YLE Radio 1

kritiikki kirjoitti:

VeHy kirjoitti:Jumalauta, Suomi TV on kadonnut meidän telkkarista! Toisaalta, so what?

Hei, onks' sulla vielä noi aataminaikuiset vehkeet? Ei nykyajan kapistuksissa tarvi aina olla virittelemässä uudestaan, kun vähän säädellään nääs.

Ei maar' katosi se multakin- ja joku urheilukanava kanssa.

Tulikohan se kanavalle 12

ite vierailija reiska kirjoitti:Tulikohan se kanavalle 12

No juu, sinnehän tuli. Oli vaan ihan pakko heittää tommonen trolli. Taas kerran.

VeHy kirjoitti:

ite vierailija reiska kirjoitti:Tulikohan se kanavalle 12

No juu, sinnehän tuli. Oli vaan ihan pakko heittää tommonen trolli. Taas kerran.

Ei se mitään, joskus kaveria ei jätetä pulaan

Niinhän tässä on käymässä kuten jo viime digisiirtymän aikaan ennustin. Uudet järjestelmät ovat tulossa ja koko kalusto on menossa uusiksi. Edes se, että uudessa seinän kokoisessa telkkarissa on mpeg4-viritin ei riitä, sillä koko laitteen pitää olla dvb-t2 standardin mukainen.

Kuningaskuluttaja: HD kävi hätäilijöille kalliiksi

Liity sinäkin meihin matkaradio ja vanhempi iskelmämusiikki -ihmisiin:

TV ei ole meille kirosana, muttei sitä vaihdetakaan ennen kuin menee peruuttamattomasti rikki.

Arvo Konservatiivi kirjoitti:Liity sinäkin meihin matkaradio ja vanhempi iskelmämusiikki -ihmisiin:

Herkistelin äskön levarilla ja vanhalla jazzilla, Lady Day heitti parastaan, monona, tietenkin.

Olen jo vähän aikaa harkinnut keskusteluketjun aloittamista koskien näitä joko postuumisti julkaistuja tai muuten vaan myöhään julkaistuja nauhoituksia.
Olen pakon edessä (ei julkaistu vinyylillä) langennut mm. tähän loistavaan jatsahtavaan kotimaiseen iskelmämusa lättyyn. Ei todellakaan ole syytä itkeä.
Jos sä saisit sydämein - If I give my heart to you Annikki Tähti esittää kysymyksen, mutta minun sydämmeni rva. Tähti on vienyt jo kauan sitten.

Juu, on mulla levarikin, mutta radiota kuuntelen pajon, samoin cd-öylättejä. Virolainen etnopohjainen humppa miellyttää edelleen.

Tuossa uudessa hdtv:ssä on sellainen piirre, jota olen itsekseni ihmetellyt. Ainakin kaapelikäytössä maksukanavia katsellessa pitää maksukortti ja itse laite linkittää palveluntarjoajan kanssa siten, että kortti kelpaa vain määrätyn laitteen kanssa. No, linkitys voidaan tehdä myös perheen kakkostelevisioon samalle kortille. Joka tapauksessa siihen ei mihinkään pääse väliin siten, että ohjelmia, lähinnä filmejä voisi kopioida ja polttaa dvd:lle tai blue raylle. Vain omalle digiboxille niitä voi talelntaa. Kaiken tämän takana on tietenkin Hollywood, mikä tietenkin on epätarkka ilmaus, koko filmi- ja ohjelmateollisuus.

Sitä minä olen ihmetellyt, että jos Ylen kanavat säilyvät vapaana eivätkä vaadi maksukorttia, niin miten amerikkalaiset suuret tuottajat siihen suhtautuvat. Onko sen jälkeen enää esimerkiksi HBO:n laadukas tarjonta saatavissa Ylen antennivekossa?

Hs.fi: Television digisovittimen kanavat on taas päivitettävä

No niin, Pihtiputaan mummokin pääsee taas kokeilemaan uutta hienoa digitekniikkaa.

Jeh! Änkyrä olen ja tauti vaan pahenee.
Tuossa syksymmällä OBB konsertin jälkeen törmäsin paikallisessa musakaupassa Kaupungin valot cd-lättyyn. Kun Jake Nyman oli pyöräyttänyt samalta pannunaluselta Johannan upeasti tulkitseman Juice Leskisen Syksyn sävel biisin, niin päätin langeta, lankesin myös.
Lätty on maannut pölyttymässä kirjoituspöydällä, kirjahyllyssä, levyhyllyssä ja muutamassa muussakin epämääräisessä paikassa enkä kertaankaan ole sitä soittanut.
Tuo lähes ½ vuotta pölyttymässä mannut cd-lätty ratkaisi, etten osta uutta cd-soitinta. Mitä minä sillä teen. Mikäli mainitsemani Kaupungin valot upean Johanna Iivanaisen ja ammattitaitoisen Eero Koivistoisen yhtyeen tuotoksena olisi vinyylillä se soisi jos nyt ei joka päivä niin joka viikko kuitenkin.
Koska tämä ei ole konserttiarvostelu, tyydyn lyhyesti toteamaan, että Johanna Iivanaisesta on kehittynyt, paitsi upea nuori nainen, jazz laulajatar josta kuulemme vielä.
Ei, nyt kiiruusti säätämään äänirasia täsmälleen oikean suuntaiseksi ja sitten repäisen muoveista vaikka... ei, arvasitte väärin. En revi Billie Holidayta esiin, vaikka niitäkin on vielä pari muoveissa, vaan metron kannattajien ja varsinkin vastustajien iloksi Metro's Midnight Music tuplavinyylin.

PedroViti kirjoitti:Jeh! Änkyrä olen ja tauti vaan pahenee.
Tuossa syksymmällä OBB konsertin jälkeen törmäsin paikallisessa musakaupassa Kaupungin valot cd-lättyyn. Kun Jake Nyman oli pyöräyttänyt samalta pannunaluselta Johannan upeasti tulkitseman Juice Leskisen Syksyn sävel biisin, niin päätin langeta, lankesin myös.
Lätty on maannut pölyttymässä kirjoituspöydällä, kirjahyllyssä, levyhyllyssä ja muutamassa muussakin epämääräisessä paikassa enkä kertaankaan ole sitä soittanut.
Tuo lähes ½ vuotta pölyttymässä mannut cd-lätty ratkaisi, etten osta uutta cd-soitinta. Mitä minä sillä teen. Mikäli mainitsemani Kaupungin valot upean Johanna Iivanaisen ja ammattitaitoisen Eero Koivistoisen yhtyeen tuotoksena olisi vinyylillä se soisi jos nyt ei joka päivä niin joka viikko kuitenkin.
Koska tämä ei ole konserttiarvostelu, tyydyn lyhyesti toteamaan, että Johanna Iivanaisesta on kehittynyt, paitsi upea nuori nainen, jazz laulajatar josta kuulemme vielä.
Ei, nyt kiiruusti säätämään äänirasia täsmälleen oikean suuntaiseksi ja sitten repäisen muoveista vaikka... ei, arvasitte väärin. En revi Billie Holidayta esiin, vaikka niitäkin on vielä pari muoveissa, vaan metron kannattajien ja varsinkin vastustajien iloksi Metro's Midnight Music tuplavinyylin.

Niin olen minäkin nyt. Welholta kaksi kanavaa, joista ei saa kopioitua aikaa, milloin ohjelma tulee on kuukauden kanava + mtv-komedia. Piti tehdä tehdas-asennukset+kanavahaut, että sai tektitykset, mutta ei pysty nauhoittamaan tiettyä aikaa näillä kanavilla

Siivosin kirjahyllyä ja inventoin levyvalikoimaani. Otin pinon cd-albumeita syliini ja ennenkuin ehdin sanoa "vinyyli", sylissäni ollut liukas kasa hajosi ja putosi lattialle. Albumeiden kuoret avautuivat, murtuivat nurkistaan ja levyt kierivät mikä minnekin. Käsittämättöman hauraita nuo kuoret.

Todella kummallista, että kun itse dc-levy on niin kätevä käsitellä ja äänenlaadultaan ylivoimainen, niin sille suunniteltu kotelo on suorastaan syvältä. Se rikkoutuu helposti jopa normaalissa käsittelyssä niin, että kannen saranaosat napsahtavat poikki ja lähes jokaisessa kannen keskellä on ainakin yksi murtuma. Itse levy on kiinni keskireiästään sellaisessa klipsuympyrässä, jonka hampaat katkeavat kun niitä painaa peukalollaan levyä irti otettaessa. Albumiin oleellisesti kuuluva infovihko on neljän korvakkeen varassa ja se joko ei pysy paikoillaan tai sitten sitä ei saa irti kuin repimällä. Ilmankos levy-yhtiöt ovat siirtyneet yhä enemmän käyttämään pahvipohjaisia koteloita.

VeHy kirjoitti:Siivosin kirjahyllyä ja inventoin levyvalikoimaani. Otin pinon cd-albumeita syliini ja ennenkuin ehdin sanoa "vinyyli", sylissäni ollut liukas kasa hajosi ja putosi lattialle. Albumeiden kuoret avautuivat, murtuivat nurkistaan ja levyt kierivät mikä minnekin. Käsittämättöman hauraita nuo kuoret.
-----------------------------------------clip, clip-----------------------------------------------------------------------------------------------------
Ilmankos levy-yhtiöt ovat siirtyneet yhä enemmän käyttämään pahvipohjaisia koteloita.

Tiedäthän sinä mitä pitää tehdä. ;D CD on mennyttä formaattia, vetelee viimeisiään. Sitä mikä digitaalinen formaatti sen tulee korvaamaan, en tiedä, mutta sen mitä tiedän sen minä tiedän. Tulevaisuus on vinyylin! Ota ajasta kiinni ja siirry meidän valveutuneitten ja ajasta kiinni pitävien vinyylin ystävien joukkoon. Tai mitä minä horisen. Sinullahan on, muistaakseni, vinyyleitä vino pino. Hae ne esille ja pese ne. Trimmaa soitin ja vahvistin kuntoon ja sitten, ei muuta kuin ota ja nauti.

edit: jäi sanomati, että levyjen pystysäilytykseen on monia hyviä telineitä, tässä yksi sieltä parhaasta päästä.

PedroViti kirjoitti:Sinullahan on, muistaakseni, vinyyleitä vino pino. Hae ne esille ja pese ne. Trimmaa soitin ja vahvistin kuntoon ja sitten, ei muuta kuin ota ja nauti.

Niinpä. Tuossa nurkassa on noin 1,2 hyllymetrillistä vinyyleitä odottamassa tarkempaa lajittelua ja mökin vintillä vissiin saman verran. Paljon aarteita joukossa joita ei koskaan enää mistään saa, esimerkiksi neukkuaikaista virolaista jatsia, poppia ja kansnmusiikkia. Toisaalta CD-hyllystä on ihan vastaavaa materiaalia, kiinnostavaa mutta jo viime vuosituhannella loppuunmyytyä. Ja virolaisten itsensä unohtamaa, vieroksumaa. Sen lisäksi vinyyleissä on paljon konserttimusiikkia, erityisesti poikkkihuilua. Muutama Finnhistsikin taitaa olla niiltä ajoilta muistona kun vielä pidettiin kotihippoja.

Laitteisto on sitten ongelma. Levysoitin (Garrard DO130) on kyllä muuten kunnossa, mutta neulan kunnosta ei mitään tietoa ja se johtokin olisi korjattava, piuha repesi jossain vaiheessa irti liittimestä ja niin toinen kanava pimeni. Vahvistin (Yamaha A-530) on säännöllisen käytön puutteessa rauvennut kiukuttelemaan, sen äänilähteen valinnat toimivat miten sattuvat kun kytkinten pinnat ovat hapettuneet. Äänenvoimakkuussäädön potentiometrit vaatisivat myös uusimista, ne rahisevat ja muuttamat balanssia mielensä mukaan. Tunerissa on kyllä kahdeksan pikavalintaa mutta nisitä ei ole iloa kun talletukset eivät pysy eikä ehjäämössä osattu saada sitä kuntoon (lasku kyllä osattiin kirjoittaa). Kasettidekin (Nakamichi BX-150E) koneistosta on jokin vetohihna poikki eikä se suostu kerimään kapstanin syöttämää nauhaa kasetin sisälle. Ja ei samassa räkissä oleva cd-soitinkaan (Sony CDP-450) toimi aina kunnolla, sen levykelkkaa saa joskus houkutella esiin eject-nappulaa aika monta kertaa painamalla. Sokerina pohjalla on sitten Tandbergin keladekki, joka on kätketty jonnekin tuonne vaatehuoneen arkeologisten kerrostimien alle. En viitsi sitä nyt kaivaa mallinmerkinnän vuoksi esille mutta silloin kun sen ostin, se oli paras ja muistaakseni myös kallein tarjolla olleista. Se on siis pelkkä dekki ilman vahvistinta, tai onhan siinä tietenkin esivahvistin. Kunnossa ei ole enää sekään, sillä viimeksi kun sitä kokeilin, niin totesin, että sen kitkapinnat ovat niin pahasti kuivuneet, että se ei jaksanut vetää nauhaa vastaanottavalle kelalle. Molemmissa nauhureissa siis samanlainen vika.

Että tässä kunnossa meikäpojan vehkeet. Ja tuntuu siltä, että eivät nämä nykyajan korjaamoiden pojat osaisi tehdä näilel mitään, osaavat vain nykyvehkeissä osia vaihtaa, ei korjata. Ja mistä enää varaosiakaan saa?

VeHy kirjoitti:Niinpä. Tuossa nurkassa on noin 1,2 hyllymetrillistä vinyyleitä odottamassa tarkempaa lajittelua ja mökin vintillä vissiin saman verran. Paljon aarteita joukossa joita ei koskaan enää mistään saa, esimerkiksi neukkuaikaista virolaista jatsia, poppia ja kansnmusiikkia. Toisaalta CD-hyllystä on ihan vastaavaa materiaalia, kiinnostavaa mutta jo viime vuosituhannella loppuunmyytyä. Ja virolaisten itsensä unohtamaa, vieroksumaa. Sen lisäksi vinyyleissä on paljon konserttimusiikkia, erityisesti poikkkihuilua. Muutama Finnhistsikin taitaa olla niiltä ajoilta muistona kun vielä pidettiin kotihippoja.

Laitteisto on sitten ongelma.
---------------------------------------------clip, clip----------------------------------------------------------------------------
Että tässä kunnossa meikäpojan vehkeet. Ja tuntuu siltä, että eivät nämä nykyajan korjaamoiden pojat osaisi tehdä näilel mitään, osaavat vain nykyvehkeissä osia vaihtaa, ei korjata. Ja mistä enää varaosiakaan saa?

Lyhensin tuota tekniikkapuolta, sillä en minä siihen osaa mitään sanoa. Jos sanonkin, se on enemmän mutu-tietoa ja luuloja, joten parempi kun en puutu asiaan mitä en hallitse. Mutta nuo vinyylit! Tiedät sen itsekin, että nuo neukkuaikaiset virolaiset vinyylit ovat korvaamattomia. Jazzia ja poppia neukkuaikana, sehän oli joskus jopa vaarallista sekä tekijöilleen että kuulijoilleen. Toivon, että saat ne pidetyksi soittokunnossa ja löydät itsellesi sopivat soittovehkeet jotta pääset kuuntelemaan arkistojen aarteita. Ei tarvitse tyytyä pelkkään arkistointiin, mikä pidemmän päälle saattaa muuttua rasitteeksi.

