YLE Radio 1

Myklen laulu punaisesta rubiinista oli aikanaan kova juttu. Muita ovat Aisankannattaja ja Candy. Emmanuellesta en pitänyt, sillä se oli lähinnä lesboilua, elokuva oli parempi. Kunnon pornoa on kiva lukea, toisin kuin tähän kirjoittaneet tekopyhät väittävät.

On aina kiinnostavaa, kuinka jotkut tuntuvat tietävän, mikä on oikea mielipide - siis tietenkin hänen omansa, muut ovat tekopyhiä tms. Hmm... Synny siinä sitten antoisa keskustelu.

Kirjassa kuvaillaan häpeilemättömästi terskan väritystä ja ulkonäköä ja kuinka kuola valuu erään henkilö suusta hänen runkatessa 17-vuotiaan pääosassa olevan henkilön läsnäollessa ja tämä sanoo poistuessaan kiireesti paikalta; että te sitten olette vastenmielinen, herra pedersen vai pettersenkö se oli. Kun tämä halusi tehdä sen yhdessä.

Onko se tässä enklantia opeteltava jos kerran noin asiallisen suorasukaisia kirjaharvinaisuuksia on tarjollansa kuten tämä Soijan opus. Hyvä jos joku sanoo asiat niinku ne on.

Kirjassa myös kuvataan hätkähdyttävän tarkasti naisen vaginaa; sen limaisuutta kaikkine onkaloineen, ja 17-vuotias Jacob kuvaakin vaginan tai "kohdun" ulkonäköä "järkyttäväksi", mutta myös kiihottavaksi. Hyi olkoon. lisäksi hän harrastaa seksiä koko yön lukuisine heräämisineen ja yhdyntöineen palvelustytön kanssa; Hansikte?

Vaikka superlatiivin ehto ei ehkä tässä kohden täytykään, niin jossain määrin kuitenkin. Tai ainakin tämä lienee asiallisin mahdollinen ketju jatkettavaksi tällä teemalla...
Vapaa-ajattelijain liitto järjesti männäviikolla yhdessä aikuisviihdettä julkaisevan yrityksen kanssa tempauksen, jossa uskonnollista kirjallisuutta vaihdettiin pornolehtiin. Tempaus oli jo sinällään aika lapsellinen. Mutta erityisen typeräksi juttu äityi aikaansaamansa mediamylläkän myötä ja erityisesti siinä vaiheessa, kun jotkut "näkemykselliset" alkavat uhkailla oikeusjutuilla uskonrauhan loukkaamisesta tai lähetellä Jussi K.Niemelälle ja kumppaneille tappouhkauksia.
Uskonasiat ovat yksityisasioita ja tuputtamalla jotain näkemystä absoluuttisena totuutena osoittaa vain oman typeryytensä sekä epävarmuutensa sen suhteen, onko oma näkemys sittenkään kestävä.

Mutta on olemassa huomattavasti nyt nähtyä hedelmällisempikin tapa vaihtaa raamattu pornoon -ja tämän ei pitäisi loukata kenenkään näkemyksiä:
Sekä raamattua lukeneena että aikuisviihdettä käsikirjoittaneena voin vakuuttaa, että ensinmainittu on korkealentoisempaa tekstiä. Enkä tässä käytä vertailukohteena pelkästään omia hengentuotteitani.
Heittäisinkin haasteen aikuisviihteen päälle ymmärtäville draaman tai elokuvan ammattilaisille tai sellaiseksi mieliville: Tehkää raamatun tarinaan pohjaava esitys tai leffa, joka täyttää kovan pornon kriteerit. Ei pitäisi olla kovinkaan vaikeaa -edellyttää tietysti sitä raamatun lukemista, mutta kun muistaa sen olevan kaunokirjallinen teos eikä mikään absoluuttinen totuus, niin pitäisi kyllä luku- ja ilmaisutaitoiselta ihmiseltä onnistua..!

Kiitos kun nostit näin keskeisen nykykulttuurin kysymyksen taas esiin (ei, en piruile).

moxu kirjoitti:Vapaa-ajattelijain liitto järjesti männäviikolla yhdessä aikuisviihdettä julkaisevan yrityksen kanssa tempauksen, jossa uskonnollista kirjallisuutta vaihdettiin pornolehtiin. Tempaus oli jo sinällään aika lapsellinen.

Tuon uutisen olen näemmä ohittanut. Mikähän siinä on, että vapaa-ajattelijat kompastuvat kerta toisensa jälkeen omaan (oletettuun) fiksuuteensa? He eivät onnistu saamaan viestiään tuollaisilla tempauksilla läpi. Lapsellista, totta tosiaan.

