YLE Radio 1

nimiErkki kirjoitti:Kekkosen juhlapuhe Eduskunnan Urheilukerhon täyttäessä 20 vuotta:
Hieno puhe! Sivistystä, huumoria ja tiukkoja kannanottoja — tämänkin kuunneltuaan ymmärtää miksi Kekkonen oli niin suosittu. Hän puhui todellisista, konkreettisista asioista eikä mistään palvelurakenteista.

Samaa mieltä. Urkki oli sivistynyt ja ylivoimainen jätkä (loppuvaiheen munauksista ja kepulikonsteista huolimatta). Harmi, että nuo Eino Uusitalot, Juhani Perttuset ja Väyrysen Patet touhusivat sen verran pahasti vahvan (mutta jo sairaan) miehen selän takana, että muisto ei ole yksinomaan positiivinen.

Loistomies joka tapauksessa ja erinomainen "Maan isä".

Ja ei tarvinna Urkin tuputtaa kansanomasuuttaan hankkimalla tavaratalon bonuskortteja tai virnuilemalla kissojen kanssa. Kekkosesta säteili aito kansan-omaisuus ja suurjohtajuus hienolla tavalla yhtäaikasesti, ilman teennäisiä temppuja. Ei tule Urkin laista kuunaan.

Oblomov kirjoitti:Harmi, että nuo Eino Uusitalot, Juhani Perttuset ja Väyrysen Patet touhusivat sen verran pahasti vahvan (mutta jo sairaan) miehen selän takana, että muisto ei ole yksinomaan positiivinen.
Loistomies joka tapauksessa ja erinomainen "Maan isä".

Juhani Perttunen näkyy muuten hakevan tohtorishattua viikon päästä:
http://www.helsinki.fi/kalenteri/hy/tap ... 11666.html

Kyllä Kekkosen loistava muisto olisi säröttömämpi, jos vuonna -74 olisi pidetty rehelliset vaalit. Todellista uhkaa, ettei UKK:ta tuolloin olisi valittu, ei nimittäin ollut -poikkeuslain vaatiminen oli vain vallan turmeleman yksinvaltiaan oikuttelua. Vuonna -80 Kekkonen olisi voinut väistyä normaalissa järjestyksessä, eikä hänen poliittisen uransa kiistatta nolohkoa loppua, konfliktia kunnian ja lain mies Koiviston kanssa, olisi nähty. Tosin silloin ei olisi ollut mitään takeita myöskään Koiviston valinnasta presidentiksi, mutta...
Joskus historian kanssa jossittelu on ihan hauskaa!

Mitä tulee Perttus-Jussiin, hänen myöhempi uransa on osoittanut hänenkin olevan pystyvä mies. Vaikka Koivisto pitikin häntä kansliapäällikkönään armovuoden (kuin myös juoppoa adjutanttia Lasse Wächteriä adjutanttinaan), on myöhemmin tullut ilmi, että Perttusella on omalla persoonallaan ollut mahdollisuus luoda oma, UKK-historiastaan riippumaton -tosin aina siihen jollain tavalla viittaava- uransa.

30.5. nimiErkki kysyi hyppäsikö vauhditta Kekkonen...
Niin, ei sitä kerrottu, mutta muistaakseni kuvissa hyppäsi, tai ainakin melkein (yksi / pariaskel?).
Kuitenkin oli nuoruudessaan vauhdittomien hyppyjen asiantuntija (Suomenmestaruustasoa).
Tämä lintujen "kuuntelu" lienee mahdollista, sitä pyyntitapaa näennäisesti rastaat käyttävät.

moxu kirjoitti:Kyllä Kekkosen loistava muisto olisi säröttömämpi, jos vuonna -74 olisi pidetty rehelliset vaalit. Todellista uhkaa, ettei UKK:ta tuolloin olisi valittu, ei nimittäin ollut -poikkeuslain vaatiminen oli vain vallan turmeleman yksinvaltiaan oikuttelua.

Kyllä siinä taisi olla parikin pahaa kantoa. Toinen oli että hän oli sanonut aiemmin julkisesti ettei enää asetu ehdolle vaaleissa 1974. Toinen tietysti oli että hän halusi ajaa alas Vennamon protestiliikkeen, joka olisi varmasti noista vaaleista saanut lisää vauhtia. Ja jotkut tulkitsevat ettei hän halunnut enää tuohon aikaan ottaa riskiä että Vladimirovin paras kaveri Karjalainen olisi tullut valituksi presidentiksi, Neuvostoliiton painostushan oli tuohon aikaan todella kovaa, kun suurlähettiläs organisoi täällä vallankumousta kimpassa taistolaisten kanssa. Ei siinä jäänyt muuta tehtäväksi kuin käyttää valtaa, ja sehän aina maistui.

Kansan poliittinen muisti ei ole niin pitkä, ettei tuollaista lupausta olisi voinut perua ja SMP:stä oli tuolloin jo irrotettu seteliselkärankaisten puolue SKYP, joten Vennamon poliittinen tähti oli noihin aikoihin aika alamaissa.
Veli venäläisellä pelottelu olisi saanut aika monta puoluetta tulemaan kiltisti UKK:n vaalirinkiin, kuten sitten -78:kin kävi....

Muistettakoon että tämä harkinta ajoittui vuosien 71-72 tilanteen mukaan, ja Vennamohan oli ollut lähellä kaataa kepun juuri edellisissä vaaleissa (missä minäkin kävin jo äänestämässä, en kylläkään SMPtä sen paremmin kuin Kepuakaan), vastaavasti taistolaiskuohu oli huipussaan ja venäläisetkin vaihtamassa hevosta Karjalaiseen joka ei pitänyt puolueettomuutta niin suuressa arvossa kuin K-linjan kärkinimi. Ja että Kekkosen oli pitänyt vaatia suurlähettilään vaihtamista.

Houkutus vallankäyttöön oli todella suuri. Itse asiassa vallankaappaushan tämä oikeastaan oli.

arvieno kirjoitti:Muistettakoon että tämä harkinta ajoittui vuosien 71-72 tilanteen mukaan, ja ....
Houkutus vallankäyttöön oli todella suuri. Itse asiassa vallankaappaushan tämä oikeastaan oli.

Oletko arvieno tosiaan sitä mieltä, että oli kyse vallankaappauksesta. En ole tullut ajatelleeksi sitä noin dramaattisena kuviona. Muista asioista sitten, en niinkään ihmettele Karjalaisen asiaa kuin noin totista suhtautumista taistolaisiin. Osa varmaan olisi ollut mukana jossain, jos jotain olisi alkanut tapahtua. Mutta kuinka paljon heitä ylipäänsä oli yhteensä. Ja suurlähettiläshän sai mennä ja toinen tuli tilalle. Sinun kannattaisi käydä katsomassa J. Aaltosen leffa "Kenen joukoissa seisot?". Siinä on mukana entisten taistolaisten joukossa eräs mies, joka sanoo elokuvan lopussa jotain samankuuloista kuin mistä kirjoitat. Suuri osa taistolaisista, olen käsittänyt, oli kuitenkin mukana vain nuoruuttaan ja siksi, että oli ns. vetävämpää olla taistolainen kuin enemmistöläinen (HUOM!).

No, tässä Kekkos-asiassa on hyvä nyt verrata jälkeensä tullutta presidenttiä Mauno Koivistoa,
joka eilisissä juhlissa oli muiden mukana ja sitä kun on iältään nyt sitä mitä Kekkonen lopullisen sairastumisensa aikoina.
Olisi mielenkiintoista kuulla häneltä miltä NYT tuntuisi olla Tasavallan peresidentti.

Marja Salonen kirjoitti:

arvieno kirjoitti:Muistettakoon että tämä harkinta ajoittui vuosien 71-72 tilanteen mukaan, ja ....
Houkutus vallankäyttöön oli todella suuri. Itse asiassa vallankaappaushan tämä oikeastaan oli.

Oletko arvieno tosiaan sitä mieltä, että oli kyse vallankaappauksesta.

No, kyllähän siinä niin kävi että K. itse ehdotti Karjalaiselle että tämä tekisi aloitteen käynnistää keskustelu poikkeuslaista. Mahtoiko tehdä vielä joillekin muillekin tukijoilleen (Hetemäki esim.), en muista, mutta tilaustyö tuo laki kuitenkin oli.

arvieno kirjoitti:

Marja Salonen kirjoitti:

arvieno kirjoitti:Muistettakoon että tämä harkinta ajoittui vuosien 71-72 tilanteen mukaan, ja ....
Houkutus vallankäyttöön oli todella suuri. Itse asiassa vallankaappaushan tämä oikeastaan oli.

Oletko arvieno tosiaan sitä mieltä, että oli kyse vallankaappauksesta.

No, kyllähän siinä niin kävi että K. itse ehdotti Karjalaiselle että tämä tekisi aloitteen käynnistää keskustelu poikkeuslaista. Mahtoiko tehdä vielä joillekin muillekin tukijoilleen (Hetemäki esim.), en muista, mutta tilaustyö tuo laki kuitenkin oli.

Arvieno on tainnut lukea hiukan liikaa Hesaria 2000-luvulla, ja liian vähän 1970-luvulla. Jottei totuus unohtuisi, kerrotaan nyt kuitenkin, että:

• Suomen kansan valitsema Eduskunta äänesti tammikuussa 1973 presidentti Kekkosen jatkamaan äänin 170 - 28
• Suomen kansa äänesti vuonna 1978 presidentti Kekkosen valitsijamiehiä 82 prosentilla äänistä ja 259 valitsijamiestä kolmesta sadasta valitsi Kekkosen jatkamaan

Miten Suomen kaikkien aikojen suosituimman presidentin uudelleenvalinta vapaissa vaaleissa voisi olla "vallankaappaus"?

arvieno kirjoitti:Vennamohan oli ollut lähellä kaataa kepun juuri edellisissä vaaleissa (missä minäkin kävin jo äänestämässä, en kylläkään SMPtä sen paremmin kuin Kepuakaan)

Arvieno ja muut foorumilaiset, miten olisi pieni kysely: ketä äänestit 1978? Minä olin Kekkosen takana: jaoin hänen valitsijamiehensä mainoslappusia postiluukuista.

