavallaan.

Oletko siis kuullut nämä kappaleet - vai onko kaikki pelkkää sanahelinää ja kuvittelua? Suomessakin on kirjoitettu lukematon määrä turhia nuotteja ja tyhjänpäiväisiä sävelkulkuja, joista kukaan ei oikeasti ole kiinnostunut.

niinkaun kuin yleisradionkin ohjelmisto on riippuvainen kaupallisen levy-teollisuuiden tuotteista ja niille alisteinen ei varmaan tulla kolskaan kuulemaankaan. olen useimmista lähinnä vain lukenut professotrisäveltäjä erkki salmnemnhaaran kirjoittamat teosanalyysit hänen toiomittamastaan suomen musiiki historia 1-4 kirjasarjasta.

mutta muutenhan esim. ahti karjalainebn josta en aiemmin ollut kuullut mitään oli aikanaan 60-70-luvulla hyvin tunnettu säveltäjä ja musiikkimies suomessa perustaessaan mm. jyväskylän orkesterin ja tomiesaaan sen pitkäaikaisena kapellimestarina vaikka tämän kalotti siis patalakkisen suuruuden luova sävellystoiminta alkoi jo sodan aikana tai varhemmin mm. juuri 1942 valmistuneella lähes ainioalla suomessa koskaan sävelletyllä pasuunakonsertolla jota seurasi 2 vuotta myöhemmin jatkosodan loppuvaiheessa kesäinen sarja oboelle ja orkestrerille jonka lähtökohta on deskriptiivisempi johtaen yhtäältä vapaampiin fantasioiviin muotoihin ja toisaalta joihinkin erikoisiin soitinnusratkaisuihinkin kuten sirkkojeN soiton imitaatioon 3. osassa good memory, vaikka se jatkoi myös totuttua kansallisromanttista linjaa madetojalaisia aiolisia paimensoittoja myöten.

kun vasta sodan jälkeen syntynyt 1. sinfonia voidaan pitää tämän kauden pääteoksena jonka hän kuten useimmat myöhemmätkin teokset sävelsi vaskia silmälläpitäen vauikka karjalaisen sävelkieli jaTKUVASTI UUDISTUIKIN 2. SINFONIASTA ALKAEN JA KEHITTYI TEKNISESTI MM. SARJASSA FAGOTILLE JA ORKESTERILLE JOSSA ON UUSKLASSISIA PIIRTEITÄ. NIIN ON MM. SIBELIUKSEN POPULARISOIVA JA LÄPINÄKYVÄ DEKADENTTI MUSIIKKI.

sibelius on pudonnut roolistaan suomen merkittävimpänä säveltäjänä omassa tietoisuudessani vaikka jo peterson berger ja kumpp, hänet kriitikeissään aikanaan usein teilasikin mikä ei estänyt hänen omaa musiikkiaan suuremman maineensa syntymistä joka toki oli täysin suhteeton näin konservatiiviseen musiikkiin nähden.

hän kun ei edes kyennyt reprodusoimnaan, välittämään ja toistamaan monien keskisuurten säveltäjiemme tavoin saina schubertista lähtien tämän perillisinä romanttisen taiteen affektien asteikollaliikkuvien yksilön sisimpien tunne-elämysten ydintä vaan kuten hyvin tunnettua hän pakeni klassistista yksinkertaisuutta ja modaalisuutta korostaviin sä'vellysmuotoihin ja tyyli-ihanteisiin kuljettuaan sinfonioissaan monien eri tyylisuuntausten viitoittamaan polkua tavoittamatta kuitenkaan klassististen ilmaisukeinojen ja klassismin ydintä.

schubertin taiteen kaukaisina perillisinä ja jälkeläisinä vähäisimpinäkin popidetyt säveltäjät sivorit ja siukoset isacssonit ja karvoset onnistuivat sibeliusta paremmin välittämään ja toistamaantraagisen elämäntunteen synnyttämän elämyksen romantiikkan lapsina joilla oli spontaani suhde musiikkiin siban etsiessä omaa itseyttään lakkaamatta löytämättä todellista reaalista sisuntään ehkä koskaan. vai kuinka hänen musiikkiinsa puhuttelee teitähienoa väitellä tohtoriksi ja kirjoittaa ennenkuulematonta musiikkiestetiikkaa ja esseitä.

