Suomalaisesta huumorielokuvasta eri aikoina

Kulttuurista ja Radio 1:n kulttuuriohjelmista

Valvojat: Nettitoimitus, Tiedotus

Suomalaisesta huumorielokuvasta eri aikoina

ViestiKirjoittaja moxu päivämäärä 15.3.06 - 11:37

VeHy kirjoitti:Tänään TV2 lähettää Jorma Nortimon nerokkaan mestariteoksen "Rovaniemen markkinoilla", päiväsaikaan taas, tietenkin. Onneksi olen tuon rainan ajat sitten nauhoittanut, ettei sen vuoksi tarvitse töistä rokulissa olla. Jo pelkästään Marja Korhosen vuoksi kannattaa hankkiutua telkkarin ääreen.

"Törky on törkyä"


Pentti Naumanen kirjoitti:Meillä ainakin nauhoitetaan suomalaista kulttuuria ennen kuin se kadotetaan tyystin pois. Kiitos VeHy, kun kerroin ja havahdutit meidät nauhuria kelaamaan.


Tästä päästään mielenkiintoiseen teemaan liittyen suomalaiseen huumorielokuvaan. Mikä on milläkin vuosikymmenellä naurattanut, miksi -ja miksi se yhä naurattaa tai miksi ei?
Rillumarei-leffat purkivat sodanjälkeistä painetilaa ja perustuivat -tai siis ainakin Lentävän kalakukon huumori aika pitkälti perustui- toisen heikkouksille tai muille ominaisuuksille nauramiseen. Pakarinen huastoi savvoo, Masa Niemellä oli pakkoliike naamassaan ja muitakin kliseitä oli matkassa kirjaimellisesti junalastillinen. Pekat ja Pätkät jatkoivat tätä linjaa. Niiden ideassa olisi saattanut olla jotain kestävämpääkin, elleivät ne leffoina olisi niin sietämättömän surkeasti tehtyjä, ettei nykypäivän tekniikkaan tottunut katsoja kestä niitä nähdä tuntematta myötähäpeää tekijätiimiä kohtaan.
Spede oli tietysti oma tapauksensa, joskin hänen menestyksekkäimmän hahmonsa menestys perustui erinomaiseen pääosanesittäjään. Uuno armeijan leivissä tulee säilymään tulevillekin polville näytteenä oman aikansa suomalaisesta huumorimenestystarinasta: Turhapuroa lapsille ja lapsenmielisille, sotilasfarssia äijille. Menestys oli taattu, eikä edes aiheeton.

Nykyään, kun nuoret leffantekijät ovat käsistensä suhteen kunnianhimoisempia, ei varsinaisia huumorileffoja enää oikeastaan synny. Kummeli tietysti tekee tästä poikkeuksen, mutta sekin vetoaa vain "omaan" yleisöönsä. Tv-viihde on häilyvämpää, kuin elokuva, jonka olisi ainakin tarkoitus saada katsojia vielä kauan tekijöidensä kuoleman jälkeenkin.

Olen joskus harmitellut sitä, ettei J.Alfred Tannerin lavashowta kukaan koskaan tullut taltioineeksi. Isoisäni kertoman mukaan hänessä oli karismaa, eikä lievästi hutiloien tehty elokuva Orpopojan valssi (pääosassa Sakari Halonen) anna hänen ilmaisustaan ihan oikeanlaista kuvaa, vaikka seuraakin henkilökohtaloa varsin tarkasti. Toisaalta voi tietysti olla niinkin, että Tanner oli ennenkaikkea esiintyvä taiteilija, joka tarvitsi esiintymiselleen elävän yleisön. Ja sellaisessa tilanteessahan vuorovaikutus syntyy eikä fuskaaminen onnistu.
Käyttäjän avatar
moxu
 
Viestit: 4612
Liittynyt: 29.9.03 - 15:33
Paikkakunta: Helsinki

minun tasoni on tämä...

ViestiKirjoittaja Pentti Naumanen päivämäärä 15.3.06 - 13:10

Moxu kirjoitti: "Rillumarei-leffat purkivat sodanjälkeistä painetilaa ja perustuivat -tai siis ainakin Lentävän kalakukon huumori aika pitkälti perustui- toisen heikkouksille tai muille ominaisuuksille nauramiseen. Pakarinen huastoi savvoo, Masa Niemellä oli pakkoliike naamassaan ja muitakin kliseitä oli matkassa kirjaimellisesti junalastillinen. Pekat ja Pätkät jatkoivat tätä linjaa. Niiden ideassa olisi saattanut olla jotain kestävämpääkin, elleivät ne leffoina olisi niin sietämättömän surkeasti tehtyjä, ettei nykypäivän tekniikkaan tottunut katsoja kestä niitä nähdä tuntematta myötähäpeää tekijätiimiä kohtaan."
Mielestäni silloin toisille nauraessa samaistuttiin noihin toisiin eli naurettiin myös omalle itsellemme. En mahda mitään, mutta tunnustaudun mielihyvin tasoltani tuollaiseksi vähän reppanaksi. Sellaisin eväin olen saanut elää pitkän ja kauniin elämän, joka vielä jatkuu.

veljellisesti
Pentti Naumanen
 
Viestit: 1745
Liittynyt: 11.11.05 - 23:26
Paikkakunta: Ahlainen/Pori

kepeys kunniaan!