Sitäpaitsi kuka olisi ollut Kekkosta parempi presidentti 70-luvun vaikeina vuosina? Mauno Koivisto ei missään nimessä olisi ollut kypsä vielä silloin, virkakauden alku oli kovin haparoivaa 80-luvun alkupuoliskolla. 1973 ja 1978 Suomen kansa teki aivan oikeat ratkaisut.

nimiErkki kirjoitti:Arvieno on tainnut lukea hiukan liikaa Hesaria 2000-luvulla, ja liian vähän 1970-luvulla.

Olin Hesarin tilaaja 1970-luvulla (ja myös Salon Seudun Sanomien, Kansan Uutisten ja Uuden Suomen, niin kauan kun se ilmestyi, Demaria yms puoluelehtiä seurailin satunnaisemmin mutta kuitenkin viikottain) mutta en enää 2000-luvulla. Irtonumeroitakaan ei ole tullut seurattua. Sen sijaan luen paljon kirjoja, huomattavasti enemmän kuin 1970-luvulla (jolloin luetut kirjat olivat lähinnä kurssi-, ammatillista, ja harrasteisiin liittyvää kirjallisuutta). Suosittelen Teillekin.

Tulkintasi vapaista vaaleista 1973 on aika valkovenäläinen.

Suomen ulkopolitiikan omivat itselleen maalaisliittolaiset ja omistivat sitten kepulaiset. Mitä muistan tuosta ajankohdasta, on se että aina kun joku sanoi jotain virallisesta linjasta poikkeavaa, kepu älähti pahan kerran ja tuo toista puhuva laitettiin aisoihin. En millään tapaa ole sitä vastaan, ettäkö Suomessa olisi pitänyt toimia 1970-luvulla toisin - tarkoitan nyt presidenttiä - mutta ei ulkopolitiikkaa voi omistaa yksi ja ainut puolue. Se oli pysyvä kepulaisten vaaliteema, ulkopolitiikalla pelottelu. Selviönä, käsittäisin, melko laajalti pidettiin sitä, että Kekkosen jälkeen presidentiksi tulee Ahti Karjalainen. Hän oli kruununprinssi ilman muuta. Demarit pidettiin poissa hallituksesta. Kepu oli maan suurin puolue, aina hallituksessa, aina hallitsemassa. Jos kepulaisten riveissä rettelöitiin, niin Kekkonen meni itse puoluekokoukseen paikalle ja väki meni ruotuun.

Onhan aivan hyvä asia, että Kekkonen osasi diplomatian tien ja oli pätevä presidentti. Olen sitä mieltä. On aivan eri asia sitten, että hänen ympärillään oli piiri onnenonkijoita, jotka pitivät sumupilveä yllä. Kuinka kauan he olisivat keränneet valtaa itselleen, jos ei Kekkonen sitten todella kaikkien silmissä olisi äkisti ollutkin sairas vanha mies, jonka täytyi päästä eläkkeelle. Suomen presidentillä oli silloin paljon valtaa ja Kekkosen aikana perustuslakiin nähden laajennettua valtaa. Muistelen Urkkia hyvällä mutta hänen kätyreitään en lainkaan hyvällä vaikka heitä muistelenkin joskus.

Valta oli turmellut Kekkosen sikäli, että -vastoin Macchiavellin oppeja- hän oli vaimentanut hovinarrinsakin. Se on paha virhe, varsinkin mieheltä, jona imagoon kuului rento kansanomaisuus ja humoristisuus.
Eino S.Repo toimitti vuonna -66 varsin myötäsukaisen "Kekkoskaskut"-nimisen kirjan, joka löytyy minunkin hyllystäni. Voin kuitenkin vakuuttaa, että historiantutkijoille inhimillistä UKK-kuvaa hahmottavat huomattavasti paremmin esim.Pekka Hyvärisen "Suomen mies" ja mikä ettei Loka Laitisen ja kumppanien "Tamminiemen pesänjakajatkin".

Mielenkiintoinen, joskin täysin hypoteettinen kysymys on, kuka olisi voinut kelvata Kekkosen "hovinarrin" rooliin sen jälkeen, kun alkukauden hilpeät veikot Kaarlo Hillilä etunenässään ja intelligentti Mauno Manninen olivat väistyneet. Arvo Salo oli tuohon rooliin liian nuori ja liian radikaali. Veikko Vennamolla olisi saattanut olla siihen mahdollisuus, ellei hän olisi vihannut Kekkosta henkilötasolla niin pahasti, että oli uhannut kaataa tämän hautakivenkin -siksiköhän UKK:n haudalla onkin vaakatasossa lepäävä paasi..?