humalainen kirjoitti:

punoja kirjoitti:

humalainen kirjoitti:

moxu kirjoitti:Ei siihen niin isoja budjetteja tarvita. Hommaat vain dat-nauhat ja varaat Kirjasto10:n studion muutamaksi tunniksi. Ja jos et itse ole tarpeeksi hyvä soittaja, pyydät tietysti myös sellaisen mukaan.
Mutta näin syntyvä "levy"on sitten tosiaan vain omaan käyttöön luotu, eikä siten varsinaisesti edes omakustanne.

ahti karjalaisen pasuunakonsertto laveasti laulavine diatonisine teemoineen harmonian edetessä kolimisointuina johon säveltäjä lisää mielellään sekstin, ääri-osien ollessa rondomuotoisia minkään niistä eksymättä kovin kauas omasta tonaliteetistaan ja siis varsin perinteistä tonaaliasta konserttomusiikkia tältä sibelöiusakatemian pasuunansoioton opettajalta joka oli helsingin kaupungin orkesterin ykköspasunisti.

sinfoniat keskeisimpiä romanttiseen tyyliin sävellettyjä sinfonioita joista sotamuistoja laukauksineen sisältävän ykkösen romanttista juonnetta klassisessa muodonkäsittelyssään peittää pyrkimys polyfoniaan finaalin yhdistäessä edellisten osien teemat käsitellen niitä yhtaikaa tilintekona tavallaan.

Oletko siis kuullut nämä kappaleet - vai onko kaikki pelkkää sanahelinää ja kuvittelua? Suomessakin on kirjoitettu lukematon määrä turhia nuotteja ja tyhjänpäiväisiä sävelkulkuja, joista kukaan ei oikeasti ole kiinnostunut.

sibelius on pudonnut roolistaan suomen merkittävimpänä säveltäjänä omassa tietoisuudessani vaikka jo peterson berger ja kumpp, hänet kriitikeissään aikanaan usein teilasikin mikä ei estänyt hänen omaa musiikkiaan suuremman maineensa syntymistä joka toki oli täysin suhteeton näin konservatiiviseen musiikkiin nähden.
schubertin taiteen kaukaisina perillisinä ja jälkeläisinä vähäisimpinäkin popidetyt säveltäjät sivorit ja siukoset isacssonit ja karvoset onnistuivat sibeliusta paremmin välittämään ja toistamaantraagisen elämäntunteen synnyttämän elämyksen romantiikkan lapsina joilla oli spontaani suhde musiikkiin siban etsiessä omaa itseyttään lakkaamatta löytämättä todellista reaalista sisuntään ehkä koskaan. vai kuinka hänen musiikkiinsa puhuttelee teitähienoa väitellä tohtoriksi ja kirjoittaa ennenkuulematonta musiikkiestetiikkaa ja esseitä.

Ei Sibeliuksen musiikki ole konservatiivista - millä perusteella olisi? Miten voit väittää, että jotkut Sivorit, Karvoset, Siukoset tai kumppanit onnistuivat Sibeliusta paremmin... Kuka oikeasti tuntee heidän musiikkiaan ja olisi siitä kiinnostunut. Jotenkin heidän tuotantonsa vain tuppaa unohtumaan historian hämärään, kuten niin monen omana aikanaan kehutun "mestarin".

Levytysprojektiin päätyvän musiikin ei tarvitse olla millään kriteereillä mitattuna "liberaalia", "konservatiivista" tai mitään muutakaan. Sen pitää vain täyttää yksi ehto: että levytuotantoon käytetyt rahat tulevat levymyynnin ja mahdollisten radio- tai muiden elektronisten välineiden mahdollistamien soittorojalttien muodossa takaisin, mieluiten jonkinlaisella voitolla.

punoja kirjoitti:

humalainen kirjoitti:

punoja kirjoitti:

humalainen kirjoitti:

moxu kirjoitti:Ei siihen niin isoja budjetteja tarvita. Hommaat vain dat-nauhat ja varaat Kirjasto10:n studion muutamaksi tunniksi. Ja jos et itse ole tarpeeksi hyvä soittaja, pyydät tietysti myös sellaisen mukaan.
Mutta näin syntyvä "levy"on sitten tosiaan vain omaan käyttöön luotu, eikä siten varsinaisesti edes omakustanne.

ahti karjalaisen pasuunakonsertto laveasti laulavine diatonisine teemoineen harmonian edetessä kolimisointuina johon säveltäjä lisää mielellään sekstin, ääri-osien ollessa rondomuotoisia minkään niistä eksymättä kovin kauas omasta tonaliteetistaan ja siis varsin perinteistä tonaaliasta konserttomusiikkia tältä sibelöiusakatemian pasuunansoioton opettajalta joka oli helsingin kaupungin orkesterin ykköspasunisti.

sinfoniat keskeisimpiä romanttiseen tyyliin sävellettyjä sinfonioita joista sotamuistoja laukauksineen sisältävän ykkösen romanttista juonnetta klassisessa muodonkäsittelyssään peittää pyrkimys polyfoniaan finaalin yhdistäessä edellisten osien teemat käsitellen niitä yhtaikaa tilintekona tavallaan.

Oletko siis kuullut nämä kappaleet - vai onko kaikki pelkkää sanahelinää ja kuvittelua? Suomessakin on kirjoitettu lukematon määrä turhia nuotteja ja tyhjänpäiväisiä sävelkulkuja, joista kukaan ei oikeasti ole kiinnostunut.

sibelius on pudonnut roolistaan suomen merkittävimpänä säveltäjänä omassa tietoisuudessani vaikka jo peterson berger ja kumpp, hänet kriitikeissään aikanaan usein teilasikin mikä ei estänyt hänen omaa musiikkiaan suuremman maineensa syntymistä joka toki oli täysin suhteeton näin konservatiiviseen musiikkiin nähden.
schubertin taiteen kaukaisina perillisinä ja jälkeläisinä vähäisimpinäkin popidetyt säveltäjät sivorit ja siukoset isacssonit ja karvoset onnistuivat sibeliusta paremmin välittämään ja toistamaantraagisen elämäntunteen synnyttämän elämyksen romantiikkan lapsina joilla oli spontaani suhde musiikkiin siban etsiessä omaa itseyttään lakkaamatta löytämättä todellista reaalista sisuntään ehkä koskaan. vai kuinka hänen musiikkiinsa puhuttelee teitähienoa väitellä tohtoriksi ja kirjoittaa ennenkuulematonta musiikkiestetiikkaa ja esseitä.

Ei Sibeliuksen musiikki ole konservatiivista - millä perusteella olisi? Miten voit väittää, että jotkut Sivorit, Karvoset, Siukoset tai kumppanit onnistuivat Sibeliusta paremmin... Kuka oikeasti tuntee heidän musiikkiaan ja olisi siitä kiinnostunut. Jotenkin heidän tuotantonsa vain tuppaa unohtumaan historian hämärään, kuten niin monen omana aikanaan kehutun "mestarin".

urkumusiikin alalla onnistuivatkin, säveltämällä urkusonaatteja ja passacaglioita, joita sibeliuksen kynästä ei syntynyt lainkaan iontradaa ja vaatimatonta surusoittoa lukuunottamatta joista ei ainakaan puhu mikään polyfonian mestari.
kiinnostuneita riitti 1930-luvulla, kuuluivathan he tunnetuimpiin kuorosäveltäjiimme. mitä vähemmän säveltäjiä repertoaarissa sen patrempi on klassisen wabnnabe tauidemusiikin avainsana kaupallisten intressien perspektiivistä.

tosiasiassahan koko musiikillinen reseptio perustuu haluun tulle miellytetyksi ei syvästi liikutetuksi ja sielullisesti järkytetyksi ja tämän universaalin ilmiön takia jo mozart joutui kärsimään wienissä puutetta ja nälkää. pitäytykäämme tässä hilpeässä sillä elämä on muutenkin tarpeeksi raskasta on tyypillinen suuren taiteen väärinymmärryksen muoto joka johtuu siitä että sen siloiteltu ja viettelevä pinta tenhoaa ihmisiin enemmän kuin mitä se kätkee sisäilleen.populaarimusiikin vaikutus ihmisiin ei voi olla tulematta esille myös ns. taidemusiikin puolella.ihmiset lähtevät konserttin viihtymään ja viettämään hauskaa iltaa tuttujen sävelien parissa.mkään raskas ja vaativa synkkiä tunteita sisältävä musiikki joka on outoa ei houkuttele.on valitettavaa että musiikki on viheliäinen taidemuioto joka vaatii muusikoita tullakseen realisoiduksi kun maalauksia näkee museossa keneltä taiteilijalta hyvänsä.