ViestiKirjoittaja Marja Salonen päivämäärä 15.3.06 - 14:35

Suomalaisen elokuvan kepeä puoli on minua miellyttänyt aina. Rillumareitakin katson, mutta kyllä Lea Joutsenossa on jotain sellaista kepeyttä niin juonessa kuin dialogissakin, että sellaista kestän koska vain. Niinpä kunnia Valentin Vaalalle elokuvista Tositarkoituksella (1943), Dynamiittityttö (1944) ja Vuokrasulhanen (1945). Näissä kaikissa (?) on käsikirjoittajana eräs TET, joka välillä = Kersti Bergroth, joskus terästyksenä muassa on Lea Joutsenokin. Käsikirjoituksessa asetetaan asiat tähän tapaan: nainen: Hänen nimensä on Ilmari. (rakastetun). mies: Minun nimeni on Arvo. nainen: Ei se muuta asiaa.

Vaalalla on myös liuta muita elokuvia, jotka kuuluvat kovin läheiseen kategoriaan. Waltari-filmatisointi Omena putoaa (1954), Finne-elokuva Sysmäläinen (1939) ja Hilja Valtosen romaaniin perustuva Vaimoke (1936). Voisiko puhua Vaalan kosketuksesta (näin suomeksi).

Ja yksi ehkä ylitse muiden, minun mielestäni, Nyrki Tapiovaaran Kaksi Vihtoria (1939). Laulua, tanssia, ravintolaviihdettä, juopottelua, selkkauksia, hyvä osajako jne. Voiko parempaa, enempää enää vaatia. Kun Mirjami Kuosmanen laulaa Sulamithin niin voi hyvänen aika. Ja koska sama kuuluu radiosta kuten muukin ravintolatouhu, niin eikun toimeksi jälleen.
tähystyspaikkana Kallio
Käyttäjän avatar
Marja Salonen
 
Viestit: 3274
Liittynyt: 26.9.03 - 19:11
Paikkakunta: Helsinki

ViestiKirjoittaja k-meleon päivämäärä 19.3.06 - 20:36

Komisario Palmun seikkailut ovat kestäneet aikaa paremmin kuin ehkä kukaan olisi arvannut. Ja tulevat myös kestämään!
Käyttäjän avatar
k-meleon
 
Viestit: 3780
Liittynyt: 2.5.04 - 20:48

ViestiKirjoittaja VeHy päivämäärä 19.3.06 - 21:10

Leo Jokela teki jotain monumentaalisen kuolematonta laulaessaan jossain Palmussa (jonka nimestä en ole varma, olikohan erehdys?) "Silimät tummat niinkuin syksyinen yö".
VeHy
 
Viestit: 6939
Liittynyt: 4.3.04 - 11:46
Paikkakunta: PK-seutu

ViestiKirjoittaja moxu päivämäärä 20.3.06 - 11:33

Komisario Palmun erehdyksessähän on tosiaan tuo pieni timanttikohtaus. Herrat ovat päätyneet lounaalle Kämpiin ja Kokki laulaa kättään heilauttaen. Se oli siinä.
Kohtaus ei ollut millään ottanut onnistuakseen ja Kassila oli jo harkinnut sen jättämistä kokonaan pois, kunnes Jokela keksi tuon kädenliikkeen -ja otos meni purkkiin kerralla.
Käyttäjän avatar
moxu
 
Viestit: 4612
Liittynyt: 29.9.03 - 15:33
Paikkakunta: Helsinki

ViestiKirjoittaja VeHy päivämäärä 20.3.06 - 12:09

Ovatkohan ne muut otokset vielä tallella jossain arkistossa, olisi mukava saada nähdä ne.
VeHy
 
Viestit: 6939
Liittynyt: 4.3.04 - 11:46
Paikkakunta: PK-seutu

ViestiKirjoittaja Ernesti päivämäärä 20.3.06 - 13:05

Minua on hykerryttänyt Rovaniemen markkinoiden "jatko-osan" eli Hei, rillumarein absurdin teatterin ja klassisen laulannan parodiointi. Tosin parissa kohtaa Pakarisen suorapuheisuus menee yli sen rajan, jolloin katsoja punastuu häpeästä tekijöiden puolesta. Harmillista, että tekijät haaskasivat hyvän elokuva-aiheen E. Terttulan kritiikin synnyttämän kaunan kuohuihin. Toisenlaisella käsittelyllä aineksista olisi voinut syntyä muutaman hauskan kohtauksen sijaan kokonainen elokuva.
Ernesti
 
Viestit: 452
Liittynyt: 17.8.05 - 15:00
Paikkakunta: Ruuhka-Suomessa, entisen Kaukajärven rannan tuntumassa

ViestiKirjoittaja moxu päivämäärä 24.8.06 - 13:23

Mika Pirhonen kirjoitti:Kankkulan kaivolla tuntuu olevan haluttu. Syksyn TV-tarjonnassa pisti silmään Kankkulan kaivolla (Suomi 1960) 7.11. TV2:ssa. VeHyn kannattaa virittää ne videot kuntoon tai pitää vapaapäivä, sillä tiistain kotimaiset elokuvat tulevat jo aikaisin iltapäivällä.

