Kirjoittaja k-meleon päivämäärä 24.9.08 - 2:18
Keskusteluissa on joskus se hauska puoli, että mennään eteenpäin jotain kuin valmiiksi avattua latua pitkin: miksei musiikin mahdollista Kultaista leikkausta voisi ajatella kulloisellakin hetkellä soivan rakenteen kautta? Miksi se pitäisi ajatella vain ajallisuuden/keston kautta?
Tein aikoinani joitakin sormiharjoitelmia, joissa erittelin paria elokuvaa keston kautta: en tiedä musiikista, mutta ainakin elokuvan voi silputa lyhyiksi pätkiksi sekä minuuttilaskulla että otos- tai kohtauslaskulla, ja koko ajan löytyy leikkauskohtaan jotain käännettä tai "iskua". Tässä ei ole väliä, onko kyse viihde- tai taide-elokuvasta. Tässä vaiheessa tajuaa, ettei Kultainen leikkaus oikeastaan "selitä" mitään, se siis ei ole ratkaiseva esteettinen jäsennysperiaate, koska on lähes kaikessa läsnä.
The clash of ideas is the sound of freedom. -Lady Bird Johnson