YLE Radio 1

Lahjakas ajattelee nopeammin ja oikeammin kuin kaikki muut. Nero sen sijaan näkee kokonaan toiseen maailmaan kuin muut, mutta vain sikäli, että hänen katseensa tunkeutuu syvemmälle toisillekin ilmenevään. Näin ollen neron ominaisuuksien sikermänä onkin kyky nähdä erityisessä aina yleinen suvun yleisimpään olemukseen saakka erotuksena normaali-ihmisestä, joka näkee erityisessä aina vain erityisen sellaisenaan.

Oletko suuruudenhullu?

Nuorempana minussa oli kyllä yksi paha vika: olin hyvin itserakas.
Mutta nykyään olen täydellinen.

Viidentoista ikäisenä olin nero. Kahdeksantoista vanhana enää lahjakkuus ja nyt vain pelkkä pelkkä.
Joskus valoisina hetkinä lahjakkuus meinaa tunkea päälle, mutta kyllä tuollaisen epämääräsen hörhöilyn pian taltuttaa.
Muuten menee, kiitos vaan kysymästä, ihan kohtuullisesti.

Olen. Siis ajattelen.
Neroudella ja lahjakkuudella ei välttämättä tarvitse olla keskenään paljoakaan tekemistä...

Neroutta on erottaa olennainen ja osata kiteyttää sanottavansa lyhyeksi. En itse ole nero enkä ehkä kovin lahjakaskaan mutta ei sitä osoita kyllä tuntemamme Hiirulainenkaan.

Jokin aika sitten telkussa tai radiossa oli asiaa älykkyydestä. Sanottiin, että kaksi keskinkertaista saavat enemmän älyllistä lopputuotetta aikaan, kuin laskennallisesti olisi todennäköistä. Laadun määrässä päihittivät jopa yhden älykkään. Jotensakin noin se meni. Kannattaa siis ennemmin laittaa keskinkertaisia ryhmään, kuin odottaa älykkäältä jotain viisasta.

Sama pätenee keskusteluunkin. Tärkeintä on keskustelu, ei se, onko oikeassa. Jos uskallus ei riitä heittää kommenttiaan keskustelun sekaan, se on yleisesti ottaen menetys koko keskustelupiirille. Asiat johtavat toisiin. Sikäli ikävää kaikki itsekurinpidolliset toimenpiteet. Ikävintä on, jos toisinajattelijat tyrmätään. Se köyhdyttää kaikkia.

No, täällähän on rönsyä rönsyn perään. Aito keskustelutilanne jossa vuorovaikutteisuus olisi nopeaa voisi olla antoisampaa. Siinä myös hurlumhei saisi arvoisensa sijan keskustelun rikastuttajana. Kaikkihan me olemme keskustelleet naamakkain porukoissa ja saaneet siitä jotain.

Miksei Mikki Hiiri tuonut viisautta mukaan aloituksessa? Minä peräänkuulutan ennenkaikkea sitä. Älykäs selviytyy tilanteista, johon viisas ei edes joudu. Onko Mikki Hiiri tyhmä? Minua se ainakin vaivaa tuon tuosta.

Näin, vaikka tämä olikin taas sitä metakeskustelua.

Mikki Hiiri on NERO!



Ehkä hän on uudelleensyntynyt Schubert tai Keisari Nero!

petri kirjoitti:Mikki Hiiri on NERO!

Mielestäni hän on ansiokkaasti – joskin hankalasti ymmärrettävän viimeistelemättömästi – kirjoittanut ainakin minun entuudestaan huonosti tuntemistani asioista. Ja yhtä järkähtämättömästi pysynyt niissä – ei ole näkynyt Maijan Baarin vapaassa foorumissa. Ennen yhteen asiaan uppoutunutta tyyppiä sanottiin fakki-idiootiksi, nyt sana voisi olla osaamiskeskus. Tai insinööri

Kyllä tämä foorumisto yhden Mikki Hiirenkin tarvitsee.

puuhaaja kirjoitti:Ennen yhteen asiaan uppoutunutta tyyppiä sanottiin fakki-idiootiksi, nyt sana voisi olla osaamiskeskus. Tai insinööri

Minä olen aina käyttänyt itsestäni epiteettejä "tyhmä insinööri" ja "insinöööri kolmella ööllä", kerran kännispäiten taisin teettää jopa käyntikortteja, jossa oli jompikumpi noista, en muista kumpi.