Kankkulan kaivolla oli radosarjan toisen käsikirjoittajan Antero Alpolan kertoman mukaan "toiseksi huonoin näkemäni elokuva". Korni se on minustakin. Hahmot, joiden idea perustuu kuulokuvaan, eivät toimi leffassa, jossa kuitenkin kuva selittää asioita, joita ei välttämättä tarvitsisi...
Leffa tehtiin, koska Alpola ja Aune Ala-Tuuhonen-Haarla eivät osanneet torjua Särkän kosintaa. Radiosarjan suosio oli mahtava ja sen huumorin uskottiin purevan leffassakin.
Käyttäjän avatar
moxu
 
Viestit: 4612
Liittynyt: 29.9.03 - 15:33
Paikkakunta: Helsinki

ViestiKirjoittaja Mika Pirhonen päivämäärä 24.8.06 - 14:18

En muista tuota nähneeni, mutta jälkikäteen hain tietoa siitä ja Wikipedian teksti ilmeisesti pitää paikkansa: Eräät elokuvakriitikot ovat kutsuneet vuotta 1960 "suomalaisen elokuvan vuodeksi nolla" ja "Kankkulan kaivolla"-elokuvaa yhdeksi sen pohjanoteerauksista, tosin tämän tyylin elokuvat teilattiin sanomalehdistön kritiikissä aina tuohon aikaan. Välillä pitää kuitenkin katsoa huonojakin elokuvia, niin hyvät elokuvat ovat niiden jälkeen entistä parempia.
Mika Pirhonen
 
Viestit: 141
Liittynyt: 29.9.03 - 8:57

ViestiKirjoittaja puuhaaja päivämäärä 24.8.06 - 18:48

Onhan noita huonojakin. Eräs hauskoiksi tarkoitetuista mutta huonoista kehnoimpia on Kiljusen herrasväki. Vaikka itse Jukka Sipilä esittää isä-kiljusta, ei elokuva saa naamaan minkäänlaista värähdystä. Ja niinkuin sitä naurettiin poikasena ihan vedet silmissä niitä kirjoja...
puuhaaja
 
Viestit: 777
Liittynyt: 23.12.04 - 11:55
Paikkakunta: Suomen Teksas

ViestiKirjoittaja ite vierailija reiska päivämäärä 24.8.06 - 23:50

Jostain kumman syystä, itseäni ei viehätä pätkän vertaa ylimalkaisesti katsottuna musta/valkoiset elokuvat (Kotimaiset). Poikkeuksia kyllä on Pekka puupää elokuvat tai komisario Palmu. Ja on noita nyt maatama, kun rupes miettimään. Ei vaan sytytä, niin ei :?
ite vierailija reiska
 
Viestit: 4272
Liittynyt: 12.3.04 - 10:16

ViestiKirjoittaja moxu päivämäärä 29.8.06 - 21:59

Palmut ovat varsin hyviä leffoja, vaikka tietysti niiden rakenteessa on nykyään yhtä ja toista tahattomastikin koomista. Kaasua komisario Palmussahan Pentti Siimeksen tulkitseman taiteilijan homoseksuaalisuus lakaistaan suorassa ilmaisussa maton alle, vaikka siihen vihjataankin. Loppuratkaisu on melkein yhtä hölmö, kuin Tennessee Williamsin Kissa kuumalla katolla-näytelmässä -ikäänkuin ihminen pystyisi kieltämään seksuaalisen identiteettinsä.
Ja Uuno Turhapuro armeijan leivissä on ja pysyy laajinta yleisöä palvelevana suomalaisena huumorileffana...
Käyttäjän avatar
moxu
 
Viestit: 4612
Liittynyt: 29.9.03 - 15:33
Paikkakunta: Helsinki

ViestiKirjoittaja ite vierailija reiska päivämäärä 29.8.06 - 23:01

Ja Uuno Turhapuro armeijan leivissä on ja pysyy laajinta yleisöä palvelevana suomalaisena huumorileffana...

Olin tuolloin 1983 santahaminassa puolustusvoimissa, kun kyseistä elokuvaa filmattiin. Siinä on sellainen kohta, jossa tehdään niinsanottu ohi marssi. Olen muuten siinä mukana. Ja se yksi kohtaus uusittiin ja moneen kertaan. Kun ei tahtonut tulla sitten ei niin mitään. :D
ite vierailija reiska
 
Viestit: 4272
Liittynyt: 12.3.04 - 10:16


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron