Kirjoittaja Mikki Hiiri päivämäärä 24.5.05 - 20:13
Uskonto tekee maailman käsittämisen niin itsestäänselväksi yliyksinkertaiseksi ja helpoksi, ennen kuin meillä ylimalkaan edes on mitään varmaa tietoa maailmasta, jossa kuvittelemme elävämme, onko se juuri sellainen ns. "hyvän ja pahan" klisheemäinen taistelutanner kuin miksi me sen kuvittelemme ja millainen se sitten oikeasti onkaan jos ei toivekuvitelmiemme mukainen stereotyyppinen visio, ja mitä tämä kaikki aineeksi kuvittelemamma on, jonka osana itsekin olemme läsnä.
Väitän, että uskononnolliset isntituutioit luulevat, että olemme niin tyhmiä ja naiiveja, etä ilman muuta, muitta mutkitta, ja mutisematta nielemme ne ilman ehtoja annetut ja tyhjästä esiin vedetyt latteudet ja näennäistotuudet jumalasta, sen olemuksesta, ja sen maailmaan luoman ihmisen luojana, ja jota jumala kaitsee paimenen tavoin kuten satukirjojen kuvatossa taikka kiiltokuva-albumeissa kaikkein sovinnaisimpien stereotyyppisten standardien ja prototyyppisten uskonnolisten idelogisten näkemysten mukaisesti:
Niin naaivi ja tyhmä en sentään ole milloinkaan elämässäni ollut, että sokeasti hurahtaisin ja nielisin tämmöiset kritiikittömästi annetetut ja keksityt selitykset ilman perinpohjaista pureksimista, kyseenalaistamista ja lopulta hylkäämistä niitten hedelmättömyyden, stabiiliuden ja matalaotsaisuuden takia irrealistisina ja irrationaalisina maailmanselityksinä ja loppupäätelminä jostain epätodellisesta ja kauniista sadusta, joka iskostetaan mielimme riittävän varhaisessa vaiheessa lapsuudessamme, jotta ne juurtuisivat ajatteluumme, ennen kuin meillä on vielä edes välineitä yrittääkään ymmärtää filosofiselta, siis totuuden pohjalta maailmaa ja itseämme sen osana ja saada vastausta kysymykseen, joita filosofia on täynnä: mitä ja millaista tämä kaikki oikeastaan onkaan; sellaistako, miksi sen silmänräpäyksellisesti käsitimme, aistiharhaksi, älyn luomaksi illuusioksi käytännölisiä tarpeita varten ; ei valmiiksi ja jonkin ns. jumalan luomaksi siistiksi maaimaksi, jossa kaikki tarjoillaan valmiina ruokapöytöön hopeavadilta, kun kultaiseen ei ole varaa.
kun ei olla päästy alkua pidemmälle, kunnes äly vapautuu tahdosta ja osoittaa maailman todellisen olemuksen ja minkään asian ja kuppikunnan tarkoituksia palvelemattoman luonteen itse kullekin, ilman autoritatiivisia oppeja ja dogmeja ilman syvempää tiedoitsemista, koska tällaiset transsendenttiä selittämään pyrkivät oppirakenelmat eivät voi sitä selventää vaan hämärtävät ja johtavat rehellisen tiedon janoisen harhaan.
Jonkin simppelin ns. jumala-substanssin luoma maailma se ei olisi sittenkään, ellemme olisi ja tyytyisi olemaan kuin kyselemätön koira isäntänsä talutushihnassa, jolle merkitsevät vain välittömät suhteet tahtoon, kykenemättä olemaan objektiivisia tai kuin kalat akvaariossa lasiseinien vankeina kykenemättä näkemään ja tiedoitsemaan sen pidemmälle totdelliseen ja täydellisempään maailmaan, joka ei palvele vain välittömiä tahdon tarpeita, ruokaa ja lisäntymistä tai jumalhahmoja. En haluaisi hyväksyä kurjaa elämää jonkin älykkäämmän holhokin osassa olemisena.
