Kun tänään 22.5. Radio Suomessa vietetään elokuvamusiikin iltaa ja aiheesta jo Peter von Baghia päivän YR1:n Kultakuumeessakin puhutettiin, lienee aiheellista avata oma keskustelulankansa tälle jo sinällään kiinnostavalle aihepiirille. Onhan totta, että leffamusiikki on taidemuotona yhtä vanha, kuin elävä kuva itsekin -säestäjät hoitivat mykkäfilmien äänimaiseman, pääasiassa leffakelan mukana tulleiden nuottien mukaan.
Tätä taustaa vasten olisikin mielenkiintoista mennä torstaina tai perjantaina Lahteen Sibeliustalolle katsomaan sinällään tuttua klassikkoleffaa, Chaplinin Nykyaikaa, sinfoniaorkesterin säestyksellä...
Meidän aikamme merkittävimpiä suomalaisia leffasäveltäjiä lienevät Tuomas Kantelinen ja Kerkko Koskinen, joiden äänimaiseman hahmotuskyky on loistava. Heidän esikuvanaan on varmaan ainakin alitajuisesti ollut Krzysztof Kieslowskin leffojen hoviäänimaisemoitsija Zbigniew Preisner (myös salanimellä van den Budenmeyer, jonka väitettiin eläneen Hollannissa 1700-luvulla). Muitakin tietysti on ja uusia tulee koko ajan.
Kaksipiippuinen ilmiö on se, että monissa maissa leffojen myyntiarvoa halutaan korostaa irrottamalla sen soundtrackistä yksittäisiä biisejä. Toimiihan se monesti, mutta ei aina. Lisäksi leffan ja musiikin välinen ideologinen yhteys saattaa hämärtyä.