Uskonasiat muuten ovat yksityisasioita lähinnä vain meille protestanteille. Jotakuinkin kaikki muut uskonnot ovat ensisijassa yhteisö(llisyytt)ä ja sen asioita. Siksi on hieman vaikeaa esittää yksityisasia-hypoteesiä universaalina totuutena. (Toki minäkin olen teesin kannalla, uskonnottomien vanhempien uskonnottomana lapsena en vain käsitä näitä uskontoihin liittyviä kääntymyksiä ja kiihkoiluja.)

moxu kirjoitti:Sekä raamattua lukeneena että aikuisviihdettä käsikirjoittaneena voin vakuuttaa, että ensinmainittu on korkealentoisempaa tekstiä.

Minusta se on enimmäkseen sangen tylsää ja kömpelöäkin proosaa. Yksi Korkea veisu ei tätä yleisvaikutelmaani muuta. Mikä kirjasta kokonaisuutena jäi päällimmäisenä mieleen? Vanhan Testamentin verisyys, sotaisuus, "patriarkaalinen päättömyys". Minusta se oli hyvin pornografista kerrontaa, vaikkei seksuaaliakteja kuvaillakaan. (Kyse siis yhdenlaisten pervertikkojen seksuaalisuudesta ja siten pornosta.) Uuden Testamentin kertomukset ovat tietenkin pohdiskelevampia, mutta Golgatan kidutus- ja verijuhla on melkomoinen esitys uskonnollisen ja valtioterrorin luonteesta. Nyrjähtänyt seksuaalisuus siinäkin olennaista.

Henry Miller, Apollinaire ja kaiketi Emmanuelle Arsankin ovat kevytviihdettä sen rinnalla. Markiisi de Sadella sen sijaan oli "kehissä" jo raskaamman luokan ilmaisu.

Hyvä että huomasit. Niin se vain on, ettei meistä keski-ikäisistä suomalaisista yksikään ole voinut välttää evankeelis-luterilaisen kirkon opetuksia, vaikkei olisi kirkkoon kuulunutkaan. Protestanttinen eetos huokuu lähes kaikesta ja kasvava lapsi sen sisäistää. Tai sitten kääntyy sitä vastaan, kuten Timo Soini, ja kääntyy katolilaisuuteen.

Melko kilttinä lapsena otin pitkälti vastaan sen, mitä koulussa, kirjoissa ja TV:ssä tietona ja tosiasioina annosteltiin. Ympäristö tosin oli lähinnä työväenluokkainen, useimmiten sotien jälkeen itserakennettuja 1,5-kerroksisia veteraanityyppisiä taloja. Suurehkot puutarhat. Niissä ahkerat ihmiset ahkeroivat hedelmäpuiden, marjapensaiden ja juuresmaan kanssa. Hyvin protestanttista, mielestäni. Aidat pystylaudoista, sireenejä siellä täällä, pensasaitaa toisilla. Portit pidettiin kiinni. Kadut hiekkapintaiset. Jotain idyllistäkin siinä oli, kun kaipasin takaisin moiseen maisemaan ja ympäristöön. Ja nyt opettelen pihatöitä uudelleen, selkä kivistää kyykkimisen takia.

Onko Hans Selon Diiva (1970) pornografinen romaani? Ellei, niin miksei? Jos on, niin millä perustein?

Tämä alue on aika outo, sillä luulisin jokaisen kokevan asiat hieman eri tavoin. Nuortenkirjassa maininta, jota ei ole kuullut aikaisemmin, voi säväyttää. Mikään Kama sutra tai Seikki Nefwawin Tuoksuva puutarha ei säväytä aikuisena siten kuin nuoruudessa luettu viaton lause, koska nuo kirjat eivät ole pornografiaa. Olen lukenut nuorena aikuisena Milleriä, en kokenut sitä pornona. En osaa sanoa minä sen koin. Sen sijaan kovin nuorena joku Zane Greyn lännenkirja vaikutti, koska kaikki oli kuvattu jotenkin niin peitellysti ja kuitenkin avoimesti. Jotkut olivat roistoja ja jotkut olivat taas jotain muuta. Ihon värinän muistaa vieläkin. Oliko se pornoa. En tiedä. Varmaan ikä vaikutti asiaan. Myklen kirjasta kuiskittiin koulussa. Salaman Juhannustanssit nostatti kovan porun ja välitunneilla juuri kohuttuja kohtia käytiin lukemassa lähellä olevassa kirjakaupassa. Opettaja piti hiihtoladulla meille kesken hiihdon puheen siitä miten pitkälle nuori nainen voi mennä. Mutta, huom!, aika oli toinen. Ennen avioliittoa olleista suhteista mesottiin kuumasti. Liittyykö tämä edes aiheeseen.