Varovainen kysymys laitteistosta; oletko harkinnut uusimista? Levaria tulee markkinoille jatkuvasti uutta ja vahvistimia, no, niitä on löytynyt aina. Tänään ehken enemmän kuin vuosiin. Harkitsin itsekin toisen levarin hankkimista, varustettuna usb-liitänällä ja niitähän riittää. Tässä on vaan se ikävä puoli, että huonoa ei viitsi ostaa ja hyvät maksavat. Se ei ole muuttunut miksikään. Funtsin Technics SL 1200 MK II pohjalta 1:1 kopsattua kiinassa rakennettua AT-LP120 USB levysoitinta, mutta totesin pitkään harkittuani, että en tarvitse välttämättä usb-levysoitinta. Mikäli tuo Audio Technica olisi laadultaan lähellekään sama kuin Technics niin ostaisin sen kakkos, tai paremminkin ykkös levariksi heti kun rahatilanne sen sallii.

PedroViti kirjoitti:Lyhensin tuota tekniikkapuolta, sillä en minä siihen osaa mitään sanoa. Jos sanonkin, se on enemmän mutu-tietoa ja luuloja, joten parempi kun en puutu asiaan mitä en hallitse.

Kaikista löysin googlella tietoa kun tuota viestiäni kirjoittelin. On hiukan sellainen ole, että kotini on 70-80-lukujen äänentoiston museo. Viritinvahvistimiakin on ollut useita, pari Tandbergia ja yksi pirun kallis Beo, joka oli katastrofaalisen huono. Ja sitten se Grundig Satellite, jonka maahantuoja palautti merkinnällä etteivät osaa sitä korjata ja virittää.

PedroViti kirjoitti:Mutta nuo vinyylit! Tiedät sen itsekin, että nuo neukkuaikaiset virolaiset vinyylit ovat korvaamattomia. Jazzia ja poppia neukkuaikana, sehän oli joskus jopa vaarallista sekä tekijöilleen että kuulijoilleen. Toivon, että saat ne pidetyksi soittokunnossa ja löydät itsellesi sopivat soittovehkeet jotta pääset kuuntelemaan arkistojen aarteita. Ei tarvitse tyytyä pelkkään arkistointiin, mikä pidemmän päälle saattaa muuttua rasitteeksi.

Ei sitä neukkujaskaa nyt niin kovin paljoa ole, kansanmusiikkia ja siihen perustuvaa hiukan enemmään. Mutta niiden arvon ymmärrän toki. Muutakin sellaista hyllyssä on, jota ei varmaan koskaan julkaista cd:nä, tuskin edes vinyylinäkään. Joitain vinyylejä olen konvertoinut mp3-muotoon ja niitä joskus kuuntelen pikku soittimella yömyöhällä sängyssä korvakuulokkeilla.

PedroViti kirjoitti:Varovainen kysymys laitteistosta; oletko harkinnut uusimista?

Uutta levaria en ole ajatellut hankkia, mutta uusi kohtuuhintainen viritinvahvistin voisi olla paikallaan. Ämyritkin ovat varmaan kultakorvien mielestä korkeintaa nippa nappa keskitasoa. Ihan ensisijaisesti olen kyllä ajatellut sijoittaa rahaa internet-radioon, joka saisi signaalin olohuoneen nurkassa kököttävältä wlan-kaapelimodemista. Just nyt rahat menevät ensisijaisesti kaikenlaisiin työkaluihin, vapaa-ajan asunnon remontti kun on kaikkein päällimmäisenä mielessä.