Mieluummin olen suoraan tyhmä kuin keskinkertainen.

puuhaaja kirjoitti:Tärkeintä on keskustelu, ei se, onko oikeassa. Jos uskallus ei riitä heittää kommenttiaan keskustelun sekaan, se on yleisesti ottaen menetys koko keskustelupiirille. Asiat johtavat toisiin. Sikäli ikävää kaikki itsekurinpidolliset toimenpiteet. Ikävintä on, jos toisinajattelijat tyrmätään. Se köyhdyttää kaikkia.

Tuossa kommentissaan puuhaaja osui naulankantaan, ja voisiko seuraava tarkoittaa täällä vaikkapa oikeaa chattia, joka on phpBB-foorumeille tulossa jo ohjelmankin puolesta. (Tiedän, koska omalle aloittelevalle palstallekin ollaan semmoista jo päivittämässä, vaikkei vielä aivan toimikaan.)

puuhaaja kirjoitti:No, täällähän on rönsyä rönsyn perään. Aito keskustelutilanne jossa vuorovaikutteisuus olisi nopeaa voisi olla antoisampaa. Siinä myös hurlumhei saisi arvoisensa sijan keskustelun rikastuttajana. Kaikkihan me olemme keskustelleet naamakkain porukoissa ja saaneet siitä jotain.

Kauheata miten isona Leonina peistasi naamalleni niin hiljaa ja varovasti naputtelemani viestini

Se chat voisi olla mukava lisä. Parhaiten se toimisi vuorovaikuttimena radion suuntaan, jos siellä joku sitä seuraisi vaikkapa lukupiiri-ohjelmassa. Tuija, mitä sanot?

VeHy kirjoitti:Minä olen aina käyttänyt itsestäni epiteettejä "tyhmä insinööri" ja "insinöööri kolmella ööllä", kerran kännispäiten taisin teettää jopa käyntikortteja, jossa oli jompikumpi noista, en muista kumpi.

Mutta et tietenkään oikeasti ole sitä mieltä.

Mieluummin olen suoraan tyhmä kuin keskinkertainen.

En oikein taivu uskomaan.

MikkiHiiri on ystäväni.

Minä olen iso poika ja jos uskallatte käydä hänen kimppuunsa, niin käärin hihani ylös...
Totta kaikessa toinen puoli. Keskustelusta voidaan tietysti olla sitäkin mieltä, että kun on päädytty istumaan nokakkain keskustelutarkoituksessa, niin siinä vaiheessa on jo jotenkin kvalifisoiduttu vaihtamaan ajatuksia. Näillä foorumeilla astumme joukkoon valmistautumatta ja ilman tietoa siitä, kuka odottaa yhteydenottoa ja ketä jo etukäteen tympii, jos ketjuun ilmestyy joku ei toivottu tyyppi.
Ainoa täysin vapaa foorumi on ns. Maijan baari, jossa on vieraita tutut niin kuin Esa Pakarisen Lentävä kalakukko -nimisessä rallissa. "Tunnelma on siellä lupsakka heti..."
Minä olen useasti huomannut ja saanut kokeakin tulleeni sopimattomasti keskelle vauhdikasta keskustelua jostakin tietystä asiasta.
Hipsin silloin vähin äänin pois.
Minua saa opastaa ja neuvoa, vähän tönäistäkin, mutta tulen kyllä kovin iloiseksi, jos joku viitsii silloin tällöin vaihtaa sanan pari myös minun kanssani.

viihdytään ja kyräillään

Musse on mielestäni sohaissut aivan toista kusiapesää kuin narsistien 'minä nero' -juttua:

Mikki Hiiri kirjoitti:Lahjakas ajattelee nopeammin ja oikeammin kuin kaikki muut. Nero sen sijaan näkee kokonaan toiseen maailmaan kuin muut, mutta vain sikäli, että hänen katseensa tunkeutuu syvemmälle toisillekin ilmenevään.

Musse miettii jälleen kerran taiteilija-neron karakteristiikkaa. Ei riitä, että on nokkela järjenjuoksulta, älykäs oppimaan ja sisäistämään vaadittavat henkiset taidot, lahjakas eli kyvyiltään passeli tiettyyn tehtävään, kuten säveltämään suubertliidejä. On omattava näkökulma, joka poikkeaa toisten näkökulmasta sen verran, että avaa toisille uuden "vision", mutta ei saa poiketa liiaksi (mikä avaisi liian etäisen ja vieraan näkökulman; tulisi leimatuksi hulluksi).